Muutanko yhteen miehen kanssa joka asuu toisessa maassa?

hän tietää että aion irtisanoutua ja muuttaa sinne.

ap

Kuitenkin jos erosta on vain vähän aikaa. Älä nyt heti sinne tormaa. Anna miehellekin hetkeksi aikaa selvittää päätään tuosta erosta ja asua yksin. Näin voit ehkä välttyä isoilta ongelmilta jatkossa.



Ja kyllä minä tiedän mitä on kun on rakastunut. Sitä olisi valmis pakkaamaan laukkunsa vaikka samantien. Mutta nyt järki käteen tyttöseni. Tai ota vaikka kirja käteen ja ala opiskelemaan jo kieltä tai jotain muuta, mutta maltti on nyt valttia.



Ikäero ei minusta ole mikään ongelma jos se ei sinulle ole. Myös tuo välimatka ei ole paha jos suunnitelmissa on muuttaa sinne, etäsuhdettakin jaksaa aikansa varsinkin kun on skypet, puhelimet ja posti.



Kauanko olette tunteneet? Kauanko miehen erosta on? Oletko käynyt miehen luona pitkiäkin aikoja?



Mutta kokemusta jota pyysit: Ei tuossa ongelmaa ole, mutta siinä vaiheessa kun ja jos aiotte hankkia lapsia se voi olla hankalaa. Siinä vaiheessa sitä yleensä oma suku tulee tärkeämmäksi. Mummot ja vaarit ovat suomessa, serkut ja kummit, sisarukset.. Lapsen ristiäisiin ja syntymäpäiville ei tule omat sukulaisesi.



Se vain tahtoo olla niin että jos sukuasi haluat nähdä, sinun on reissattava itse. Ja kaikki rahasi palaa tuohon välille. Ja varsinkin jos lapsia on useampi. Jäät ulkopuolelle oman sukusi asioista.



Eli tässä yhdenlainen näkemys.

muutin ulkomaille miehen luo, 4 vuotta sitten.

Aluksi uskoin että olisi helpohkoa tottua uuteen maahan, tapoihin jne. mutta täytyy myöntää että ei se niin helppoa ole ollutkaan. Ja muutin sentään ihan Länsi-Euroopan maahan, enkä toiselle puolelle maapalloa.

Maan pääkielen opettelin, ja sen osaamisesta on paljon hyötyä, vaikka kyllä täällä ihan englannillakin pärjäisi.

Kannattaa tosiaan miettiä sitä muuttoa tarkasti, itse en kadu lähtöä, mutta ehkä olisin toiminut hieman toisin valmistelujen jne. kohdalla, enkä olisi muuttanut niin kovalla kiireellä.

Ainiin, piti vielä mainita että miehellä on 1 lapsi jonka kanssa tulen toimeen mainiosti! Onneksi miehellä ei ole taustalla kipeää eroa tai muistasukkaista exää (eivät olleet koskaan kunnolla yhdessä), niin olen päässyt siinä tosi helpolla.

Yli 10 vuotta sitten. Olin tuntenut silloin miehen alle vuoden. Yhdessa ollaan yha ja lapsia on kolme. Aina ei ole ollut helppoa. Onneksi silloin nuorena en liikaa miettinyt vaan annoin menna. Kuitenkin, hetkeakaan en vaihtaisi pois. Elama ei ehka ole taydellista, mutta miestani rakastan yha yli kaiken

Mene miehen luokse ensin pidemmäksi aikaa, vaikka kesälomaksi tai pyydä vapaata töistä. Katso, milaaista arki miehen ja hänen lastensa, perheensä ja ystäviensä kanssa on. Pidä takaportti auki ja mahdollisuus palata Suomeen, jos siltä tuntuukin.

mieti myös sitä vaihtoehtoa, että homma ei onnistukaan ja joudut palaamaan Suomeen - oletan, että et jäisi uuteen maahan yksinäsi..? Löytäisitkö täältä helposti uuden työn, jos nyt irtisanoudut?



Sinuna kyllä odottaisin, että mies ei enää toppuuttelisi... jos muuttosi sinne aiheuttaa jotain ongelmia välillenne tai hänenja lastensa välillä, se olet yksin sinä, joka olet "syyllinen" - kun sinne tahdoit... :/

jo toista vuotta.

ap

Mutta oltiin tosi nuoria ja lapsettomia ja vapaita. 12 vuotta ollaan oltu naimisissa ja yhdessä jo 15 vuotta, joten jos suhde on vakavalla pohjalla, niin miksi ei?



Tää palsta on siitä tyhmä, kun täällä heti lynkataan ja leimataan tyrkyksi... Älä välitä tuollaisista kommentesta, vaan tee niin kuin sydän sanoo.



Keskustelkaa puolisosi kanssa yhdessä asiasta ja sopikaa käytännön asiat yhdessä, niin ei tule yllätyksiä ja vaikka ota virkavapaata ensin ennenkuin irtisanoudut työstäsi, ihan senkin vuoksi että jos et saakkaan uudessa kotimaassa töitä ja joskus talaoudellinen tilanne vaatiikin sua palaamaan omaan työhösi.



Tsemppiä etäsuhteeseen, se ei oo helppoa olla erossa rakkaasta! :)

Kannattaa tosiaan miettiä sitä muuttoa tarkasti, itse en kadu lähtöä, mutta ehkä olisin toiminut hieman toisin valmistelujen jne. kohdalla, enkä olisi muuttanut niin kovalla kiireellä.

mitä asioita käytännössä olisit tehnyt toisin, jos sinulla olisi nykytietämyksesi?

Vanhako lapsi miehellä oli kun muutitte yhteen?

Onko teillä yhteisiä lapsia? Halusitteko molemmat yhteisiä lapsia?

ap

Sitten näet onko yhtä tosissaan kuin sinä.

Kauanko olette tunteneet? Kauanko miehen erosta on? Oletko käynyt miehen luona pitkiäkin aikoja?

Tutustuimme vuosi sitten, aloimme heti olla yhdessä. Miehen erosta oli tuolloin kolmisen kuukautta. Olemme päivittäin yhteydessä skypen kautta. Olemme käyneet toistemme luona vaikka kuinka monta kertaa, 1-2 viikkoa kerrallaan.

ap

Pyydä miestä muuttamaan suomeen? Sitten näet onko yhtä tosissaan kuin sinä.

on kaksi lasta? Joopajoo...

ap

Niin muuta ja katso mitä tuleva tuo tullesaan. Jos tulet maitojunassa takaisin niin oletpahan ainakin yhtä kokemusta rikkaapi. Jos viellä mahdollisuus ottaa vuorotteluvapaata niin ota :) Niin työpaikkakin valmiina jos takaisin käy tie suomeen.

...elämässä pitää ottaa riskejä.



Itselläni löytyy kaveripiiristä useampia parisuhteita joissa pariskunnan osapuolet ovat eri maista kotoisin, pääasiassa englanti on porukalle yhteinen kieli, mutta nämä pariskunnat molemmin puolin pyrkivät opiskelemaan toistensa äidinkieliä, lähinnä jotta vanhempien sukulaistenkin kanssa pystyisi kommunikoimaan.



En näe mitään syytä miksi et kokeilisi yhteiselämää jos itse koet olevasi valmis siihen. Aina pääset kyllä takaisin suomeen jos yhteiselo ei sujukaan. Mielestäni elämässä ei kannata aina liikaa pelätä että mitä jos käy niin tai näin, eihän sitä koskaan voi tietää jos ei kokeile. Tsemppiä!

mutta on länsimainen sivistysmaa. Toivon kommentteja saman kokeneilta, samaa läheltä seuranneilta, fiksuilta ihmisiltä. ap

Tapailujen määrä kuulostaa nimittäin melko vähälle. Minä jatkaisin vielä tapailua, enkä tekisi noin nopeaa ratkaisua.

Itse muutin rakkauden perässä Saksaan, mutta me oltiin tunnettu jo useampi vuosi ja menimme naimisiinkin vähän ennen muuttoani. Myös minä menin heti kielikurssille ja ensimmäisen puolen vuoden ajan harjoittelin pelkästään kieltä. Työpaikan löytyminen ei ollutkaan kovin helppo tehtävä ja välillä jo ehdin katua ratkaisuani. Olihan minulla ollut hyvä ja vakituinen työpaikka Suomessa. Noh, nyt työkuviokin on järjestynyt, mutta rimaa jouduin laskemaan melkoisesti.

on surullista luettavaa.

Tsemppiä, ap - suomalainen mieskään ei vielä avio-onnea takaa!