Miten olette ratkaisseet, jos miehen kanssa toiveet asumispaikan/asunnon suhteen eivät kohtaa?

Huonosti. Tyytymällä siihen, että jos mies ei halua, ei voi pakottaa. Tosin meillä oli kyse siitä, että mies ei halua teettää (eikä tehdä) yhtä ainuttakaan remonttia aivan täydellisellä sijainnilla olevaan kotiimme.

Näitä kun on riittävän monta, niin tuntee, että ei välitetä eikä arvosteta. Suhde näivettyy.

Olemme olleet naimisissa yli 30 vuotta. Päätämme kaikki isot asiat aina yhdessä niin, että päätös miellyttää molempia. Niin kauan, kun yhteistä ratkaisua ei löydy, ei tehdä muutoksia elämässä. 

Kumpikin hankkii asunnon, johon on varaa. Ei pidä jäädä elämään ihmisen kanssa, jonka kanssa toiveet eivät kohtaa. Tosin kurjaa, jos muutos tarkoittaa, että mies voi elää unelmaansa ja sinä elät yksin vuokralla paikassa, johon et missään nimessä halunnut.

Mies haluaisi asua maalla ja minä isossa kaupungissa. Tehtiin kompromissi ja muutettiin Helsinkiin

Tee kuten mun (hirveä) anoppi. Sanoi, että ei voi muuta tehdä, kuin odottaa, että mies kuolee, sitten muuttaa minne haluaa. 

Vierailija kirjoitti:

Olemme olleet naimisissa yli 30 vuotta. Päätämme kaikki isot asiat aina yhdessä niin, että päätös miellyttää molempia. Niin kauan, kun yhteistä ratkaisua ei löydy, ei tehdä muutoksia elämässä. 

Tuohan tarkoittaa, että toinen pystyy torppaamaan kaikki toisen unelmat

Vierailija kirjoitti:

Mies haluaisi asua maalla ja minä isossa kaupungissa. Tehtiin kompromissi ja muutettiin Helsinkiin

Vähemmästäkin on oksennus lentänyt.

Mies  halusi ok-taloon, minä en. Oltiin ok-talossa 6 v, myytiin, nyt molemmat tyytyväisinä kerrostalossa. Antaa kokeilla siipiään.

Kun löysin unelma-asunnon eikä mies ollut innostunut asiasta,niin sanoin ostavani sen yksin kunhan mies lunastaa minut ulos nykyisestä asunnostamme. Voidaan sitten tavata viikonloppuisin  vuorotellen kummankin luona. Mies sitten päättikin ostaa sen uuden asunnon yhdessä kanssani. On ollut tyytyväinen ratkaisuunsa.