Mä voisin kepeästi olla ilman lapsia vaikka viikon.
Paheksukaa ihan rauhassa, mutta mä mieluusti olisin pidemmän aikaakin ilman lapsiani. Voisin loikoilla jossain hotellissa, syödä jonkun muun tekemää ruokaa, helliä miestäni ihan rauhassa. Illalla istua hyvässä ravintolassa, ehkä käydä tanssimassa jossain, nauttia ihmisvilinästä kiireettömästi ja ilman että joku vinkuu koko ajan jotain tai tappelee jostain aivan turhanpäiväsestä.
Kommentit (19)
Nyt niin pieniä että mielellään olen niiden kanssa :)
Odotan paniikilla viikon reissua miehen kanssa. Apua, kaksi yötä ollaan enimmillään oltu poissa. Ei muuten, mutta toi meitin keskimmäinen on sellainen itkupilli :/
Mut tää on niin tätä, kaikkee on elämässä aina kasapäin eikä sopivasti tasaisesti. Ensin on sitä omaa aikaa jottei tiedä mihin tuhlais. Sitten ei ole omaa aikaa edes nimeksi ja voin kuvitella että lasten aikuistuttua on taas liikaakin. Näin se vaan menee.
Ja olen ollutkin. Kerran olin erossa lapsistani 5 viikkos, kun olivat isänsä luona ulkomailla pari kesää sitten. Se on pisin aika. Alku oli hankalaa, mutta kun viihtyivät ja kaikki meni hyvin, niin nautin koko rahalla. Lapset olivat 11 ja 9 vuotiaat tuolloin.
Olin viime viikonloppuna yhden yön yksin hotellissa ja oli tylsää
Ja usein meneekin viikko ja kauemminkin etten heitä edes näe :)
Olen ollutkin, miehen kanssa reissattu viikon lomia useinkin ilman lapsia tai sitten lapset ovat olleet mummolassa kesälomaa viettämässä muuten vaan.
Kun tietää että lapset on hyvässä hoidossa ja heillä mukavaa (esim mummolla,isällä tms), ei mitään ongelmaa olla erossa. Nautin täysin rinnoin :) Ah, voi kun taas saisi sellaisen ajan omaa oloa :)
Näen lapsia kerran kuukaudessa ja muun ajan saan nauttia itsestäni.
Ei mitään ongelmaa. Ymmärrän ap sinua. Oma aika on tärkeää. Marttyyrimammat saa kivittää jos haluaa.
Ja nauttiakkin siitä kaiken lisäksi! Olet pahasti läheisriippuvainen lapsistasi jos et pysty olla ilman heitä. Se vasta on surullista koska silloin ei anna omien läheisyyden tarpeidensa takia lapsille tilaa ja mahdollisuutta viettää aikaa muualla.
parin päivän jälkeen kauhee ikävä. Viikonloppueissut ok. :)
En ole marttyyri, sain lapsia kun niitä kovasti toivoin. Miksi sinä teit lapsia, ymmärrän paremmin velaa.
Näen lapsia kerran kuukaudessa ja muun ajan saan nauttia itsestäni. Ei mitään ongelmaa. Ymmärrän ap sinua. Oma aika on tärkeää. Marttyyrimammat saa kivittää jos haluaa.
vaan enpä ole ollu kolmeen vuoteen hetkeäkään erossa.
Me ei reissata ulkomailla kovin paljon, joten en millään raski jättää lapsia pois pidemmiltä lomareissuilta.
Me ei reissata ulkomailla kovin paljon, joten en millään raski jättää lapsia pois pidemmiltä lomareissuilta.
isällään 2 viikkoo putkeen ja todellakin nautin siitä ajasta!
Kerran yksi kaveri rupesi moralisoimaan, että kuinka voin nauttia lapsivapaista, kuulemma pitäisi ikävöidä ja masistella kotona, eikä pitää hauskaa.
En siis hänen mielestään ansaitse lapsiani, enkä välitä heistä tippaakaan.
Joopa joo, paljonkohan vietän lasteni kanssa aikaa vuoden aikana ;)
Viikko menee ihan kuin siivillä, ehtii tehdä kaikkea, mitä lapsen kanssa ei sitten voi. Viime kesänä lapsi oli 2 vk putkeen isällään ja kyllä sekin aika oli hyvin kestettävissä.
Kuitenkaan en pidä siitä vieraantumisen tunteesta, mikä molemmille tulee, kun ollaan tällaisen eron jälkeen palattu yhteen. Hän vähän "vierastaa", tai ainakin käyttäytyy vieraskoreasti ja se tuntuu musta surulliselta. Onneksi tosin kestää vaan hetken, sitten se on oma vilperi itsensä! =DD
En ymmärrä miten isä kestää olla hänestä erossa niin kauan, siis saa luokseen joka toisena viikonloppuna. Silloinkin usein vie omille vanhemmilleen hoitoon. =(
Tosin tuo "saa" luokseen on vähän väärin, olen sanonut että saisi lapsen ottaa koska vain haluaa ja pidemmäksikin aikaa, vaikka tuo lukee sopimuksessa, mutta eipä ole kertaakaan tämän 4 vuoden aikana halunnut.
Ja jos joskus olen pyytänyt häneltä, että voin pitää lasta hänen viikonloppunaan (esim. joku matka, juhla tms.), mutta voin vaihtaa vastaavasti minkä tahansa omista viikonlopuistani, niin ei ole halunnut. Sairasta, mun mielestä.