Miten ateisti lohduttaa omaisensa menettänyttä surevaa?

Olipa hyvä aloitus. Alkoi itseänikin mietityttää tuo kysymys.

Sitä kun tulee aina keskusteltua että kyseinen henkilö on taivaassa nyt ja jos on ollut esim sairas niin todetaan että pääsi parempaan paikkaan. Herran huomaan tms.

Sitähän ei voisi ollenkaan puhua mitään mistään kuoleman jälkeisestä sitten.

minua ajatus lohdutti suuresti sukulaisen kuoltua.

ne ateistin sanattomat halaukset, kuin jotkut höpötykset paremmista paikoista. Mä vihaan niitä latteuksia. Kuka menee kirkkain silmin sanomaan lastaan surevalle äidille, että 'näin oli parempi' tai 'hän on nyt paremmassa paikassa'? Mikä muka on lapselle parempi paikka, kuin oman äidin syli. Ja miten se muka lohduttaa jotain, kun tietää että omainen on nyt jonkun partahemmon huomassa, jolla on jo ennestään muutama miljardi huollettavaa?

eikä moraalia josta he voisivat ammentaa lohtua sitä tarvitseville. Tarvitseeko edes mainita mitään empatianpuuttesta siihen päälle...

sanomalla: "kaikki me kuollaan joskus" minua ajatus lohdutti suuresti sukulaisen kuoltua.

eikä moraalia josta he voisivat ammentaa lohtua sitä tarvitseville. Tarvitseeko edes mainita mitään empatianpuuttesta siihen päälle...

Niin, uskovaisiltahan löytyy moraalia ja empatiaa. Kylmän kalseita, lohduksi tarkoitettuja latteuksia kuten yllä mainitut. Niistä ei paljon lohduksi ole, mutta taitaa olla helpompi lausua niitä latteuksia sen sijaan, että vaikka halaisi ja eläisi aidosti toisen surussa siinä rinnalla.

kysymällä voiko olla jotenkin avuksi. Monesti auttaa tieto, että voi soittaa jollekin mihin aikaan tahansa, vaikka ei koskaan oikeasti tulisi tarvetta soittoon.

eikä moraalia josta he voisivat ammentaa lohtua sitä tarvitseville. Tarvitseeko edes mainita mitään empatianpuuttesta siihen päälle...

esimerkki lähimmäisen rakkaudesta. Taisi jäädä tuo kohta kuulematta...

tekemistä tällä mielikuvitus henkilöllä on toisen lohduttamisella? Kyllä kongreetinen läsnäolo, halaus, kuuntelu jne. varmasti parempi kun höpöhöpö jutut mielikuvitusolennosta. Uskovaisilla kylmät otteet näemmä.Onhan se helppo tapa laittaa "teräsmies" asialle, ei tarvitse itse vaivautua.

tekemistä tällä mielikuvitus henkilöllä on toisen lohduttamisella? Kyllä kongreetinen läsnäolo, halaus, kuuntelu jne. varmasti parempi kun höpöhöpö jutut mielikuvitusolennosta. Uskovaisilla kylmät otteet näemmä.Onhan se helppo tapa laittaa "teräsmies" asialle, ei tarvitse itse vaivautua.

Tukemalla, halaamalla, olemalla lähellä, auttamalla, kuuntelemalla, välittämällä.



vai onko uskiksilla joku oma vippaskonsti joka ratkaisee kaiken??

eikä moraalia josta he voisivat ammentaa lohtua sitä tarvitseville. Tarvitseeko edes mainita mitään empatianpuuttesta siihen päälle...

Elän varmasti eettisesti kestävämpää elämää kuin valtaosa uskovaisista tai "tapauskovaisista". Minulla on vankka arvopohja. Kunnioitan ympäristöä ja kanssaihmisiä enkä tee muille pahaa. Perhe on äärimmäisen tärkeä ja lapset kasvatetaan kunnolla itseään ja toisiaan kunnioittaviksi ihmisiksi. En syrji ihmisiä, vaikka he olisivat erilaisia kuin valtavirta enkä esimerkiksi haukkuisi uskovaisia noin alentavasti kuin sinä (uskovainen?) teit.

rakkaansa voi vielä tavata Taivaan kodissa mutta ateistilla ei ole mitään muuta kuin tämä elämä. Että se mitä oli, oli ja meni sitten. Jos kuolleella on ollut ns. hyvä elämä, sillä sentään voi surevaa lohduttaa mutta entäs jos ei ollut? Sitten ei voi sanoa kyllä yhtään mitään lohduttavaa. Tai en mä ainakaan keksi. Lohduttaako se sitten, että " nyt sen ei sitten enää tarvitse kärsiä" tms.?

vastaukset vahvistaa käsitystäni heistä, ovat tosiaan keskimääräistä tyhmempää porukkaa.

Mielestäni uskovaiset ovat juuri niitä, joilta puuttuu täydellisesti kaikki empatiakyky, miten tällainen ihminen pystyisi vakuuttavasti ikinä lohduttamaan ketään surevaa muuta kuin höpisemällä jotain ulkoa opittua ikivanhasta satukirjasta, empatiakyky joko on tai ei, sitä ei opita mistään.

vastaukset vahvistaa käsitystäni heistä, ovat tosiaan keskimääräistä tyhmempää porukkaa.

Mielestäni uskovaiset ovat juuri niitä, joilta puuttuu täydellisesti kaikki empatiakyky, miten tällainen ihminen pystyisi vakuuttavasti ikinä lohduttamaan ketään surevaa muuta kuin höpisemällä jotain ulkoa opittua ikivanhasta satukirjasta, empatiakyky joko on tai ei, sitä ei opita mistään.

edes yksi empatian helmi meille tyhmille. Mitä pitäisi surevalle sanoa ja mistä se varmasti saisi lohtua.

se raamatun mukaan mene niin, että kun ihminen kuolee niin hän kuolee. Ja sitten viimeisenä päivänä vasta tulee se Jeesus ja herättää ja vie sinne taivaaseen. Että ei se kuollut missään taivaassa ole vielä vähään aikaan. Jos uskoo niin uskoo sitten koko paketin, eikä varmaan 'kermat päältä' -tyyliin. Ja minä olen pahoillani jos pystyn sen sanomaan. Yleensä en pysty (itken herkästi) niin sitten halaan.

rakkaansa voi vielä tavata Taivaan kodissa mutta ateistilla ei ole mitään muuta kuin tämä elämä. Että se mitä oli, oli ja meni sitten. Jos kuolleella on ollut ns. hyvä elämä, sillä sentään voi surevaa lohduttaa mutta entäs jos ei ollut? Sitten ei voi sanoa kyllä yhtään mitään lohduttavaa. Tai en mä ainakaan keksi. Lohduttaako se sitten, että " nyt sen ei sitten enää tarvitse kärsiä" tms.?

sielunvaellus;D Mielummin livenä kuin haamuna pilven reunalla...

kuin hengettömiä latteuksia suoltava uskovainen. Kaikkein viimeksi itse olen halunnut kuulla mitään uskovaisen suusta silloin kun olen menettänyt läheisen

enää kärsi, koska kun kuolee, ei ole enää olemassa eikä voi kärsiä.



Miten muuten jos on uskovainen eikä se kuollut ihminen ollut mikään pyhimys vaan on todellinen pelko siitä, että se joutuu helvetiin/kiirastuleen tms, loduttaa omaisensa menettänyttä surevaa?

Kyllä uskovaisetkin sanoo että ottaa osaa, halaa ja on muutenkin apuna kun ateisti menettää rakkaan ihmisen elämästään. Ehkä se lohduttavien lauseiden kirjo on vaa vähän leviämpi uskovaisten kesken, kuten voi muistuttaa että menehtynyt on nyt Jumalan luona, ateisti voisi sen sijaan vaikkapa sanoa että hänen ei tarvitse enää kärsiä, jos kuolinsyy oli sairaus tai kuolema hidas tai muuten tuskainen. Ei uskonnolla ole mitään väliä juuri monessakaan sosiaalisessa asiassa. Eihän Suomessa juuri mitään 'Jeesus rakastaa sinua'-lauseita lauota yhtä tiheään kuten jossain Ameriikoissa kun auto pysähtyy päästämään jalankulkian tien yli.