En ymmärrä lukion kurssitarjottimesta hölkäsen pöläystä.
Poikani pääsi lukioon, ja kävi tekemässä kurssisuunnitelman ekaksi vuodeksi, ilmeisesti lukujärjestyskin tuli jo selville.
Tutustuin hänen kurssitarjottimeensa, enkä ymmärrä siitä yhtään mitään. Ihan siansaksaa minulle. Toivottavasti hän saa kaiken tarvitsemansa, kurssisuorituksiin liittyvän tuen koulusta - äiti ei voi auttaa.
Miten paljon lukiolaisenne ovat tarvinneet apua ja tukea kotijoukoilta?
Kommentit (23)
Me olemme kyllä puuttuneet aika paljon lastemme valintoihin, ehkä liikaakin.
Poika esimerkiksi ei ensin halunnut ottaa vapaaehtoisia kieliä, vaikka on nimenomaan lahjakas kielissä ja historiassa. Päätyi kuitenkin menemään painotettuun opetukseen, missä B2-kieli aloitettiin jo 7-luokalla. Eli lukee nyt A1, A2, B1 ja B2 -kieliä. Ja on valtavan onnellinen ja harrastaa kieliä ja historiaa myös vapaa-ajallaan. Ikävä kyllä meidän täytyi puuttua asioihin, sillä muuten poika olisi ottanut vain B1-kielen. Yläkoululaisesta kuitenkin kyse.
Varmasti seuraamme näitä valintoja myös lukiossa. Joskus vanhemmat vain tuntevat lapsensa paremmin kuin lapsi itse.
Vierailija kirjoitti:
Minua taas kiinnosti tutustua kurssimuotoiseen lukioon vuosi sitten niin paljon että luin kaikki lukion sivuilta ja jo kesällä ennen ekan luokan alkua olimme jo tyttären kanssa suunnitellet mitä kursseja hän valitsee minäkin vuonna.
Ei ole mitään kryptistä vaan loogista ja ihan helppoa kun on tutustunut asiaan. Tänä vuonna on tytär tutorina neuvomassa uusia ekaluokkalaisia.
Minusta vanhempien pitäisi kyllä opetella tuo systeemi. Olemme paljon tyttäreni kanssa keskustelleet ja miettineet kursseja ja on kivaa että joku kotonakin ymmärtää asiasta.
Suosittelen, että myös vanhempi tutustuu ainakin pintapuolisesti lukujärjestyksen tekemiseen. Lukiolaisia on niin monenelaisia, osa tosiaan tarvitsee tulkea ja "pepulle potkimista" vielä YO kirjoituksiin saakka :)
Lapset ovat erilaisia. Yksi lapseni suuttui tulisesti kun otin käteeni jonkun opinto-oppaan ja selasin sitä puhumatta mitään " et kyllä määrää minua", toinen taas itki ääneen " ette välitä", vaikka olin hänen opiskelupaikastaan soittanut ja kysynyt ennen koulun alkua. Ensinmainittu on kuitenkin se, jonka mielestä piti ehdottomasti ostaa äidille lyyra nimenomaan kiitokseksi tuesta, vaikka mitään ei saanut sanoa, vain maksaa.
Vanhempien tehtävä olla apuna ja tukena, itse kukin tavallaan ja tarvittaessa.