Lue keskustelun säännöt.
Oletko häpeissäsi nuoren aikuisikäsi huonosta käytöksestä jälkeenpäin?
25.09.2014 |
Itseäni hävettää nähdä joitain ihmisiä, joiden seurassa olen joskus vähän yli kaksikymppisenä, elämäni vaikeimpana kautena käyttäytynyt huonosti. Hävettää ja pelottaa, että ihmiset pitävät minua yhä lapsellisena tai epävakaana silloisen käytökseni vuoksi. Olin aika temperamenttinen. Heitin mm vedet eksän päälle baarissa kun hän oli eron jälkeen seuraavana päivänä uusi akka kainalossa. Kerran koulussa poistuin luokasta ja ovi pamahti raivostani kiinni, kun opettaja ignoorasi täysin kysymykseni, mutta muiden kysymyksiin hän vastasi. Olin ollut muutaman edellisen tunnin pois eikä opettaja tiennyt syitä poissaoloilleni, todennäköisesti siksi ei reagoinut. Nykyään hävettää ihan tajuttomasti.
Häpeätkö sinä nuoren aikuisiän toilailujasi?
Kommentit (36)
Kyllä mä häpeän. Olisi pitänyt olla parempi ihminen ja ajatella vähän enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Häpeän. Toisaalta, sen ikäisenä ja niissä tilanteissa toimin senaikaisen ymmärrykseni mukaan. Toki olisin voinut olla harkitsevampi, mutta enpä vain osannut.
Joo. Tuli kyllä törppöiltyä mustavalkoisten ajatusten kanssa koulussa, työssäoppimisissa ja muuten ihmissuhteissa. Nykyään sitä onneksi osaa sitten sivuuttaa itse nuorten töppäilyjä ikäkauteen liittyvänä juttuna. Suurin osa siitä kyllä viisastuu. Toivon vaan, että minustakin on ajateltu niin eikä leimattu lopuksi ikää.
En kun ei olla muututtu juurikaan. Tuntuu että tavallaan ollaan tultu pahemmiksi. Ei siitä kauhean kauaa ole kun sain sakot julkisella paikalla kusemisesta. Mun lapset oli riemuissaan ja yritin pitää sen poissa niiden tiedosta. Nuorena tehtiin jotain sellaistakin josta en suostu puhumaan mutta niin teki meidän alueen pojatkin. Sovittiin että pidetään vaan omana tietona vaikka ne alussa yritti että ainoastaan me ollaan tehty. Pari sitten jäi kiinni meille...olis tullut ihan kamala maine kaikille jos olis mennyt muiden korviin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 12:20"]
En kun ei olla muututtu juurikaan. Tuntuu että tavallaan ollaan tultu pahemmiksi. Ei siitä kauhean kauaa ole kun sain sakot julkisella paikalla kusemisesta. Mun lapset oli riemuissaan ja yritin pitää sen poissa niiden tiedosta. Nuorena tehtiin jotain sellaistakin josta en suostu puhumaan mutta niin teki meidän alueen pojatkin. Sovittiin että pidetään vaan omana tietona vaikka ne alussa yritti että ainoastaan me ollaan tehty. Pari sitten jäi kiinni meille...olis tullut ihan kamala maine kaikille jos olis mennyt muiden korviin.
[/quote]
Unohtui lisätä että se oli niin erilaista nuorena kuin nyt ne sekoilut. Välillä joiltain tulee kyllä samojakin mitä joskus ennen ja kokeiltiinkin yhtä nuoruuden juttua humalassa. Sitten ihmeltiin että mitä suunnattoman hauskaa tossa muka on ollut.
Hävettää kyllä. En edes halua ajatella niitä kaikkia hölmöilyjä, mitä tuli tehtyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En häpeä mitään tai kadu ketään. Kuten joku muukin sanoi, se kaikki teki musta sen mitä nyt oon.
Jos olisin ollu kiltti ja kuuliainen ois jääny pari ovea aukeamatta, enkä olis ikinä päässy nykyiseen unelmatyöhöni.
Häpeän paljon paljon enemmän teiniiän toilailujani, sillä parinkympin alkupäässä olin jo paljon rauhallisempi. Tai no, tulee kyllä mieleen muutamia alkoholiannoksia mitä olisi pitänyt jättää väliin, mutta loppujen lopuksi en vieläkään osaa aina käyttäytyä täydellisesti. Eli saan hävetä itseäni samalla lailla nyt kuin nuorena aikuisena.
Mutta monillehan tuo ikä on juuri sitä henkistä murrosikää edelleen, ja sen huomaa varsinkin korkeakoulujen bileissä jne. Joten sinuna en olisi niin huolissani mitä muut ajattalevat nyt, esimerkiksi itse en todellakaan usko että ryhmätoverini yliopistosta ovat samanlaisia nyt kolmekymppisinä kuin mitä olivat parikymppisinä opiskellessamme. Tai siis tietenkin sen temperamentti ja luonne on sama monilla, mutta kyllä useimmilla se käyttäytyminen muita kohtaan muuttuu aika radikaalisitikin 25 ikävuoden jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 12:55"]
En häpeä mitään tai kadu ketään. Kuten joku muukin sanoi, se kaikki teki musta sen mitä nyt oon. Jos olisin ollu kiltti ja kuuliainen ois jääny pari ovea aukeamatta, enkä olis ikinä päässy nykyiseen unelmatyöhöni.
[/quote]
No hyvä hyvä. Silti en ymmärrä tätä trendiä että kielletään häpeä ja katumus täysin, ei muka koskaan kaduta yhtään mikään. Vaikka varmaankin nämä sanojat haluaisivat olla Edith Piafeja Pariisin yössä, tulee lähinnä mieleen että joko näillä ihmisillä on ollut niin tylsä elämä ettei tosiaan mitään hävettävää ole koskaan tapahtunut, he ovat sosiopaatteja tai kolmantena vaihtoehtona valehtelijoita, muille tai itselleen.
Häpeä on ihan rakentava tunne ja sille on omat syynsä. Vain pikkulapset yrittävät kaikkivoipaisuuskuvitelmissaan kategorisesti kieltää häpeän.
[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 11:21"]
Ei noita kannata hävetä. Olit silloin nuori ja kypsymätön. Eri asia, jos olisit tehnyt jotain tosi pahaa, kuten pahoinpidellyt jonkun.
Olen itse saanut viime aikoina runsaasti parikymppisiä naapureita, ja voi hyvänen aika, ei siinä iässä ihminen kyllä ihan hirveästi mieti mitään (muuta kuin itseään, mikä taitaakin olla se nuoruuden tärkein tehtävä). Joillakin on kasvu vielä tosi pahasti kesken.
[/quote]
No onhan noi AP:n toilailut aika naurettavia: kaadettu juoma exän päälle, lähdetty luokkahuoneesta ovet paukkuen yms. Kyllä tuollaista lapsellisuutta kuuluu hävetä ja mielellään koko loppuelämän. 5-vuotiaalta tuollaisen käytöksen voisi hyväksyä, mutta ei nuorelta aikuiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytökseni nuorena työelämässä harmittaa. En ottanut työtodistuksia ylpeyttäni, vaikka olisin hyvät sellaiset saanut, ennen viimeisinä hetkinä tehtyjä tempauksiani. Tein viimehetkillä heidän persooniinsa kohdistuneita kepposia, sanoin suoria sanoja, mutta en aiheuttanut pysyvää vahinkoa tai taloudellisia menetyksiä, olin sen verran vastuuntuntoinen. lLin kova tekemään töitä ja teinkin hyvää tulosta, mutta kun sanoivat jotain mielestäni sopimatonta en unohtanut vaan kostin, ehkä ihan hyväntahtoisestikin.
[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 12:55"]
En häpeä mitään tai kadu ketään. Kuten joku muukin sanoi, se kaikki teki musta sen mitä nyt oon. Jos olisin ollu kiltti ja kuuliainen ois jääny pari ovea aukeamatta, enkä olis ikinä päässy nykyiseen unelmatyöhöni.
[/quote]
Mä en todellakaan ole tyytyväinen siihen mitä mä nyt olen. Todellakin tuli suljettua muutama ovi pysyvästi sen teinikapinan aikana joka omalla kohdallani jatkui vielä parinkympin paremmalle puolen. Kaikista pahinta ja siksi vaikeinta edes yrittää antaa itselleen anteeksi on se, että se kapina ja angsti ei ollut mitään todellista tai oikeaa pahaa oloa tai aikuiseksi kasvamista, vaan luulin että niin "pitää" murrosiässä käyttäytyä. Siis oikeasti pelkkää teatteria koko touhu, oikea minä sen roolin alla halusi kunnon lukioon, yliopistoon ja akateemisen ammatin. Rooliminä lintsasi koulusta, ryyppäsi ja hankki väärän kaveripiirin. Poikaystävät vaihtui alvariinsa, seksi tuli kuvioihin aivan liian aikaisin ja seksikumppaneita on liikaa.
Nyt sitten +30 vuotiaana vihaan itseäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon, että melkein jokainen keksii jotain hävettävää, vaikkei mitään oikeastaan olekaan. Minä olen juuri tuollainen aiemmin mainittu ihminen, jolla on "niin tylsä elämä", etten ole tehnyt oikeastaan mitään töppäilyksi laskettavaa. En ole rellestänyt enkä riehunut koskaan, enkä edes teininä ollut ilkeä riiviö vaan hiljainen nössö.
Silti häpeän ja kadun miljoonaa eri asiaa. Joskus sanonu väärän asian väärässä paikassa ja sen sellaista.
En häpeä. Olin silloin niin äitini lyttäämä, että mietin ja varoin kaikkea mitä tein ja sanoin.
Moi! Mäkin olin nössö teini ja kunnollinen nuori aikuinen (tai oon edelleen). Luulenpa, että monet niistä töppäilyistä jäi tekemättä, koska ei ollut rohkeutta ja häpesin itseäni ja suurinpiirtein kaikkea silloin teininä tosi paljon. Ennen kaikkea mua olisi jotenkin hirveästi hävettänyt, jos vanhemmat olisi saaneet tietää jostain mun typeryyksistä -siksi siis en tehnyt niitä. Toisaalta samaan aikaan hävetti olla niin kiltti ja nössö ikätovereiden silmissä. Parikymppisenä sitten rimpuilinkin irti siitä, että vanhempien mielipide tuntui määrittävän minuuttani paljon. Nyt olen jo ehkä löytänyt itseni, mutta olen kyllä edelleen kova nolostelemaan ja häpeämään ihan pikkujuttujakin.
[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 13:32"]
Uskon, että melkein jokainen keksii jotain hävettävää, vaikkei mitään oikeastaan olekaan. Minä olen juuri tuollainen aiemmin mainittu ihminen, jolla on "niin tylsä elämä", etten ole tehnyt oikeastaan mitään töppäilyksi laskettavaa. En ole rellestänyt enkä riehunut koskaan, enkä edes teininä ollut ilkeä riiviö vaan hiljainen nössö.
Silti häpeän ja kadun miljoonaa eri asiaa. Joskus sanonu väärän asian väärässä paikassa ja sen sellaista.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 13:13"][quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 12:55"]
En häpeä mitään tai kadu ketään. Kuten joku muukin sanoi, se kaikki teki musta sen mitä nyt oon. Jos olisin ollu kiltti ja kuuliainen ois jääny pari ovea aukeamatta, enkä olis ikinä päässy nykyiseen unelmatyöhöni.
[/quote]
No hyvä hyvä. Silti en ymmärrä tätä trendiä että kielletään häpeä ja katumus täysin, ei muka koskaan kaduta yhtään mikään. Vaikka varmaankin nämä sanojat haluaisivat olla Edith Piafeja Pariisin yössä, tulee lähinnä mieleen että joko näillä ihmisillä on ollut niin tylsä elämä ettei tosiaan mitään hävettävää ole koskaan tapahtunut, he ovat sosiopaatteja tai kolmantena vaihtoehtona valehtelijoita, muille tai itselleen.
Häpeä on ihan rakentava tunne ja sille on omat syynsä. Vain pikkulapset yrittävät kaikkivoipaisuuskuvitelmissaan kategorisesti kieltää häpeän.
[/quote]
Mitä pitäisi sitten hävetä? Itseään, sanomisiaan, mitä?
Mä luulen että oot niitä ihmisiä jotka häpeävät silmät päästään milloin mistäkin syystä. Sen verran löytyy itsehillintää ettei kaikkea tarvitse sanoa tai tehdä. Mut kun aikaa ei voi peruuttaa niin pää pystyssä kestän tekojeni seuraukset. Osaan pyytää anteeksi jos siihen on aihetta.
Olen jo yli kolmekymppinen perheenäiti, ei mun enää tarvitse kapinoida. Edelleen avaan suuni jos on aihetta, eipähän tarvi sitten vanhana miettiä et olis pitäny tehdä ja kokeilla silloin kun oli sen aika.
[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 13:13"]
[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 12:55"]
En häpeä mitään tai kadu ketään. Kuten joku muukin sanoi, se kaikki teki musta sen mitä nyt oon. Jos olisin ollu kiltti ja kuuliainen ois jääny pari ovea aukeamatta, enkä olis ikinä päässy nykyiseen unelmatyöhöni.
[/quote]
No hyvä hyvä. Silti en ymmärrä tätä trendiä että kielletään häpeä ja katumus täysin, ei muka koskaan kaduta yhtään mikään. Vaikka varmaankin nämä sanojat haluaisivat olla Edith Piafeja Pariisin yössä, tulee lähinnä mieleen että joko näillä ihmisillä on ollut niin tylsä elämä ettei tosiaan mitään hävettävää ole koskaan tapahtunut, he ovat sosiopaatteja tai kolmantena vaihtoehtona valehtelijoita, muille tai itselleen.
Häpeä on ihan rakentava tunne ja sille on omat syynsä. Vain pikkulapset yrittävät kaikkivoipaisuuskuvitelmissaan kategorisesti kieltää häpeän.
[/quote]
Miksi pitäisi katua tai hävetä aikoja sitten tapahtuneita asioita? Tietysti virheistä kannattaa ottaa opikseen, mutta siinä vaiheessa kun niin on tehnyt ei ole enää tarvetta märehtiä menneitä. Jos tekisin nyt aikuisena samoja virheitä niin olisikin syytä hävetä, mutta en vain osaa hävetä 16-vuotiasta entistä itseäni joka ei paremmin osannut asioita ymmärtää.
Teininä tein typeriä asioita ja puhuin usein ajattelemattomasti, mutta en minä enää samanlailla toimi. Tiedän myös etten ollut kuitenkaan pahantahtoinen. En vain osannut aina purkaa tunteitani rakentavalla tavalla. Miksi ihmeessä minun pitäisi nuoruuteni asioita hävetä tai katua? Lähinnä vain naureskelen tai pudistelen päätäni noille vanhoille muistoille ja olen iloinen siitä, että olen pystynyt ottamaan opikseni enkä näe maailmaa enää niin mustavalkoisesti. Olen toki paljon ankarampi itselleni aikuisuudessa tehtyjen virheiden takia, mutta niistäkin voi aina oppia ja sen seurauksena kehittää itseään parempaan suuntaan. Oman kokemukseni mukaan häpeä ja katumus jäävät yleensä elämään vain, jos asioita ei käsittele kunnolla.
23, Osasitkin kertoa asian paljon selvemmin!
T.13/22
Häpeän monia tekoja, koska vaikka olin nuori ja tyhmä, niin pienellä miettimisellä olisin ehkä tajunnut muiden ihmisten taustalla olevia syitä, enkä olisi kärjistänyt tilannetta. Oikein siis valitsin olla tyhmä ja vielä luulin olevani rohkea ja älykäs. Ja samaan on tullut sorruttua vielä aikuisiälläkin, hävettää.