Lue keskustelun säännöt.
saatiin vauva ja nyt ei kutsuta enää mihinkään
18.06.2012 |
Ollaan aiemmin oltu neljän pariskunnan (ei lapsia kellään) kanssa aika tiiviisti täällä pienellä paikkakunnalla. Nyt sain kuulla että viikonloppuna kaikki olivat ollu mökillä ja meitä ei edes kysytty. Vähän harmittaa että tätäkö se sitte on. Kyllä meillä käydään aina välillä kylässä sillee pariskunta kerrallaan ja me käydään muilla, mutta näköjään ei haluta viikonloppuviettoihin vauvaa häiritsemään.. Höh
Kommentit (18)
ja siihen nyt ei kuulunut vauvaperheen vierailu päiväseltään, eli heillä oli varmasti siellä sellaista ohjelmaa, joka ei teille olis sopinut. Ihan vaan jo kaljan juominen tms :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmoittakaa että ootte erittäin mielelläni halukkaita juhlimaan myös ilman lasta ja että vauvalle on kyllä hyviä, tuttuja ja turvallisia hoitopaikkoja tarjolla pilvin pimein. Eiköhän niitä kutsuja ala tulla taas.
Mutta ymmärrän hyvin, ettei ihmiset, joilla ei ole omia lapsiaan, halua rajoittaa yhteisiä hetkiään muiden lasten vuoksi. Nyt kun ei ole vielä pakko. Se ei tarkoita, ettei teistä pidettäisi, tai etteivät he nauttisi teidän seurastanne, kaipaisikin yhteisiä hetkiä teidän kanssa. Lapsettomalle vaan äiti ja isä ovat vauvasta erillisiä ihmisiä ja heistä voi pitää vaikka heidän vauvastaan ei olisikaan normaalikohteliaisuutta enempää kiinnostunut tai haluaisi rajoittaa lasten ehdoilla tehtäviksi kaveriporukan yhteisiä menoja. Koska lapselliset kuitenkin kokevat usein olevansa yhtä yksikköä lastensa kanssa, yhteentörmäys on väistämätön. Valitettavasti oletus on niin voimakas, että helposti sellaisiakaan ihmisiä ei enää varulta kutsuta, jotka pystyisivät viettämään aikaa ystävien kanssa helposti ilmankin lasta ja joilla energiaa riittää myös puhua ja kiinnostua muista asioista kuin lapsestaan. Jos kokee olevansa edelleen erillinen yksilö lapsestaan ja kykenee toimimaan sen mukaan, kannattaa tehdä asia selväksi kavereillekin.
otsikko meni vähä pieleen. Ei nyt voi sanoa vielä että "enää MIHINKÄÄN". :D
AP
että lapsettomat ehdoin tahdoin haluaisivat mökkiviikonlopulleen myös vauvan osallistumaan...
Vauvan kanssa on yksinäistä :/ Ja voihan olla, että vauva ei niinkään häiritsisi, vaan toiset kaverit pelkäävät teitä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä en aikoinaan lapsettomana jaksanut yhtään lapsellisten juttuja, niin suppeakatsantoinen olin. Ja kuinka sitä lasta piti tuijottaa ja jokaiseen röyhtäisyyn oli selitys.
Mietittiin yhdessä yhden kaverin synttäreitä ja olin tosi innoissani. No synttärit järkättiin sitten juuri siksi ainoaksi viikonlopuksi kun me oltiin reisussa (tämä oli kyllä tiedossa). No vähän tuli paha mieli.
Kaverit harvemmin kutsuu enää minua minnekkään. Ymmärrän kyllä, kun elämäntilanteet ovat niin eri. Olen yrittänyt puhua paljon muusta kun kokoajan siitä vauvasta, etteivät muut tylsisty, mutta ei me sovita enää samoihin porukoihin. Masentavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se on niin, että se vauva on muille riesa. Pitää olla hiljaa, ettei lapsi herää ja muutenkin ollaan sukkasillaan ettei lapsi häiriinny tms. Ei voi siis enää örveltää omassa rauhassa edes mökillä, jos joku pariskunta raahaa sinne sen kullannuppunsa jalkoihin.
ette tekään olisi varmasti kaivanneet vauvaa mökkiviikonloppuanne pilaamaan ennen kuin saitte oman lapsen... Niin se elämä muuttuu, kun perhe kasvaa. Kun ystäväperheenne saavat lapsia, niin tilanne muuttuu taas. Joko alatte viettää aikaa perheinä yhdessä tai sitten joku perheistä eristäytyy muista, kun kaikki on niiiin kamalan vaikeaa sen vauvan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin on että sitä teidän rääkyvää pentua ei kovin moni halua viikonloppu viettoihinsa tai pilaamaan mökki viikonloppua. En minäkään haluaisi. Koko ajan saisi olla varpaisillaan jonkun mukulan takia.
Itse myös olen lopettanut näiden sukulaisten luona käynnin/heidän pyytämisensä minnekään, koska en halua vauvaa pilaamaan kaikkea.
Leikkikää onnellista perhettä keskenänne.
myöhemmin myös toisinpäin, kun oma kuopus on jo kympin paremmalla puolella, ei halua kutsua mökilleen niitä perheitä, joissa vauvoja ja taaperoita pelkästään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä ei ole lapsia, mutta kutsuimme yhden vasta lapseutuneen kaveriperheen kylään. Koko vierailu meni siihen, kun piti koko ajan tuijottaa sitä vauvaa, sen jokaista silmäripsen värähdystä, äännähdystä jne. Keskustelusta ei tullut yhtään mitään. Olimme vielä kokanneet hiki hatussa oikein juhlaillallisen, jota kaverimme eivät sitten syöneet lainkaan, kun he päättivätkin siitä sitten lähteä kotiin. Alun perin oli tarkoitus, että rouvan äiti on lapsenvahtina, mutta he eivät mitenkään kyenneetkään olemaan ilman lastaan edes paria tuntia. Päätimme silloin, että meidän kotiimme ei tarvitse tulla vauvan kanssa enää kenenkään, jos ei kykene seurustelemaan aikuisen tavoin.
Vähän samantapainen huomio on ollut meillä tuosta yksin jäämisestä se, että kun rakentaa taloa, yhtäkkiä ei ole enää yhtään ystäviä. Kun talo on valmis, ystävät palaavat. Luulevatkohan ihmiset, että he joutuvat heti vasaran varteen, jos uskaltautuvat kylään keskeneräiseen pirttiin?
Meille pariskunnille, joilla ei vielä ole lapsia, tulee sellainen olo, että se lapsiperhe haluaa ehkä olla omissa oloissaan.
Se oleminen yhdessä on myös tosi erilaista, kun yksillä on lapsi ja muilla ei. Niiden lapsellisten jutut liikkuu vaan siinä lapsessa. Niitä jaksaa sen ekat pari vierailua kuunnella lapsen synnyttyä, mutta sitten alkaa kyllästyttää. Kun itsellä ei ole vertailupohjaa, on vaikea keksiä kommentteja toisten kakkaustiheyden ihmettelyyn, vaippamerkkikeskusteluun, imetysongelmavoivotteluihin, jne.
Ja usein lapsiperheiden kanssa on niin, ettei ne osaa puhua enää muusta kuin siitä lapsesta! Se äidin maailma on varsinkin ihan vaan sitä lasta. Vaikka kuinka yrittäisit puhua muusta, niin äiti kääntää sen aina: voi, ei mulla ole aika katsoa uutisia, kun on tuo lapsi. Ei, en ehdi lukea kirjoja - kun lapsi. Ei, en enää käy harrastuksessa, koska lapsi...
Mutta on se sitten toisinpäinkin. Me aletaan olla tuttavapiirimme ainoa pariskunta, jolla ei vielä ole lapsia. Lapsiperheet tekee keskenään retkiä, käy huvipuistoissa ja mökillä. Meitä ei kutsuta koskaan minnekään, kun meillä ei ole niitä lapsia. On sekin kurjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se oleminen yhdessä on myös tosi erilaista, kun yksillä on lapsi ja muilla ei. Niiden lapsellisten jutut liikkuu vaan siinä lapsessa. Niitä jaksaa sen ekat pari vierailua kuunnella lapsen synnyttyä, mutta sitten alkaa kyllästyttää. Kun itsellä ei ole vertailupohjaa, on vaikea keksiä kommentteja toisten kakkaustiheyden ihmettelyyn, vaippamerkkikeskusteluun, imetysongelmavoivotteluihin, jne.
Ja usein lapsiperheiden kanssa on niin, ettei ne osaa puhua enää muusta kuin siitä lapsesta! Se äidin maailma on varsinkin ihan vaan sitä lasta. Vaikka kuinka yrittäisit puhua muusta, niin äiti kääntää sen aina: voi, ei mulla ole aika katsoa uutisia, kun on tuo lapsi. Ei, en ehdi lukea kirjoja - kun lapsi. Ei, en enää käy harrastuksessa, koska lapsi...
Kun se on totuus ettei pienen lapsen kanssa paljoa muuta ehdi kun olla se lapsen kanssa. Siksi ne jututkin on sitä pelkkää "lasta". Varsinkin sillä vanhemmalla joka on kotona lapsen kanssa! Sille ei voi mitään :( En tsekkään tajunnut tätä ennen ensimmäistä lastani.
mutta ei kait sitä tarvii sietää koko viikonlopun osalta? Julmaa suorastaan :D
Vauvan kuuluukin olla vanhemmilleen se kaikista tärkein ja silloin muu on toisarvoista. Muille aikuisille se toisten vauva taas ei ole maailman napa, jolloin ei siitä voi ketään oikein syyttää, jos ei viikonloppuaan vauvan kanssa halua viettää.
Lapsettomilla ja "lapsellisilla" on monta kertaa eri prioriteetit.
Meillä on tosi tiivis tyttöporukka ja eka sai lapsen ja heti perään toisen.
Kukaan meistä ei edes seurustellut, joten voit kuvitella kuinka paljon yhteistä meillä enää oli. Oltiin ystävällisiä koska oltiin oltu ystäviä jo yli 10 v mutta kun sana ei mennyt läpi. Sanottiin olet tervetullut ilman lapsia ja kun kerran taas tuli lasten kanssa vaikka olin sanonut selvästi ei lapsia ja lapset tekivät tosi kovaa otkua, mm mustikkahilloa ohvalle vaikka olin käskenyt pitää syödä pöydän ääressä, heitin heidät ulos eikä enää uudestaan olla pyydetty.
Jos muiden elämä ei muutu, miksi he haluavat muuttaa tapojaan. Vai olisitteko menneet mökille ilman lasta ? Illoin teidän paikka ei ollut siellä
Leikkikää onnellista perhettä keskenänne??:D:D wtf
Juu, ollaan onnellisia, toisin kuin sinä katkera lapsivihaaja. Miten iletät olla VAUVA-palstalla?:D
Mä osaan jostain syystä puhua muustakin kuin vauvasta. Enkä todellakaan puhu kakka-vaippa-röyhtäily juttuja ystäville joilla ei ole lapsia! Haloo, kai mä tiedän ettei niitä kiinnosta. Mut itse en ainakaan alkanut hylkimään ystäviä jotka sai aiemmin lapsia, joten onneksi minulla on ystäviä jäljellä.
Ja toi meijän vauveli ois tod.näkösesti nukkunut puolet ajasta vaunuissa, ja on kyllä tottunut nukkumaan pienessä melussa. Ei me nyt sitä vauvaa yöksi oltais viety. Ja mistään örvellysviikonlopusta tuskin oli kyse, ei olisi kiinnostanut sellaiseen mennäkkään.:) Oltaisiin voitu käydä mökillä päiväseltään jos olis kutsu käynyt.