Olenko mä huono äiti kun lapset leirillä?

Vauva on vähän eri asia kun noi sun lapset!



Jos lapset vielä itse halunneet leirille, niin nautihan olostasi. Ja unohda kaverin puheet, oisko kateellinen?

Minullakin lapset oli viikon leirillä, vaikka olisivat voineet olla kotonakin. Menevät vielä kahdelle muullekin ennen kuin koulu alkaa.



Tämä on lasteni etu, ei minun...

tyhmä kaveri sulla, ei ois enää ystävä jos mulle sanois noin. Miten kehtaa? mulla ei ole tuollaiset ajatukset edes tulleet mieleen, olen muös kotona mut lapset ovat menneet leireille jos ovat halunneet, kuten harrastuksiinkin. En koe sitä vapaa-aikanani. Muista su kaverisi lapsi menee johonkin harrastukseen niin paheksut sitten että onko pakko saada otselle vapaa-aikaa.

asioita säkin murehdit!



Ihanaa kun lapset reilillä ja nauti olostas!

Jos kyse on lastesi harrastusleireistä, niin niihin osallistuminen on muutenkin suotavaa.

Hesarissa oli just viime viikolla artikkeli siitä, että kesäleirit on lapsille hyväksi. Ja kun ovat itsekin leirille halunneet.



Ole huoleti, kaverisikin saa varmasti uuden näkökulman vanhemmuuteen, kun vauva kasvaa. Toisesta korvasta sisään, toisesta ulos, ja kysymys, haluaako hän toisen kupillisen kahvia :)



Hyvää kesää, nauti myös omasta ajastasi, AP!

tulee huomenna 2 yön leiriltä kotiin.

Bussilastillinen lapsia sinne lähti myös innoissaan siinä missä minun lapsi.



Vauvana en olisi päästänyt leirille! Mummolassa tosin joskus oli yötä.



Kyllä se siitä. Minusta tuo on hyvä ominaisuus lapsella että tahtoo mennä järjestettyyn, kun on niitäkin lapsia (siis 7-8- vuotiaita) jotka ei tahdo minnekään.



Ottamatta kantaa siihen että se ystäväsi varmaan kotona vauvan kanssa ja sinä töissä? 7 vuoden kuluttua hänen lapsella kesälomaa koulusta ja mietitään mihin kaikkeen lapsi etii osallistua tai mihin lapsi edes menisi.

Et todellakaan! Mä rakastin lapsena leirejä ja edelleenkin tykkään niistä. Mä halusin mahdollisimman pitkäksi aikaa ja mahdollisimman kauaksi :D Saatoin käydä kesän aikana parilla kolmellakin leirillä. Eikä ne ollut mitään päiväleirejä. En siksi, että mulla olisi kotona ollut huono olla, mutta mä oon aina ollut tosi itsenäinen ja leireillä oli niiiiiiin kivaa. Ja mulla olisi ollut mahdollisuus olla kotona kavereiden kanssa, mutta halusin tutustua uusiin kavereihin. Ja me reissattiin koko perheen voimin lisäksi vielä kolme viikkoa kesässä. Enkä mä ikinä itseasiassa ennen tätä ole ajatellut, et mitä mun vanhemmat teki kun mä olin leirillä... Toivottavasti nautti elämästään.



Eihän toi ole edes sellainen leiri, jossa ollaan yötä. Nauti nyt näistä pienistä lomapäivistä ja anna lapsienkin nauttia. Leirit on ihan parhautta

Näin olen itsekin ajatellut. Itse en lapsena päässyt koskaan leirile kun äitini oli kotiäiti. Kovasti olisin halunnut. Omat on tykännyt tosi paljon ja tulleet suupielet korvissa kotiin.

ap

Mun 9v. oli ensin 2 viikkoa puolipäiväleirillä ja iltapäivät kavereiden kanssa. Eilen lähti mummolaan, torstaina haetaan. Ja minä kotona!



Hyi mua, mun pitäis kyllä ehdottomasti sitoa itseni kiinni poikaan ja estää kaikki kiva :)



Joo, mutta siis eihän tuonikäiset mamman kanssa viihdy, jos on kavereita ja jotain kivaa toimintaa tiedossa. Vauvan äitinä on helppo olla ymmärtämätön sen suhteen, että lapset kasvaa ja tarpeet muuttuu.

On nyt käynyt parilla partioleirillä ja tykkää älyttömästi.

Meille se on itse asiassa työlämpää kun lapsi on leirillä, 5-vuotias pikkusisarus kun vinkuu silloin koko ajan tekemisen puutetta...

Tosin hän on lapseton - mikä ei tosin estä häntä olemasta lasten kasvatuksen asiantuntija.



Meidän lapset menee kolmelle kesäleirille ja tämä sai siskoni täysin hysteeriseksi! Hänestä minä olen laiska paska, joka "ei viitsi tehdä koskaan mitään itse" jne.



Lapset on jo 10 ja 8 ja _haluavat_ mennä leireille, tehdä ja häärätä. Aktiivisia ja aikaansaavia.



Siskon mielestä meidän pitäisi kököttää koko kesä kotona. Matkustaa ei saisi, missään ei saisi käydä, puistoruokailu on Saatanasta jne.

Eihän tuossa ole mitään itsekästä kun lapset halusivat leirille ja teillä jää kuitenkin yhteistä lomaa. Nauti omista hommistasi täysillä!

Voi että odotan sitä kun saan oman lapseni leirille, siis semmoiselle missä ollaan yötäkin. Et todellakaan ole, lapsillahan on leirillä kivaa. Kaverisi on vain kateellinen kun on niin kiinni vauvassa.

ja vaihtelua arkeen. Älä pode huonoa omatuntoa jonkun hormonihuuruisen mamman vuoksi.



Vauva ja äiti on eri asia kuin sinä ja sun lapset.

Jos lapsesi ovat halunneet leirille niin sehän on ihanaa, että pääsivät. Eri asia on jos olisit pakottanut.

Siskoni oli sellainen leireilijä ja sosiaalinen lapsi. Minä taas toisenlainen. Minua ahdisti lapsena se kun äiti aina kailotti kaikille, että kuinka siskoni sitä on reipas kun aina oli kesät leirillä ja minä olen niin huono kun haluan olla vain kotona. Jostain syystä minä en ikinä halunnut leireille. Kammosin ajatusta sellaisesta sosiaalisesta puuhasta. Olen ollut lapsesta asti hiukan yksinäinen susi ja viihtynyt yksinään.

Tämän takia onneksi osaan kuunnella omia lapsiani. Leireillä on käyneet ne lapsista, jotka sinne ovat halunneet. Ne, jotka ei ole tykänneet, ovat saaneet nauttia kotilomista ja siitä, että on ollut aikaa sadepäivinä aikaa käpertyä viltin alle lukemaan yms.

Höps pois tuollaiset miettimiset. Lapsen ehdoillahan sinä olet mennyt kun olet päästänyt lapset leirille, etkä pakottanut heitä.

Näin olen itsekin ajatellut. Itse en lapsena päässyt koskaan leirile kun äitini oli kotiäiti. Kovasti olisin halunnut. Omat on tykännyt tosi paljon ja tulleet suupielet korvissa kotiin.

ap

Kritisoisin leireilyä lähinnä silloin, jos lapsi olisi koko kesän (viikotolkulla) eri leireillä vanhempien lomaillessa. :)