KOhta 3-vuotias kaksikielinen poika puhuu suomea "täydellisesti",

siis "suomea ymmärtämättömät sukulaiset"

normaalia. Kaikesta päätellen asutte Suomessa? Poika alkaa sitten puhua kieltä, kun haluaa, jos haluaa.



Mielestäni parempi, jos ette vaadi poikaa puhumaan kieltä. Passiivinen kielitaito kuitenkin kehittyy, kun isä puhuu lapselle äidinkieltään. Kannusta isän sukulaisia puhumaan lapsellenne, vakuuta, että hän kyllä ymmärtää. Lapsikin sitten jossain vaiheessa huomaa, että isän sukulaiset eivät suomea ymmärrä.



Terv. lingvisti, jolla on useita kaksikielisiä perheitä lähipiirissään

lapsi pääsi "isänkieliseen" päiväkotiin. Kesti ehkä 2-3 viikkoa ja se passiivinen kielitaito muuttui aktiiviseksi, eli puhe suorastaan räjähti.

Jos teillä ei vastaava päivähoitoratkaisu onnistu, niin olisiko mahdollista viettää esim. pidempi loma isän kotimaassa? Sekin ehkä jo auttaisi.

siis kaikki äänteet on, lauseet pitkiä, sanasto monipuolinen jne. Kaiken haluamansa osaa selittää myös käsitteitä. Mielestäni puhuu paremmin kuin samanikäiset yksikieliset (ok, äidin arvio :)

MUTTA, toinen kieli takkuaa. Suurimman osan ajasta puhuu isälleen suomea, koska isä sitä ymmärtää. olemme olleet joustavia, eikä isä ole koskaan vaatimalla vaatinut poikaa puhumaan omaa kieltänsä, mutta itse on aina systemaattisesti puhunut äidinkieltään. Ja poika ymmärtääkin täydellisesti isän kieltä, katselee ohjelmia, kuuntelee musiikkia ja laulaakin. Puhe vain laahaa perässä, eikä edes suomea ymmärtävät sukulaisetkan motivoi, vaan kommunikoi heidän kanssaan lähinnä elekielellä tai pelkillä yksittäisillä sanoilla.

Onko normaalia? Odotellaanko rauhassa vai pitäisikö asiaan puuttua?

tuoss iässä, kun puhe kehittyy tosi nopeasti - varsinkin sen vahvemman kielen puhe, niin toisen kieli tuntuu jäävän jalkoihin. Mutta kyllä se perässä tulee. Kun sitten on oltu vaikka lomalla isämaassa tai isovanhemmat meillä pari viikkoa menee se harppauksen eteenpäin. Ja äitinä olen tietoisesti yrittänyt pysyä vähän sivulla näissä kohdin, sillä joskus lapset puhuivat kylässäkin ruokapöydässä suomea tekosyyllä "mulla on asiaa vaan äidille".

olen pitänyt asiaa normaalina. Täällä jotain viestiketjua lukiessani aloin vaan miettiä, että pitäisikä alkaa vaatia jotenkin enemmän.



Itse olen kuitenkin tässä asiassa niinkuin muussakin kasvatuksessa enemmän kannustus- kuin vaatimislinjalla ja jotenkin tuntuisi julmalta toimia muuten kuin nyt ollaan toimittu.



Kuukauden talviloma isän kotimaassa varmaan auttaa tässä asiassa. Sitä odotellessa :)

puhuu toista kieltä kunnolla. Meillä 3,5-vuotias kaksikielinen, systemaattisia ja rentoja ollaan oltu, mutta kielet menee sekaisin eikä kumpikaan kieli ole oikein hallussa.