Lue keskustelun säännöt.
LASTENSUOJELU asiaa ja kysymys!!!
20.06.2012 |
Kuinka moni alkoholistiperheiden/mielisairaiden/narsistien/hakkaavien vanhempien perheiden lapsista olisi toivonut että joku olisi ottanut yhteyttä sossuihin ja olisitte joko päässeet kotoa pois tai että tilanteeseen olisi puututtu?
Itse lapsena rukoilin ja toivoin että joku huomaisi mitä meillä tapahtuu ja kun tajusin että kaikkihan sen tiesi mutta kukaan ei tehnyt mitään hävisi luotto ihmisiin,jonkun olisi itänyt tulla pelastamaan meidät.
Kommentit (23)
Niin totta totisesti en olisi suonut heitä kotiovelleni tulevan. Sossut tosiaan tietää todella vähän edes pedofilian kohteena olevan lapsen lojaaliudesta vanhempiaan kohtaan. Ei ole ikinä opettajaihmisenä ihmetyttänyt yksikään ammattikunta yhtä paljon epäammatillisuudellaan kuin sossut. Ja näissä palavereissahan on oppilaiden osalta kyllä istuttu. Ja sitten nähnyt olen sen mitä "hyvää" laitokset lapsille pystyvät tarjoamaan. Niin pitkään kuin lapsen turvallisuus ei vaarannu niin koti on paras paikka- parempi kuin laitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta aina kun meitä toruttiin jostain - tai erityisesti jos toinen meistä sai kuulla kunniansa jostain aiheesta joka mielestämme ei ollut oikeudenmukaista, kuten vaikka huoneen siivoamisesta tai jostain kotiintuloajoista, niin retostelimme soittavamme lastensuojeluviranomaisille (tai ei kai niitä tuolla nimellä tunnettu, en muista mitä termiä 70-luvulla käytettiin) ja ilmoittavamme vanhemmistamme niille.
Ja siis olimme jotain tyyliin 10-13 vuotiaita ja todellakin kunnollisesta perheestä, ei mitään ongelmia ja varmaan ihan aiheesta toruttiin. En vaan tiedä mistä näsäviisauksissamme tuon olimme bonganneet, koska ei ollut mikään yleinen puheeaihe 70-luvulla.
En muista, että käyttikö äitini alkoholia ollessani alle kouluikäinen. Alkoholin käyttö oli kuitenkin aika runsasta ollessani teini-ikäinen. Äitini ei ollut väkivaltainen, eikä narsistinen, mutta ei myöskään osoittanut hellyyttä. Muistan sen huolen, joka minulla oli äidistäni, enkä toivo kenenkään lapsen joutuvan murehtimaan vanhempiensa puolesta sillä tavoin. En silti olisi halunnut lastensuojelun puuttuvan asiaan. Mielestäni olin jo kyllin vanha "huolehtimaan" itsestäni ja kuten aiemmin sanottiin rakkaus vanhempaan oli suuri. Kyllä äiti kuitenkin huolehti, että minulla oli aina ruokaa ja puhtaita vaatteita, sekä puhdas koti.
Tänä päivänä itselläni on perhe, jossa alkoholia käytetään kohtuudella. Lapseni ei ole koskaan nähnyt minua humalassa, eikä koskaan tule näkemäänkään. Jos on tarvetta nauttia alkoholia, niin lapsi on silloin mummin ja ukin hoivissa (mieheni vanhemmat).
Itse työskentelen yhteiskunnallisesti merkittävässä virassa ja työni puolesta olen paljon tekemisissä myös lastensuojelun kanssa. Pidän ehdottomasti hyvänä, että Suomessa on tällainen instanssi. Itse koen, etteivät he ota lapsia huostaan mielivaltaisesti. Kyllä ne huostaanotot ovat aina ihan perusteltuja. Resurssit vain valitettavasti ovat tarpeeseen nähden ihan liian pienet.
Olen saavuttanut elämässäni paljon, enkä ole vastoinkäymisistäni koskaan syyttänyt omia kotiolosuhteitani. Koen, että jokainen meistä luo omat mahdollisuutensa, joidenkin on vain työskenneltävä niiden eteen enemmän. En ole itsekään saavuttanut paikkaani tässä maailmassa helpolla, vaan kyllä se on vaatinut verta, hikeä ja kyyneleitä. Minulla on ihana perhe, paljon ihania ystäviä, työ josta pidän ja terveyskin suht ok. Pitää olla tyytyväinen ja nauttia elämästä. Toivon teille muillekin voimia saavuttaaksenne onnen/tyytyväisyyden elämäänne.