Poika ei halua mennä armeijaan ja on mulle kovempi pala

No, opettajan hommissa on selvää plussaa, jos on käynyt armeijan. Jos samalla valintaviivalla ovat mies, joka on sivari, ja mies, joka on käynyt armeijan, niin voinpa sanoa ihan suoraan, että se armeijan käynyt saa paikan.

Tätähän tämä on, suomalaista hyvävelijärjestelmää matalimmalla tasolla.

Muualla maailmassa armeijan käyminen on armeijan käymistä, Suomessa se on jotain suurta ja mahtavaa. En kyllä tajua mistä sen maine syntyy, kun jokainen tuntemani normaali ihminen, joka siellä on ollut, on sanonut, että asiat tehdään hitaasti ja typerästi, eniten aikaa menee odotteluun, ne kovat metsäreissut vievät yhteensä ajasta vain mitättömän pienen pätkän ja parhaiten oppii sen, ettei kannata olla näkyvillä.

Ehkä se onkin viimeiseksi mainitsemani asia, joka joitakin rekrytoijia niin ihastuttaa.

joka käy sivarin ja tekee ehkä jopa jotain yhteiskuntaa hyödyttävää työtä (esim. lasten tai vanhusten parissa), kuin nuorta, joka on käynyt intin ja lähinnä siellä raapinut persettä ja syönyt munkkipossuja.

Voi itsekin ajatella, kumpi on nuorelle itselleen kasvattavampi kokemus...

Et nyt tajua pointtia. Sivari on homojen hommaa silloinkin kun sivari tekee yhteiskuntaa hyödyttävää työtä. Sivarihan aika usein tekee naisten hommia, joita Tosimies ei tee. Siispä homo.

Intin käynyt puolestaan kunnioittaa sotaveteraaneja jopa silloin kun rapsuttelee persettään munkkipossua syödessään ja pieraisee päälle. Johtajakoulutustakin hän saa siinä kun menee kyykkyyn kun niin käsketään. Se on arvokasta työmarkkinoilla, tuo kyykyssä olo.

Näin se on, eikä asia voi olla mitenkään muuten.

on hieman aikaa... Ja kukaan ei enää halua tosimiestä, joka nauraa akkojen hommille, päätyy yksin ja kiukuttelee jonkun Laasasen palstalla siitä, miten miehelle ei arvoa löydy parisuhdetta ajatellen. Mielestäni armeija on turha ja pitäåisi perustua vapaaehtoisuuteen, mahdollisessa hätätilassa kun suurin osa juoksee karkuun äidin luokse ja naisten taakse.

nykyään arvostavat armeijan käyneitä, kun aina vaan harvemat käy. Osoittaa kuulemma sinnikkyyttä. Meillä lähtee kolmen viikon päästä =). Eräs äiti jonka kanssa puhuin, ja jonka poika oli suorittanut siviilipalveluksen selitti tohkeana kuinka hänen poikansa ei halunnut mennä armeijaan, koska oli sanonut, ett "häntä ei kukaan käskytä". Ajattelin mielessäni, että taitaapi olla vaikea työelämä edessä =)

Ja sä saat olla ylpeä: oot osannu kasvattaa omilla aivoillaan kriittisesti ajattelevan ihmisen! Sun poika tulee pärjäämään elämässä. Onnea!

oma poika on menossa selkäranka suorana ja asenne ryhdikkäänä nyt kesällä. Toinen poika vielä pohdiskelee siviilipalvelusta, katsotaan mihin päätyy. Pääasia, ettei vetelehditä ja lusmuilla.

SIllä on kolme eri diagnoosia, joilla kaikilla voi saada vapautuksen. Yhteisvaikutuksesta ei varmaan kannata edes puhua. Ja en todellakaan kuvittele tämän olevan missään yhteydessä mihinkään sinnikkyyteen tai luotettavuuteen. Sinnikästä on se, että poika ylipäänsä kävelee...

Olen itse katsellut, että kehitysvammaisille on tarjolla maanpuolustusleirejä, joissa saa tuntumaa armeijamaailmaan. Voisi olla mieleenpainuva kokemus.



ohis

viitosen poika ei ole kehitysvammainen, eikä kehitysvammaisten "maanpuolustusleiri" antaisi hänelle mitään. Poika on todennäköisesti sinua älykkäämpi, mutta reumaatikko.

Jossain raksahommissa tai taksikuskina pomo voi arvostaa inttiä, mutta jos vähänkin korkeammin kouluttautuu armeijan käyminen menettää merkitystään. Monissa tapauksissa sivarissa voi saada hyödyllistä työkokemusta, joka auttaa työllistymään.

Mä ihan sanoin pojalleni, että ei sun ole mikään pakko käydä inttiä. En revi pelipöksyjäni vaikka ryhtyisit sivariksi. Mä en näe mitään järkeä opettaa ihmisiä tappamaan, sillä sitähän se intti on.

Mä ihan sanoin pojalleni, että ei sun ole mikään pakko käydä inttiä. En revi pelipöksyjäni vaikka ryhtyisit sivariksi. Mä en näe mitään järkeä opettaa ihmisiä tappamaan, sillä sitähän se intti on.

että siellä oppii paljon muuta. Sitäpaitsi ihminen osaa tappaa toisen ihmisen opettamattakin, ei siihen armeijan käymistä tarvita.

voin sanoa että johtajakoulutuksesta on hyötyä työmarkkinoilla, kyllä minua ainakin kiinnostaisi jos palkkaisin johonkin "korkeampaan hommaan" henkilöä onko hänellä RuK/AuK käytynä, armeija ylipäätään vai onko hengailtu Lapinjärvellä.. Sotilaspassista näkee hyvin äkkiä miten motivoitunut kaveri on kyseessä vai onko menty rimaa hipoen intti läpi. Itse olen kolmas sukupolvi meidän suvussa joka on RjK:ssa palvellut, kuten veljeni myös ovat palvelleet ja toivon että poikanikin PÄÄSEE palvelemaan ennenkuin yleinen asevelvollisuus (joka on sotaveteraaneja kunnioittava) lakkautetaan suomesta täysin..

ei mikään johtajakoulu. Ja jonkun rukin lyhytkurssin anti on oikean johtajakoulutuksen valossa ihan shaibaa. Ei johtajaksi muuamassa viikossa kasva. Jo pelkkä kuvitelma osoittaaa hirveää naiviutta.

nykyään arvostavat armeijan käyneitä, kun aina vaan harvemat käy. Osoittaa kuulemma sinnikkyyttä.

Osa työnantajista elää omissa armeijamuistoissaan ja kuvittelee että nykyäänkin armeija on samanlainen paikka kuin heidän nuoruudessaan.

Nykyään armeija on sellaista pullamössölomailua, että sen läpikäyminen on osoitus vain sopeutumiskyvystä.

voin sanoa että johtajakoulutuksesta on hyötyä työmarkkinoilla, kyllä minua ainakin kiinnostaisi jos palkkaisin johonkin "korkeampaan hommaan" henkilöä onko hänellä RuK/AuK käytynä, armeija ylipäätään vai onko hengailtu Lapinjärvellä..

Näinhän se on. Armeijasta löytyy ne ihmiset, jotka arvostavat samankaltaisuutta eivätkä osaa toimia erilaisten kanssa.

Nykyään johtaminen vaatii sitä, että tulee toimeen muidenkin kuin oman heimonsa kanssa. Suurin osa asiantuntijoista kun ei ole enää sellaisia, että nämä kumartavat kun sinä karjaiset. He vaihtavat työpaikkaa nopeasti sinne, missä heidän annetaan tehdä töitä pokkuroinnin sijaan.

ennenkuin yleinen asevelvollisuus (joka on sotaveteraaneja kunnioittava) lakkautetaan suomesta täysin..

Mitäs jos pitäisitte sotaveteraanien kunnioitustilaisuuksia ihan keskenänne. Intin tarkoituksena kun on ihan vain maanpuolustus.

ja kysyin häneltä, että miksi ei menisi inttiin. Vastaus oli aika perusteltu ja looginen, olin ylpeä siitä.

Poika meinasi vaan ensin, että menisi inttiin määrättynä päivänä ja ilmottaisi siellä menevänsä sittenkin sivariin, näinkin voi kuulemma tehdä, mutta neuvoin tekemään päätöksen ajoissa.

Näin sitten tekikin ja nyt on ollut koulutuksensa mukaisessa palveluspaikassa töissä kuukausia, viihtyy, on todettu hyväksi työntekijäksi ja saa kelpoisan työtodistuksen. On myös aikoinaan ollut "diagnoosilapsi", että vapautuskin olisi varmasti tullut.

Antaisin itse tehdä päätöksensä asiassa, ja eläisin sen mukaan.



Voittehan käydä läpi asioita mihin intittömyys vaikuttaa, niin että lapsi tietää mihin ryhtyy tai on ryhtymättä.



Itse olisin jopa tyytyväinen siitä, että lapseni harkitsee ja punnitsee asiaa mihin on lähtemässä, eikä vain ajaudu inttiin kun niin "kuuluu" tehdä.

Voittehan käydä läpi asioita mihin intittömyys vaikuttaa, niin että lapsi tietää mihin ryhtyy tai on ryhtymättä.

Sotilasuraan se vaikuttaa, muuten ei mihinkään. En mäkään ole käynyt ja hyvin menee.

Itse kovasti epäilin armeijan käyntiä ja pohdin sivaria, mutta näin jälkikäteen voin sanoa että armeija oli yksi elämäni parhaimpia päätöksiä. Olin 9 kuukautta sotilaspoliisina ja armeijan päättyminen oli aivan hirvittävän rankka kokemus. Nyt ajattelin ilmoittautua vapaaehtoisena kertaamaan.