Ei kai kukaan "tavallinen" uskalla apua pyytääkään nykyään.

Huostaanotolle on todella tiukat kriteerit ja taas kiristyivät entisestään vuoden alusta tulleen uuden ls-lain myötä. Kyllä syyt on jossain ihan muualla, ennemmin siinä ettei kehdata hakea apua koska ei kehdata myöntää avun tarvetta

Isovanhemmat kyttää onko lapsella oikean väriset vaatteet ja hiukset leikattu heidän makunsa mukaan, asuuko perhe varmasti omakotitalossa ja paljonko isä saa palkkaa. Nälvitään ja asetetaan omituisia kriteerejä että voidaan sitten leuhkia lasten ja lapsenlapsien "saavutuksilla" muulle suvulle ja naapureille.

Toinen ongelma on mielestäni se, että ympäristö (sukulaiset, isovanhemmat, kaikki lähellä elävät) vaativat enemmän kuin ennen on vaadittu perheeltä.

-- sukulaissuhteet eivät enää kinnosta ja kaikki kyttää toisiaan, ei tue, vaan tosiaan kyttää. Tehtaillaan lastensuojeluilmoituksia eikä yritetä edes auttaa.

Mitäs olet mieltä??

Olen taaperon yh, ja hyvissä väleissä lapsen molempien isovanhempien kanssa. Toiselta puolen kommentoidaan sitä että pitäisi rauhoittua, olla enemmän kotona ja huomioida herkkää lasta hiljaisella laatuajalla kotona. Toiselta puolen ollaan sitä mieltä etten vaadi lapselta mitään enkä pidä tarpeeksi kovaa jöötä. Kummatkin ovat sitä mieltä etten pue lasta heille mieluisiin vaatteisiin ja ruokailutapammekin ovat epäilyttävät. Kummatkin isovanhemmat vakuuttavat että heiltä saa kyllä apua jos joskus arki käy rankaksi, mutta käytännössä silloin kun apua tarvitsisi, heillä on aina jotain muuta sovittuna.



Heikkona hetkenä olen harkinnut yhteydenottoa neuvolaan ja perhetyöntekijän pyytämistä, mutta en uskalla, koska olen sairastanut masennusta viisi vuotta sitten ja huonolla tuurilla joku virkaintoinen lastensuojelutäti rupeaa siihen vedoten huostaanottamaan lastani.

Yksi syy on ainakin selkeä. Nykyään lapset huostaanotetaan tosi helposti. Voin kuvitella, että on perhe joka tarvitsee apua ja jos sitä uskaltaisi pyytää, voi kriisistä selvitäkin. Mutta ei sitten uskalleta, koska pelätään, että lapset viedään pois. Toki nytkin on hyvä jälkiviistastella, että johan tuollaisilta joutaakin ottaa pois..

Toinen ongelma on mielestäni se, että ympäristö (sukulaiset, isovanhemmat, kaikki lähellä elävät) vaativat enemmän kuin ennen on vaadittu perheeltä. Yksin pitää selvitä, isovanhemmat hokee kuinka ovat ansainneet oman vapaansa, kylässä ei käydä, sukulaissuhteet eivät enää kinnosta ja kaikki kyttää toisiaan, ei tue, vaan tosiaan kyttää. Tehtaillaan lastensuojeluilmoituksia eikä yritetä edes auttaa.

Mitäs olet mieltä??

Itse olemme ns. tavallinen perhe ja jos ongelmia tulisi niin sitä olisi "vaikea" pyytää juurikin huostaanoton ym.pelossa. Esim. korkeasti koulutetutsaattavat päätyä ikäviin ratkaisuihin koska eivät kehtaa/uskalla hakeutua apuun. Ympäristön, sukulaisten, tuttavien jne. asettamat paineet hienolle perhe-elämälle ovat tosi korkeita nykyään.