Lue keskustelun säännöt.
Yksinäisyys ulkomailla asuessa- vuodatus
28.07.2014 |
Eli.. vapaapäivänä kun istuskelen koneen ääressä yksin ja tekisi mieli tehdä jotain, mennä shoppailemaan jne. mutta ei ole ketään kaveria, tulee tosi paha mieli. Ei jaksaisi aina mennä yksin kaikkialle, vaikka mulla onkin poikakaveri jota rakastan yli kaiken mutta se ei ole sama juttu kuin naispuoliset kaverit.
Netistä olen yrittänyt etsiä ranskansuomalaisia kavereita mutta en ole nähnyt meille tarkoitettua foorumia missään. Olisi niin kiva jutella jonkun kanssa joka ymmärtää tämän tunteen. Ranskansuomalaisiin yritin liittyä Facessa mutta eivät hyväksyneet mua siihen ryhmään muutaman päivän kuluessa niin annoin olla.
Suomalaiset kaverit on mut hylänneet, en tiedä miksi. Toki tämä kaupunki missä asun on kaunis ja tykkään olla täällä mutta olen viimeiseen asti yrittänyt pitää kaikki hehkutukset minimissään. Ketään ei enää kiinnosta mitä mulle kuuluu, kukaan ei kommentoi mun päivityksiä Facessa paitsi isä ja äiti. Kaverit ei tule koskaan kylässä käymään. Vaikka ennen oltiin tiiviisti tekemisissä niin nykyään se olen aina minä joka ottaa yhteyttä. No, kasvaahan kaverit yleensä jossain vaiheessa kuitenkin erilleen.
Viime vuonna yliopistolla mulla oli vielä vaihtarikavereita mutta he ovat lähteneet jo pois ja nyt en opiskele enää. Muutenkin tuntuu ettei jaksaisi enää missään opiskelijabileissä riehua kauheasti, joten itseään kai sitä saa vain yksinäisyydestään syyttää.
Yleisesti ottaen olen tyytyväinen elämääni täällä mutta joinakin päivinä suru nousee pintaan. Ehkä joku päivä saan paikallisia ystäviä?
En tiedä mikä tämän avauksen tarkoitus on. Oma luonnekin, kun en kauhean helposti oikeasti ystävysty kenenkään kanssa, vaikeuttaa asiaa. Kaipa sitä pitää oppia elämään yksin (tai siis kaksin). Olisko täällä muita samassa tilanteessa painivia?
Kommentit (52)
Missä päin asut ap? En tiedä mistä mulle tulikin sellainen olo (ennen kuin avasin), että on kyse Ranskasta asuvasta. Olen ollut ulkomailla, käymättä Suomessa, 1,5 vuotta, ja kyllähän se väkisin alkaa iskostua kalloon, että eivät ne taakse jääneet ystävyyssyhteet koskaan ole enää samanlaisia, koska ei ole sitä läheisyyttä, mitä lähistöllä, tai edes samassa maassa, asuessa on.
T. 23 v. täällä myöskin. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävin katsomassa tuon Ranskansuomalaislistan ja aika hiljaiselta näytti-varmaan kaikki siirtyneet Faceen. Ehkä joku päivä laitan sinne hakemuksen :)
23, en viitti tässä paljastaa kun tiedän et tuttuja käy täällä lukemassa :) Saanko kysyä, onko siellä, missä sinä asut, niin vaikeaa saada kavereita vai onko tämä enemmänkin Ranskan juttu?
ap
Asun siis Etelä-Bretagnessa, Ranskassa ;) Tosin töitä hakusessa ja toivottavasti siirrytään muualle. Olen asunut myös Englannissa ja sanoisin, että siellä helpompi jutella ihmisille. Mulla ei ole omia kavereita, on vaan miehen kaverit. He eivät vaan ole kovin hyviä englannissa, ja mun kommunikointi ranskaksi ei ole tarpeeksi vapaata, että pääsisi juttelemaan henkeviä. Aika erakoitunut tässä välillä on. :D
- 23
Heippa! Täällä ilmoittautuu myös yksinäinen nuori nainen Ranskasta. Mä olen asunut jo melkein puoli vuotta täällä enkä ole saanut yhtään naispuolisia ystäviä. Sopeutuminen on ollut vaikeaa, kun on mahdotonta saada töitä, kun ei osaa puhua ranskaa täydellisesti. Mäkin olen täällä vaan kaikille se "x:n tyttöystävä".
Mikäköhän siinä on, kun ranskalaisiin naisiin on niin vaikeeta tutustua. Tuntuu tosiaan, että täällä on tosi paljon kilpailua naisten välillä, niin ehkä se on syynä. Ois vaan niin ihanaa löytää suomalaisia tyttökavereita täältä niin vois jakaa näitä kokemuksia. En oo kuitenkaan löytänyt ketään suomalaista kaveria :(
Keski-Euroopassa naiset viettävät tyttöjen iltoja! Naiskaverit on TODELLA TäRKEITÄ HEILLE, keskieurooppalaisille naisille. Miettikääpä jos asutte Suomessa ja näette jonkun ranskalais- tai muunmaalaisen äidin/ naisen/ nuoren naisen. Ette mene tekemään tuttavuutta. Itselläni Suomessa sellainen kokemus että kun luulivat että en ole suomalainen niin huoriteltiin kahden äidin toimesta oikein kunnolla, oli kovaa kieltä muutenkin ja todella hyvän alueen leikkipuistossa.
Harrastatko jotain? Tai mene kielikurssille! Siellä tutustuu ihmisiin ja heidän kauttaan porukassa paikallisiin:) Tasoja on aloittelijasta prohon ja hinnat ilmaisesta parinsadan tienoille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 11:54"]
Keski-Euroopassa naiset viettävät tyttöjen iltoja! Naiskaverit on TODELLA TäRKEITÄ HEILLE, keskieurooppalaisille naisille. Miettikääpä jos asutte Suomessa ja näette jonkun ranskalais- tai muunmaalaisen äidin/ naisen/ nuoren naisen. Ette mene tekemään tuttavuutta. Itselläni Suomessa sellainen kokemus että kun luulivat että en ole suomalainen niin huoriteltiin kahden äidin toimesta oikein kunnolla, oli kovaa kieltä muutenkin ja todella hyvän alueen leikkipuistossa.
Harrastatko jotain? Tai mene kielikurssille! Siellä tutustuu ihmisiin ja heidän kauttaan porukassa paikallisiin:) Tasoja on aloittelijasta prohon ja hinnat ilmaisesta parinsadan tienoille!
[/quote]
No kyllä minä menisin! Tekemään tuttavuutta. Ei tuottaisi mitään ongelmaa. :)
- 23
Joo siis täällä on todella vaikea tutustua, mäkään en muuta ole saanut kuin v..tuilua osakseni naisilta, vaikka en mitään ole tehnyt, mutta se vaikuttaa enemmän olevan maan tapa kuin se että henk.koht siinä uhrissa ois mitään vikaa!
Olis kyllä kiva tutustua muiden suomalaisten kanssa! Asun itse itä-Ranskassa ja pysyvästi (valitettavasti :D).
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko briteissä tosiaan helppo tutustua? Mä olen jotenkin kuvitellut että sillä ollaan aika lailla vaan toisten brittien kanssa ja joku suomalaine on öluokan kansalainen. Vai oonko ihan väärässä? :D Mua siis kiinnostaisi siellä asuminen.
Mä luon s-postiosoitteen niin saapi kirjoitella kuka on kiinnostunut, jos haluaa tutustua :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 12:16"]
Joo siis täällä on todella vaikea tutustua, mäkään en muuta ole saanut kuin v..tuilua osakseni naisilta, vaikka en mitään ole tehnyt, mutta se vaikuttaa enemmän olevan maan tapa kuin se että henk.koht siinä uhrissa ois mitään vikaa!
Olis kyllä kiva tutustua muiden suomalaisten kanssa! Asun itse itä-Ranskassa ja pysyvästi (valitettavasti :D).
ap
[/quote]
Jos saisin valita paikan, ja jos pitäisi jäädä pidemmäksi aikaa Ranskaan, niin se olisi idässä! Tai oon ainakin siinä uskossa, että siellä on vaikutteita Saksasta - onko? :D Tuijotteleeko miehet siellä creepylla tavalla (en oo ikinä kokenut niin painostavaa ilmapiiria, kuin täällä...). Naiset vaikuttaa kyllä välillä niin vittumaisilta suoraan sanottuna. Keksin jonkun sähköpostiosoitteen ja pistän tänne, niin päästään yhteyksiin paremmin? :)
- 23
Saanko kysyä mistä te löysitte ulkomaalaset miehenne? :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 12:21"]
Onko briteissä tosiaan helppo tutustua? Mä olen jotenkin kuvitellut että sillä ollaan aika lailla vaan toisten brittien kanssa ja joku suomalaine on öluokan kansalainen. Vai oonko ihan väärässä? :D Mua siis kiinnostaisi siellä asuminen.
[/quote]
Itse on niin sosiaalinen, että saatoin vastata (avautua) "how are you" kysymykseen, joka on siis vain muodollisuus, ihan pidemmän kaavan kautta. :D Koin siis itse, että ihmisille oli helppo puhua ja varsinkin muihin expatteihin on helppo tutustua, heitä kun varsinkin Lontoossa vilisee ja tulee helposti vastaan. Mutta kyllä mulla on yksi brittiläinenkin hyvä ystävä. Tykkään kyllä UK:n ilmapiiristä enemmän, kuin Ranskan. Ihan totuuden nimissä.
- 23
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 12:29"]
Saanko kysyä mistä te löysitte ulkomaalaset miehenne? :)
[/quote]
Asuttiin kämppiksinä Lontoossa. :)
- 23
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, kukaan ei mua kyllä tuijottele oudolla tavalla, ehkä en oo sit niin vetävän oloinen tai jotain :D Itse asiassa kukaan ei tuijota, itse taas junttina tuijottelen kaikkia :D En ole koskaan käynyt Bretagnessa mut voihan se olla et siellä ollaan omituisia :)
Naisissa ärsyttää sellainen ylimielisyys, ne koittaa heti vähän niinkuin "palauttaa maanpinnalle" jos on tosi ystävällinen niitä kohtaan, sellainen piilovittuilu.. Kai ne sisimmässään on ihan kivoja, kai?
Tein s-postiosoitteen: petiteminette@hotmail.com
Laittakaahan viestiä :)
Täällä ei kauheena näy Saksan vaikutukset kun ei ihan Alsacessa olla, talotkin on ihan ranskalaistyylisiä jne..
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 12:21"]
Onko briteissä tosiaan helppo tutustua? Mä olen jotenkin kuvitellut että sillä ollaan aika lailla vaan toisten brittien kanssa ja joku suomalaine on öluokan kansalainen. Vai oonko ihan väärässä? :D Mua siis kiinnostaisi siellä asuminen.
[/quote]Lontoossa ainakin on tosi helppo tutustua uusiin ihmisiin, koska suurin osa on muualta kotoisin. Suurin osa ystävistäni on brittejä, mutta hyvin paljon on ystäviä myös muista maista. Jos asut suuressa kaupungissa, niin varmasti löytyy vaikka minkä sortin meet up-ryhmiä.
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 12:29"]
Saanko kysyä mistä te löysitte ulkomaalaset miehenne? :)
[/quote]
Mä netistä, näin nykyaikana. Kannattaa kokeilla, sillä siellä sain tosi tosi paljon viestejä heti. Livenä niihin on vaikeampi tutustua..
Mun hyvä ystävä asui Lontoossa 5 vuotta. Hänen läksiäisissä sanoi moneen kertaan ovet ovat auki, tulkaan kylään. Kun hän oli pari kk asunut, laitoin viestiä onko kutsu voimassa. Hän soitti samantien ja kysyi milloin tulen.
Mieheni oli yhden vuoden komennuksella Kiinassa ja en saanut töistä vapaata, sain lentolipun 4 x vuodessa Kiinaan, siinä kaikki. Miehelläni oli kuitenkin bonuslentoja todella paljon ja lähdinkin hyvin nopeasti käymään ystäväni luona. Hän oli tosi iloinen tulostani ja kun saattoi kentälle kysyi voinko tulla mahdollisimman nopeasti uudestaan.
Kävin miehen poissaolon aikana Lontoossa yhteensä 10 kertaa. Ystäväni teki ma - pe työaikaa, kaikki viikonloput vapaat, ei ylitöitä. Me yhdessä kävimme ulkona, teattereissa, syömässä, pubeissa, vietimme laatuaikaa. Näinä kertoina myös ystäväni tutustui paikallisiin ja sanoi vuosi auttoi häntä pääsemään piireihin.
Vaikka Lontoon on tosi lähellä, moni ei halua ängetä kylään. Tässä suhteessa kyläily oli parasta mitä ystävälle pystyi tekemään.
Asutaan sellaisessa kaupungissa, että oksat pois. Tää on kuin joku suljetunosaston jaloittelualue... Yksi päivä tuolla joku äijä veteli alasti ja oli menossa alakoululle päin. Se siis noudettiin kyllä pois. Joku puukotetaan ainakin varmaan kerran kuussa, jne.
Oman kokemuksen mukaan ne on nuo etniset väestöt, jotka käyttäytyy kaikista epämiellyttävimmin. Jos ei siellä idässä ole niitä tai käyttäytyvät normaalin ihmisen tavoin, niin sehän on ihan ideaali paikka. :D
Loin kanssa osoitteen: adopteuneamie@outlook.fr
Muutkin saavat kirjoitella, oon mukava :) Pistän aplle viestiä suoraan mun virallisesta sähköpostista!
- 23
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 12:29"]
Saanko kysyä mistä te löysitte ulkomaalaset miehenne? :)
[/quote]
Itselläni on suomalainen mies. Voin sanoa, että ranskalaisen poikaystävän saa kyllä helposti halutessaan, koska vaaleat naiset on etenkin eteläisessä Ranskassa kovaa valuuttaa. Kauppareissulla ja lenkilläkin miehet tulee iskeen. Suomessa mua on tultu kadulla iskeen vaan pari kertaa kun taas täällä se on arkipäivää. Suomessa en siis oo tosissaan koskaan ollut millään tavalla suosittu miesten keskuudessa.
Täällä lounais-Ranskassa miehet kyllä tuijottaa just silleen creepysti. Tekee mieli käyttää kokoajan aurinkolaseja et pääsee turvaan niiltä katseilta haha :D
Mä loin kans uuden sähköpostiosotteen: francelainen@gmail.com. Saa laittaa viestiä jos asuu täällä päin tai muuten haluaa keskustella Ranska-asioista!
Tyttökaverit on kyllä tosi tärkeitä! Itsekin muutin nelisen vuotta sitten ulkomaille poikaystävän perässä, ja pitkään tuntui siltä etten ollut täällä kenellekään muuta kuin "x:n tyttöystävä". Siis ei ollut omaa sosiaalista elämää ollenkaan.
En kyllä tiedä miten pikkuhiljaa onnistuin tutustumaan sitten "omiin" kavereihin. Ainakin aloitin uudessa työpaikassa. Osa kavereista on poikaystävän siskon kautta tulleita. Yhden hyvän ystävän kanssa minulla on yhteinen harrastus, joka on lähentänyt meitä. :) Jos tiedät ketään jolla on yhteisiä kiinnostuksenkohteita, voit siltä pohjalta ehkä tutustua paremmin?
Yksinkin tulee kyllä kuljettua aika paljon, mutta olen oppinut nauttimaan siitä. Olen itsenäistynyt paljon vaikka rankkaakin on ollut.