Lue keskustelun säännöt.
Missä tilanteessa olet nähnyt miehesi itkevän?
18.06.2012 |
Tulipa mieleeni aloittaa tällainen ketju, kun eräs tuttu tuossa taannoin niin kovasti julisti tätä kliseistä "Tosimiehet ei itke" -väitettä. Itsehän sen sijaan en voi käsittää, miksei mies voisi näyttää tunteitaan itkemällä siinä missä nainenkin - ihan hölmöä! :D
Oman mieheni olen tainnut nähdä itkevän vain pariin otteeseen: poikamme syntyessä pari viikkoa sitten ja kerran aiemmin kun palasimme eron jälkeen yhteen ja mies kertoi miten pahalta oli tuntunut nähdä minut toisen miehen kanssa. Molemmat kerrat ainakin itse ymmärrän ihan täysin sen verran tunteellisiksi hetkiksi, ettei itkemisessä ole mitään kummallista.
Mitenkäs teillä muilla?
Kommentit (23)
mutta hän itse kertoi itkeneensä kun esikoispoikamme syntyi kuolleena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun nahteni silmat ovat kyyneltyneet hanen kuunnellessaan hengellista puhetta, ja han todella itki, kun kerran ehti paikalle kun olin juuri satuttamassa itseani ja han ehti estaa sen.
kun hän joutui (ja sai kunnian) kantamaan pojanpoikansa pikku arkun hautaan sylissään. Kantamisen ja arkun laskun ajan hän oli itkemättä, mutta sen jälkeen hän suoristi selkänsä, kääntyi muutamaksi sekunniksi poispäin, pyyhki silmänsä ja kääntyi takaisin.
Tämä on ainut kerta, kun olen nähnyt hänen itkevän. Ja hän on oikeasti syvästi tunteva, empaattinen, lämmin ihminen. Itkeminen ei vain ole hänen tapansa käsitellä asioita. Hän miettii hiljaa itsekseen tai puhuu kyseisestä surullisesta tai järkyttävästä asiasta, kun minä itken.
Tuon lapsen kuoleman yhteydessäkään hän ei itkenyt kuin nuo muutamat kyyneleet, vaikka asia kosketti häntä todella, todella paljon. Hänen rakas äitinsä kuoli keväällä, enkä silloinkaan nähnyt hänen itkevän. Hän suri omalla tavallaan.
Eikä hän todellakaan yritä estää tai peitellä itkua, sitä ei vaan yksinkertaisesti tule. Kyynelkanavissa ei ole vikaa, koska allergisena hänellä valuvat silmät paljon siitepölyaikana.
Hänet on koulutettu ammattiin, jossa tunteet on ajoittain siirrettävä syrjään. Se lisättynä tasapainoiseen ja rauhalliseen luonteenlaatuun varmaan selittää tuon.