Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten oppia hyväksymään se fakta, ettei milloinkaan saa tuntea
22.06.2012 |
itseään rakastetuksi? Voiko oppia elämään sen tosiasian kanssa, että isä oli vökivaltainen alkoholisti, aviomies alkoholisoitunut ja sitä myötä muuttunut ilkeäksi ja tunnekylmäksi, ainoa lapsemme on autistinen, joka ei sairautensa vuoksi kykene empatiaan.
Että tällaista. En kerjää sääliä enkä edes myötätuntoa, mutta yön yksinäisinä tunteina kaipaan kovasti syliä, ystävällisyyttä ja turvaa.
Tahtoisin, että joskus joku kysyisi minulta miten voin ja jaksan.
Onneksi en ole vielä menettänyt kykyäni rakastaa. Lastani kohtaan tunnen elämää suurempaa rakkautta ja suojelunhalua.
Miestäni kohtaaan tunnen myös suojelunhalua, mutta rakkaudesta en enää tiedä. Se on ehkä muuttunut myötätunnoksi salarakas alkoholin tultua väliimme.
Rakastan lemmikkieläimiämme, koiralta saan vilpitöntä kiintymystä.
Silti tämä ruumiini ja ihoni kaipaa kosketusta.
Kunpa saisin sen tukahdutettua.
Yöt ovat alkaneet olla pahimpia.
Joskus näen unta, että minua halataan ja kosketetaan hyväksyvästi, ja siitä unesta herääminen on tuskallista.
Toisikohan ikääntyminen helpotuksen?
Olen jo 43, enkä tästä enää nuoremmaksi ja kauniimmaksi muutu. Mies on kiinnostunut pornotähden näköisistä naisista, ja intiimeissä hetkissä pitää valot pois päältä- eikö sekin kerro jotain?
Voi, kunpa voisi turruttaa tämän rakkaudenkaipuun ja tyytyä siihen etä elämä on enää sitä, että pidän huolta vammaisesta lapsestamme ja hoidan työni ja kodin ja eläimet.
Miksi minä olisin sen arvoinen, että voisin edes ajatella ansaitsevani jotain....muuta?
Kommentit (16)
Istun tosiaan tässä yksinäni koneella (säälittävää, eikö vain?)
Mies nukahti jo pari tuntia sitten, sitä ennen sai ihme kilarit ja haukkui minut pataluhaksi, en tiedä mistä nyt suuttui, enkä enää jaksa välittää..
Väsyttää vain tämä että en saa minkäänlaista tukea mieheltä.
Ymmärrän, että lapsen vammaisuus on hänellekin shokki, mutta ei se helvetti setään ole minun vikani!
Pelottaa, kun olen saanut itseni kiinni ajattelemasta ihan rationaalisesti itseni tappamista, ja miten ennen sitä laitan lapsen asiat kuntoon, että hänellä olisi joku uusi perhe.
Kuitenkin lapsi on minulle se syy elää, vaikka se rankkaa onkin.
Paskamaista obn se, että vaikka päiväsaikaan saan sysättyä syrjään rakkaudenkaipuuuni, näen unia, joihin haluaisin jäädä ikuisesti, enkä milloinkaan herätä.
Unessa minua joku rakastaa, minulla on turvallinen ole, ja se herääminen tuntuu kuin joutuisin jääkylmään avantoon.
Ehkä siksi minulle on tullut tämä kuolemankaipuu.
Minulle kuolema ei olisi pimeä synkkä ja pelottava, vaan ehkä silloin pääsisin kotiin ja turvaan lopulliseti. t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä oon samoja ikävuosia kuin te.
Kaikkien epäonnistuneiden suhteiden jälkeen mun oli pakko tyytyä olemaan yksin. Siinä mielessä te molemmat olette mun näkökulmasta vielä elämän paremmalla puolella, koska teillä on sentään vielä jotain, lapsia ja eläimiä ja onhan ap:lla seksiäkin vaikka sitten valot pois.
Mutta ymmärrän kyllä tuskan. JOskus se auttaa, kun tietää että jollain on asiat vielä huonommin. Mä voin olla meistä se, joka on siellä absoluuttisessa pohjamudassa. Mulla ei ole muuta seuraa oikeasti kuin yksi huonekasvi. Teillä on siihen nähden aika paljon vielä.
Nyt vaan odotetaan sitä neljättä tähän ketjuun, joka sanoo, että sillä se kasvikin kuoli : D
Koittakaa jaksaa.Lopun kaiken tosi onnellisia suhteita ja ihmisiä on tosi vähän. Kaikilla on jotain huonosti, jollei ukko juo tai muuta, niin sitten itsellä on joku sairaus tai jotain.
on paljon lähimmäisistään välittäviä ihmisiä, toivon että pääsisit kohtaamaan heitä. kokeile! et menetä yhtään mitään!
olet arvokas luojan luomus juuri tuollaisena kuin olet!! voin rukoilla puolestasi! kaikkea hyvä elämääsi! :)
... kehottaisin eroamaan. Siis kuin ap:lla ja toisella vastaajalla.
On minullakin erilaisia ongelmia, mutta miehessä on edes jotain lämpöä ja hyvyyttä. Se auttaa kummasti.
Jos mies jostain syystä muuttuisi siaksi, ennemmin olisin sitten yksin.
Voimia ja parempaa tulevaisuutta teille kaikille!
Jos jotenkin tämä onneton avioliittoni päättyisi, en ikinä uskaltaisi uuteen suhteeseen, sen verran itsetuntoni naisena on saanut kärsiä..
Ehkä tässä elämässä eniten on järkyttänyt miehen alkoholisoituminen kypsässä iässä.
Siis silloin kun kriisit koettelivat perhettämme, mies alkoi juoda ja minä jäin yksin hoitamaan käytännön asioita.
Ja ehä vaadin elämältä liikaa? Kuka on sanonut, että kaikkien täytyisi saaaaaada osakseen rakkautta, turvallisuutta ja vakaata elämänmenoa?
Ainahan on joku jolla menee huonommin. Miksi en siis minä?
Miten siis hyväksyä ajatus siitä, että ei itse saa rakkautta? Miten jaksaa ammentaa itsestään muille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Istun tosiaan tässä yksinäni koneella (säälittävää, eikö vain?)
Mies nukahti jo pari tuntia sitten, sitä ennen sai ihme kilarit ja haukkui minut pataluhaksi, en tiedä mistä nyt suuttui, enkä enää jaksa välittää..
Väsyttää vain tämä että en saa minkäänlaista tukea mieheltä.
Ymmärrän, että lapsen vammaisuus on hänellekin shokki, mutta ei se helvetti setään ole minun vikani!
Pelottaa, kun olen saanut itseni kiinni ajattelemasta ihan rationaalisesti itseni tappamista, ja miten ennen sitä laitan lapsen asiat kuntoon, että hänellä olisi joku uusi perhe.
Kuitenkin lapsi on minulle se syy elää, vaikka se rankkaa onkin.
Paskamaista obn se, että vaikka päiväsaikaan saan sysättyä syrjään rakkaudenkaipuuuni, näen unia, joihin haluaisin jäädä ikuisesti, enkä milloinkaan herätä.
Unessa minua joku rakastaa, minulla on turvallinen ole, ja se herääminen tuntuu kuin joutuisin jääkylmään avantoon.
Ehkä siksi minulle on tullut tämä kuolemankaipuu.
Minulle kuolema ei olisi pimeä synkkä ja pelottava, vaan ehkä silloin pääsisin kotiin ja turvaan lopulliseti. t. ap
Mä olen tasan kerran elämässäni nähnyt unen, jossa oli pyörätuolissa oleva vanha nainen jolta mä sain sellaista äidillistä rakkautta etten ole ikinä saanut sellaista keneltäkään. En etenkään omalta äidiltäni, joka on tosi tunnekylmä tapaus. Se uni oli ihan uskomattoman vahva ja silloin oikeasit tajusin ensimmäisen kerran elämässäni mitä rakkaus tarkoittaa. VAlitettaavasti se uni tarkoitti sitäkin, että vasta silloin tajusin että juma mä en ole koskaan saanut rakkautta osakseni. MÄ kans haluaisin siihen uneen takaisin.
Sulla on nyt masennus päällä, itsetuhoajatukset on siitä varma merkki. Mulla oli itsetuhoisia ajatuksia viimeksi nelisen vuotta sitten. Ne loppuivat, kun erosin huonosta parisuhteesta. VAikka asun yksin ja tämä on kauheaa, niin toi puoli jäi pois. Ehkä tää yksinelo kasvin kanssa ei sittenkään ole niin paha juttu kuin mä ajattelen?
En halua usuttaa sua eroamaan, mutta mä oisin melko varma että sun itsetuhoajatukset lähtee tosta sun miehesi kusipäisyydestä.
sinun pitää vaan toimia sen suuntaisesti, että se joskus olisi mahdollista.
Ensin pitää rakastaa itseään sen verran, että poistaa elämästään ne seikat, jotka vahingoittavat itseä ja tuntuvat pahalta.
Kohtele itseäsi hyvin, liiku, käy uimassa, tanssimassa, hierojalla. Oletko koskaan käynyt AA:n perheenjäsenille/omaisille tarkoitetuissa vertaistukitapaamisissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloin itkeä ihan siitä, kun kirjoitit noin.
Viimeksi kun joku kysyi, miten minä jaksan, oli kyseessä puolituttu leikkipuistotuuttava.Silloinkin aloin itkeä. Pelottavaa.. jaksan pitää itseni kasassa tavalisessa arjen paineessa, mutta kun joku tuntematon osoittaa empatiaa, menen ihan hajalle. Se tuntuu jotenkin käsittämättömältä. T. ap
on paljon lähimmäisistään välittäviä ihmisiä, toivon että pääsisit kohtaamaan heitä. kokeile! et menetä yhtään mitään!
olet arvokas luojan luomus juuri tuollaisena kuin olet!! voin rukoilla puolestasi! kaikkea hyvä elämääsi! :)
Aloin itkeä ihan siitä, kun kirjoitit noin.
Viimeksi kun joku kysyi, miten minä jaksan, oli kyseessä puolituttu leikkipuistotuuttava.Silloinkin aloin itkeä. Pelottavaa.. jaksan pitää itseni kasassa tavalisessa arjen paineessa, mutta kun joku tuntematon osoittaa empatiaa, menen ihan hajalle. Se tuntuu jotenkin käsittämättömältä. T. apon paljon lähimmäisistään välittäviä ihmisiä, toivon että pääsisit kohtaamaan heitä. kokeile! et menetä yhtään mitään!
olet arvokas luojan luomus juuri tuollaisena kuin olet!! voin rukoilla puolestasi! kaikkea hyvä elämääsi! :)
Voi rakas ystävä, elämä voi todella muuttua hetkessä. En tiedä mitä kaikkea olet joutunut kokemaan ja mitä haasteita on edessäsi, mutta olen itse saanut niin moniin asioihin rukouksen kautta apua, etten epäile sen voimaa hetkeäkään! :) Olen ollut niin uuvuksissa ja pohjalla ja rikki.. ja apua olen saanut. muuten en olis tässä!
Usko kun sanon, että sinulla on merkitystä! Älä luovuta :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkään vain, että kadotan voimani, etten enää vain jaksa huolehtia hänestä.
Koko elämä on ollut aikalailla vastoinkäymisiä täynnä.
En ole ikinä odottanutkaan, että elämän pitäisi olla helppoa. Mutta jos saisi edes joskun jonkin ystävällisen sanan ja kosketuksen, se auttaisi jaksamaan.
Kiitos kaikille tähän ketjuun kirjoittaneille ystävällisistä sanoista. T. ap
Itse kasvoin tunnekylmässä kodissa ja opin siihen että hyökkäys on paras puolustus. Väkivältää ym ei ollut, tunteita ei vaan näytetty. Tämä johtuu osittain vanhempien omasta tunnekylmästä lapsuudesta. No tapasin sitten aviomieheni ja meni vuosia ennen kuin uskalsin laskea muurit alas. Oli käsittämätöntä, että joku oikeasti rakasti minua niin paljon.
Lapsemme synnyttyä tajusin kuinka pohjimmiltani olenkaan kaivaanut äidinrakkautta. Mieheni on kursinut minut kokoon ja lapsen syntymä on myös ollut eheyttävää. Perheessämme on niin paljon rakkautta että sydämeni pakahtuu. Vanhemmilleni en silti osaa tai halua rakkautta näyttää, sillä he eivät ole sitä minulle paljon antaneet. Katkeruus ja viha ovat vielä työstettäviä minulle ja joskus toivon pystyväni anteeksiantoon.
Rakkaus on vahvin voima kaikista ja syy elää. Sinun rakkautesi lapseesi on arvokasta. Kuten joku kuitenkin sanoi, myös itseään on rakastettava. Jos avioliittosi satuttaa sinua. Pohdi kannattaako sitä jatkaa. Ansaitset hyvän liiton jossa on rakkautta.
Halaus sinulle ja voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että rukoiltu on! Ja netissä on myös hyviä esirukouspalveluita jonne voi laittaa myös nimettömänä rukouspyyntöä. Samoin seurakunnissa ja tv7:lla ja varmaan radiodeilläkin on omansa. Lisäks on kaikkee vapaaehtoistyönä toteutettavaa ystäväpalvelua.. (myös uskonnollisesti riippumatonta toimintaa) Toivon, että joku päivä olet täällä palstalla kertomassa hyviä uutisia :-) Hyvää yötä ja parempaa huomista!
Minua auttoi monen vuoden nitistämisen jälkeen se että aloin huolehtimaan itsestäni, aloin liikkumaan ja tekemään asioita joista pidän siitä huolimatta että mies raivostui siitä, sinänsä sillä ei ollut merkitysta että hänhän on ollut syystä tai toisesta vihainen ja tyytymätön joka tapauksessa vuosia.
Kävimme parisuhdeterapiassakin ja sen jälkeen tiesin että mitään yhteistä hyvää tulevaisuutta ei tule olemaan, ja jos haluan muuttaa omaa elämääni parempaan suuntaan on minun erottava. Mies ei uskonut että todella eroan, vaikka olen vuosia sanonut että hän tappaa suhteemme käytöksellään ja jos haluaa suhteemme jatkuvan on hänen muutettava käyttäytymistään.
Ratkaisu ei ollut helppo eikä mikään ole sujunut kovin hyvässä yhteisymmärryksessä, mies on katkera. Käytännön asioiden vuoksi asumme vielä yhdessä mutta mies on muuttamassa kesän aikana omaan asuntoon. En oikein edes uskalla vielä ajatella kuinka hyvältä ajatus uudesta itsenäisestä elämästä tuntu.
Toivon sinulle voimia ja kehoitan tosiaan miettimään kannattaako huonoa liittoa jatkaa ja ajattele mitä elämältäsi haluat. Ala liikkumaan, hanki keskusteluapua tms. kerro myös miehelle että näin ei voi jatkua.
Elämä on liian arvokas ja lyhyt tuhlattavaksi ja yksin on huomattavasti helpompi olla kuin huonossa suhteessa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jeesus sinua siunatkoon rakas ihminen!
Jeesus rakastaa sinua. Häneltä saat sen rakkauden, jota et ihmisiltä ole saanut. Jeesus on rakastanut sinua niin paljon, että antoi henkensä sinun puolestasi ristillä. Jeesus on sovittanut sinunkin syntisi ja Häneen uskomalla saat rauhan ja kokea Jumalan suurta rakkautta.
Minullakin on vaikeaa. Olen yksinhuoltaja. Ei ole oikein mitään elämässä. Rakkautta on, kun on rakkaus lapsiin. Sinunkaan elämäsi ei ole rakkaudetonta, koska rakastat lastasi. Ei rakkaus ole aina sitä, mitä saa vaan sitä mitä antaa. Sinussa on rakkautta. Ei ole sinun syysi, ettei miehesi osaa antaa sinulle rakkautta.
Rukoilen puolestasi. Jeesus sinut rakkaudellaan ympäröi. Muista, ettet ole yksin. Meitä kärsiviä, hiljaisia maan, on paljon. Emme vaan pidä melua itsestämme.
AP: Miten oppia hyväksymään se fakta, ettei milloinkaan saa tuntea itseään rakastetuksi?
-- rakasta edes itse itseäsi!
Voiko oppia elämään sen tosiasian kanssa, että isä oli vökivaltainen alkoholisti, aviomies alkoholisoitunut ja sitä myötä muuttunut ilkeäksi ja tunnekylmäksi, ainoa lapsemme on autistinen, joka ei sairautensa vuoksi kykene empatiaan.
-- Voi oppia elämään sen kanssa, että näin OLI, mutta voiko sitä muuttaa on kysymys ja vastaus: voi.
Että tällaista. En kerjää sääliä enkä edes myötätuntoa, mutta yön yksinäisinä tunteina kaipaan kovasti syliä, ystävällisyyttä ja turvaa.
Tahtoisin, että joskus joku kysyisi minulta miten voin ja jaksan.
-- Kaikkea ei voi saada, mutta ainahan voi tehdä asian mahdollistamiseksi jotain. Antaa uudelle mahdollisuus.
Onneksi en ole vielä menettänyt kykyäni rakastaa. Lastani kohtaan tunnen elämää suurempaa rakkautta ja suojelunhalua.
-- Olet hyvä äiti!
Miestäni kohtaaan tunnen myös suojelunhalua, mutta rakkaudesta en enää tiedä. Se on ehkä muuttunut myötätunnoksi salarakas alkoholin tultua väliimme.
-- jssoap (jätä se sika, olet ansainnut parempaa)!!
Rakastan lemmikkieläimiämme, koiralta saan vilpitöntä kiintymystä.
Silti tämä ruumiini ja ihoni kaipaa kosketusta.
Kunpa saisin sen tukahdutettua.
Yöt ovat alkaneet olla pahimpia.
Joskus näen unta, että minua halataan ja kosketetaan hyväksyvästi, ja siitä unesta herääminen on tuskallista.
Toisikohan ikääntyminen helpotuksen?
Olen jo 43, enkä tästä enää nuoremmaksi ja kauniimmaksi muutu. Mies on kiinnostunut pornotähden näköisistä naisista, ja intiimeissä hetkissä pitää valot pois päältä- eikö sekin kerro jotain?
--jssoap!
Voi, kunpa voisi turruttaa tämän rakkaudenkaipuun ja tyytyä siihen etä elämä on enää sitä, että pidän huolta vammaisesta lapsestamme ja hoidan työni ja kodin ja eläimet.
Miksi minä olisin sen arvoinen, että voisin edes ajatella ansaitsevani jotain....muuta?
--- jssoap!
Alue: Aihe vapaa
et ole vielä vanha ja vanhuuden odottelu tuntuu mielestäni elämän hukkaan heittämiseltä, vanhakin ihminen tuntee tarvetta olla rakastettu ja hyväksytty. Oletko harkinnut eroa miehestäsi. Olen itse 43v suuren perheen äiti ja eroamassa, olen mielestäni liian arvokas kohdeltavaksi huonosti samoin lapseni. Voimia sinulle!