Lue keskustelun säännöt.
Yksinäisyys ulkomailla asuessa- vuodatus
28.07.2014 |
Eli.. vapaapäivänä kun istuskelen koneen ääressä yksin ja tekisi mieli tehdä jotain, mennä shoppailemaan jne. mutta ei ole ketään kaveria, tulee tosi paha mieli. Ei jaksaisi aina mennä yksin kaikkialle, vaikka mulla onkin poikakaveri jota rakastan yli kaiken mutta se ei ole sama juttu kuin naispuoliset kaverit.
Netistä olen yrittänyt etsiä ranskansuomalaisia kavereita mutta en ole nähnyt meille tarkoitettua foorumia missään. Olisi niin kiva jutella jonkun kanssa joka ymmärtää tämän tunteen. Ranskansuomalaisiin yritin liittyä Facessa mutta eivät hyväksyneet mua siihen ryhmään muutaman päivän kuluessa niin annoin olla.
Suomalaiset kaverit on mut hylänneet, en tiedä miksi. Toki tämä kaupunki missä asun on kaunis ja tykkään olla täällä mutta olen viimeiseen asti yrittänyt pitää kaikki hehkutukset minimissään. Ketään ei enää kiinnosta mitä mulle kuuluu, kukaan ei kommentoi mun päivityksiä Facessa paitsi isä ja äiti. Kaverit ei tule koskaan kylässä käymään. Vaikka ennen oltiin tiiviisti tekemisissä niin nykyään se olen aina minä joka ottaa yhteyttä. No, kasvaahan kaverit yleensä jossain vaiheessa kuitenkin erilleen.
Viime vuonna yliopistolla mulla oli vielä vaihtarikavereita mutta he ovat lähteneet jo pois ja nyt en opiskele enää. Muutenkin tuntuu ettei jaksaisi enää missään opiskelijabileissä riehua kauheasti, joten itseään kai sitä saa vain yksinäisyydestään syyttää.
Yleisesti ottaen olen tyytyväinen elämääni täällä mutta joinakin päivinä suru nousee pintaan. Ehkä joku päivä saan paikallisia ystäviä?
En tiedä mikä tämän avauksen tarkoitus on. Oma luonnekin, kun en kauhean helposti oikeasti ystävysty kenenkään kanssa, vaikeuttaa asiaa. Kaipa sitä pitää oppia elämään yksin (tai siis kaksin). Olisko täällä muita samassa tilanteessa painivia?
Kommentit (52)
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 13:01"]
Asutaan sellaisessa kaupungissa, että oksat pois. Tää on kuin joku suljetunosaston jaloittelualue... Yksi päivä tuolla joku äijä veteli alasti ja oli menossa alakoululle päin. Se siis noudettiin kyllä pois. Joku puukotetaan ainakin varmaan kerran kuussa, jne.
Oman kokemuksen mukaan ne on nuo etniset väestöt, jotka käyttäytyy kaikista epämiellyttävimmin. Jos ei siellä idässä ole niitä tai käyttäytyvät normaalin ihmisen tavoin, niin sehän on ihan ideaali paikka. :D
Loin kanssa osoitteen: adopteuneamie@outlook.fr
Muutkin saavat kirjoitella, oon mukava :) Pistän aplle viestiä suoraan mun virallisesta sähköpostista!
- 23
[/quote]
Siis muutkin, kuin Ranskassa asuvat saavat kirjoitella. :)
- 23
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 13:03"]
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 12:29"]
Saanko kysyä mistä te löysitte ulkomaalaset miehenne? :)
[/quote]
Itselläni on suomalainen mies. Voin sanoa, että ranskalaisen poikaystävän saa kyllä helposti halutessaan, koska vaaleat naiset on etenkin eteläisessä Ranskassa kovaa valuuttaa. Kauppareissulla ja lenkilläkin miehet tulee iskeen. Suomessa mua on tultu kadulla iskeen vaan pari kertaa kun taas täällä se on arkipäivää. Suomessa en siis oo tosissaan koskaan ollut millään tavalla suosittu miesten keskuudessa.
Täällä lounais-Ranskassa miehet kyllä tuijottaa just silleen creepysti. Tekee mieli käyttää kokoajan aurinkolaseja et pääsee turvaan niiltä katseilta haha :D
Mä loin kans uuden sähköpostiosotteen: francelainen@gmail.com. Saa laittaa viestiä jos asuu täällä päin tai muuten haluaa keskustella Ranska-asioista!
[/quote]
Värjäsin hiukseni blondista tummaksi ja tuli heti jotenkin vapautuneempi fiilis. :D Välillä tuntui siltä, kuin olisi joku satukirjan yksisarvinen.
- 23
Jep, hyvä homma! 36 oli siis ap ja petiteminette@hotmail.com mun osoite.
Mua taas Suomessa on miehet tuijottaa paljon enemmän mitä täällä, outoa! En tiedä missä on vika. Musta ranskikset on täällä tosi sulkeutuneita. Pitää vierailla joskus siellä muissa Ranskan kolkissa, ehkä oon elänyt pumpulissa :D Täällä kyllä suurin osa on ihan fiksuja, mitä nyt jotkut HML-asukit jotka tulevat kolosistaan ilta-aikaan.. Mut harvemmin ne muuta tekee kuin huutelee. Marseillessa ja Pariisissa vähän eri meininki..
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 13:23"]
Jep, hyvä homma! 36 oli siis ap ja petiteminette@hotmail.com mun osoite.
Mua taas Suomessa on miehet tuijottaa paljon enemmän mitä täällä, outoa! En tiedä missä on vika. Musta ranskikset on täällä tosi sulkeutuneita. Pitää vierailla joskus siellä muissa Ranskan kolkissa, ehkä oon elänyt pumpulissa :D Täällä kyllä suurin osa on ihan fiksuja, mitä nyt jotkut HML-asukit jotka tulevat kolosistaan ilta-aikaan.. Mut harvemmin ne muuta tekee kuin huutelee. Marseillessa ja Pariisissa vähän eri meininki..
[/quote]
ap siis :)
Itse olen asunut pari vuotta Lontoossa, töistä sain muutaman englantilaisen ystävän ja Merimieskirkolla tutustuin muihin suomalaisiin. Menin naimisiin ruotsalaisen kanssa ja asuin Ruotsissa 15 vuotta mieheni kuolemaan saakka. Kokemukseni mukaan englantilaisiin on helpompi tutustua kuin ruotsalaisiin, heistä saa myös ystäviä, mutta hitaammin. Työpaikka, erilaiset kurssit ja harrastukset tuovat samanhenkisiä ystäviä. Kaikkea hyvää sinulle ja rohkeasti joukkoon mukaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 12:21"]
Onko briteissä tosiaan helppo tutustua? Mä olen jotenkin kuvitellut että sillä ollaan aika lailla vaan toisten brittien kanssa ja joku suomalaine on öluokan kansalainen. Vai oonko ihan väärässä? :D Mua siis kiinnostaisi siellä asuminen.
[/quote]
Briteissä ON helppo tutustua. Asuin siellä pari vuotta työn takia, Camberleyssä. Olen aika introvertti ja minun on aina ollut Suomessakin vaikea saada tuttuja, menee helposti vaivautuneeksi juttelu vähänkään oudompien kanssa. Mutta briteissä ihmiset oli kauhean aktiivisesti kiinnostuneita minusta -miehet lähinnä toki, mutta ei aina niinkään iskemismielessä vaan aidosti kiinnostuneita ihmisenä- ja ne hoisivat jututtamisen, ei haitannut että itse en keksi puhuttavaa :D
Minusta briteillä ei ole ollenkaan tuollaista että eri maalainen olisi joku ö-luokan kansalainen. Tai no, valitettavasti esim. pakistanilainen voi olla, mutta valkoihoinen eurooppalainen ei taatusti ainakaan ole. Suomalaisista kellään ei ole ollut pahaa sanottavaa. Suomen kieli usein herättää positiivista huomiota erikoisuudellaan. Muistan kun joskus puhuin kadulla kävellessäni kännykkään, puhelua äitini kanssa, niin parikin ihmistä pysäytti minut kysyäkseen, että anteeksi, mitä kieltä puhut :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oottekos koettaneet tutustua Ranskassa asuviin ulkomaalaisiin? Olisitte samankaltaisessa tilanteessa (yksin vieraassa maassa), eikä kielioppivirheitä tarvitse samalla tavalla pelätä, kun ranska on kummallekin vieras kieli. Itsekin vietin Ranskassa muutaman vuoden ja kaikki ystäväni olivat muualta tulleita, Afrikasta, Etelä-Amerikasta, muista Euroopan maista etc.
Lueskelin tuota ketjua Italiassa asumisesta ja löysin tällaisen, yli kymmenen vuoden takaa.
Olisiko tuoreita kommentteja tähän?
t. Ranskaan joskus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ranskassa voi olla yksinäinen mutta niin ihan missä vaan.
"Ranskansuomalaisiin yritin liittyä Facessa mutta eivät hyväksyneet mua siihen ryhmään muutaman päivän kuluessa niin annoin olla."
Jos on oikein suosittu fb-ryhmä, hyväksynnän saapuminen voi viedä kuukaudenkin.
t. 26