Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä mieltä olette isäni käytöksestä? (pitkä vuodatus)
17.06.2012 |
Jo lapsena siskoni sai kaiken mitä halusi. Oli isän pieni prinsessa.
Esim. Olin jo pari vuotta toivonut omaa lumilautaa ja yhtenä jouluna kerkesin jo hieman innostua kun kuusen alla odotti laudan mallinen paketti, mutta paketissa olikin siskoni nimi.
Sisko ei edes pitänyt lumilautailusta, joten lahja oli täysin turha.
Siskoni muutti 19 vuotiaana pois kotoa.
Isäni osti hänelle kaikki astiat ja suurimman osan huonekaluista.
Itse muutin pari kuukautta myöhemmin 17 vuotiaana.
Odotin lasta ja muutimme mieheni kanssa yhteen.
Koska olin alaikäinen, jouduimme pyytämään isäni allekirjoituksen vuokrasopimukseen.
Isäni sitten kovalla äänellä kyseli vuokranantajalta "Sitten kun näiltä jää laskut maksamatta niin enhän minä joudu niitä maksamaan"
Ei edes jos... vaan SITTEN KUN...
Mieheni oli silloin ihan hyväpalkkaisessa työssä ja pystyi pienen perheemme ihan mukavasti elättämään.
Meille isä ei kustantanut yhtään mitään.
Ei edes tupareihin lahjaa tuonut.
Noh.. Saatiin kyllä kaikki tarpeellinen ostettua ja miehen vanhemmilta saatiin heidän vanhoja huonekaluja, joite he eivät enää tarvinneet.
Siskonikin löysi miehen ja aloimme suunnittelemaan talonrakennusta samaan aikaan.
Löysimme tontit ja molemmat pyydettiin isää takaamaan lainamme.
Olimme kaikki (siskoni ja hänen miehensä ja minä ja mieheni) kahvilla isän luona.
Isä vain ilmoitti että voi ryhtyä siskoni takaajaksi, mutta ei minun.
Mieheni vanhemmat sitten takasivat meidän lainan.
Meidän talo on jo valmis sisko vielä rakentaa.
Heillä oli ongelmia laskujen maksussa.
Isäni tietysti riensi apuun.
Maksoi rakennusmiehille ja talo alkoi taas valmistumaan.
Siskoni meni naimisiin.
Isäni kustansi kokonaan hänen prinsessahäänsä ja talutti kauniin morsiamen alttarille.
Ilmoitin isälleni, että me mennään ensi kesänä naimisiin.
Isän naama venähti ja tokaisi töykeästi "Älkää sitten kuvitelko, että laitatte minut maksumieheksi"
Kyse ei ole nyt siitä, että isällämme ei ole rahaa.Hänellä on sitä enemmän kun yksinäinen mies ehtii tuhlaamaan.
En edes pyytänyt isää maksamaan.
Kyllä me saamme häämme itsekkin maksettua.
Asia josta loukkaannuin todella verisesti oli kun pyysin isääni taluttamaan minut alttarille niin hän ei suostu.
Enää en edes haluaisi häntä kutsua häihin.
Jos ei yhtään kiinnosta niin ei me pakoteta.
Yhden ainoan kerran olen joutnut isäni apua pyytämään sen jälkeen kun muutin pois kotoa.
Odotin toista lastani ja lapsi meinasi syntyä ennenaikaisesti.
Minut määrättiin vuodelepoon.
sairaalaan en halunnut jäädä joten olin kotona esikoisen kanssa.
Mieheni teki lyhennettyä työpäivää(loma ei ollut mahdollinen kun vasta pistänyt firman pystyyn)
Mieheni vanhemmat kävi meillä melkein joka päivä auttamassa.
Pappa leikki esikoisen kanssa pihalla ja mummo siivoili ja teki ruokaa.
Pappa myös käytti koiramme lenkillä.
Sitten yhtenä päivänä en saanut koirille muuta lenkittäjää, joten pyysin isääni.
Hän suostui hyvin vastahakoisesti ja muistuttaa joka kerta asiasta kun nähdään.
Kun siskoni odotti esikoistaan niin isämme osti heille pinnasängyn ja turvaistuimet, leikkimaton ja paljon vaatteita ja leluja.
Me emme saaneet mitään.
Siskoni lapset saa isältämme paljon leluja ja vaatteita.
Meidän lapset ei saa edes joulu- eikä synttirlahjoja.
Äitimme kuoli kun olin vauva.
Jos joku sitä ihmettelee.
Isä käy velvollisuudentunnosta meillä kerran kuukaudessa kylässä. Viipyy n. puolituntia sitten keksii jonkun tekosyyn ja lähtee pois.
Siskoni luona hän on todella useasti kylässä ja hoitaa heidän lapsiaan.
Meidän lapsia ei ole kertaakaan hoitanut.
Me käydään kerran vuodessa kahden viikon lomalla ulkomailla.Ollaan pyydetty isää mukaan. Vietettäisiin mukava loma yhdessä, mutta ei hän halua mihinkään lähteä.
Siskoni valitti isälle, kun heillä ei ole varaa ulkomaanmataan joten isäni kustansi heille sen ja lähti mukaan.
Minua ei niinkään haittaa se, että isäni jakelee rahaa vain siskolleni, eikä minulle.
En ole missään vaiheessa olettanutkaan, että isäni kustantaisi aikuisen lapsensa elämän.
Mutta se kyllä korpeaa, että hän välittää siskostani ja hänen lapsistaan enemmän kuin minusta ja meidän lapsista.
Tuo eriarvinen kohtelu on alkanut jo silloin kun olin ihan vauva.
Siskoni kulki aina kauniissa vaatteissa ja minun vaatteeni olivat kirpputorilta. Sisko sai ihania leluja ja minä leikin suunnillleen käpylehmillä.
En minä ainakaan pystyisi kohtelemaan lapsiani noin. Molemmat on yhtä ihania ja rakkaita.
En ymmärrä miksi isä ei välitä minusta..
Kommentit (41)
katkaisisi välejä missään tapauksessa!
Kannattaa rohkeasti kokeilla ottaa asia puheeksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
isä on muutaman kerran sanonut, että olen luonteeltani ihan kuin äitini ja siskoni muistuttaa äitiä ulkonäöllisesti, mutta ei muuten.
Äitini kuolema oli isälle kova paikka.
Hän rakasti äitiä todella paljon.
Ei ole voinut kuvitellakkaan ottavansa ketään toista naista äitini tilalle.
Ehkäpä se johtuu juuri tuosta, että muistutan liikaa äitiä.
ap
Mies ei ole sinun biologinen isäsi,jätit muuten äitisi mainitsematta?!
Mitä se sanoi siihen syyksi? Pyydä appiukkoa ja kerro myöhemmin kaikille että oma isäsi ei halunnut tai älä kutsu häihisi ollenkaan.
23. Mainitsin kyllä äitini. Hän on kuollut.
24. Isä sanoi vain, ettei hän halua.
Ja en voisi kuvitella, että appiukko saattaisi minut alttarille.
vaikka olemmekin läheiset niin silti tuntuisi liian oudolta, että tulevan aviomieheni isä saattaisi minut alttarille.
Olen miettinyt, että pyytäisin poikaani.
Hän olisi mielissään tärkeästä tehtävästä.
Vaikka se menisikin niin päin ,että minä taluttaisin poikaa :) Hän on 4 vuotias.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä olet siinä tapauksessa tehnyt asiat väärässä järjestyksessä ja siksi osoittaa mieltään.
Isästä voi tuntua liian koomiselta taluttaa tyttärensä alttarille tulevalle miehelle kun tyttärellä on jo lapsia tämän miehen kanssa. Luovuta siinä sitten "neitseellistä morsiota" kun eturivissa tapittaa neitseellisen morsion lapsia.
Siskosi on varmasti tehnyt asiat isän oikeaksi näkemällä tavalla ja järjestyksessä ja saa sen takia tukea.
Onko isäsi toimintamalli oikea ja hyvä - ei tietenkään. Mutta tämä voi olla siinä hyvinkin takana.
Siinähän ei ole mitään pahaa mutta isäsi saattaa pitää sinua sen vuoksi syynä puolisonsa kuolemaan. Jos vaikka puolisonsa oli äärimmäisen väsynyt lasten kanssa kotiin (vauva ei nukkunut hyvin tmv) ja isäsi on aidosti päättänyt, että vaimonsa sai siksi aivoverenvuodon tmv. mitä äidillesi kävikään. Yhden lapsen kanssa oli tietenkin helpompaa (kenellä nyt ei olisi!) joten isäsi ajattelee, että kaikki on sen vauvan = sinun syytäsi. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta miten voi alkaa tekemään asiat väärässä järjestyksessä jo vauvana?
Ei mitenkään
Tämä eriarvoinen kohtelu on alkanut jo yli 20 vuotta sitten.
ap
mutta miten voi alkaa tekemään asiat väärässä järjestyksessä jo vauvana?
Ei mitenkään
Tämä eriarvoinen kohtelu on alkanut jo yli 20 vuotta sitten.ap
eikä (isäsi mielestä) epätavallinen malli elämässä ole auttanut asiaa pätkääkään aikuisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätähän ei koskaan saisi myöntää, mutta lapset ovat eriarvoisia vanhemmilleen. Omille vanhemmilleni siskoni on ollut se silmäterä, josta huolehditaan ja jota suojellaan. Itse olen saanut pärjäillä ihan omillani. Yritän olla olematta katkera, vaikka se välillä vaikeaa onkin.
Pysyn väleissä lapsuuden perheeseeni siten, etten kerro heille omista ongelmistani. Tiedän etten saa toivomaani vastakaikua. Autan siinä missä pystyn ja jaksan heitä. Yritän olla pohtimatta näitä perhejuttuja, koska tulee paha mieli kun tuntuu ettei muilla tällaista olekaan, ettei olisi perheelleen tärkeä. No minä nyt vain en ole, mutta haluan silti välillä nähdä lapsuuden perhettäni.
Ja ensimmäisenä ajatuksena itselläni, kuten monella muullakin vastaajalla oli, että heivaisin moisen isän, joka aiheuttaa epäreiluudellaan noin paljon mielipahaa, elämästäni. Ymmärrän kuitenkin, kun sanot, että haluat pitää ainoan vanhempasi elämässäsi.
En tiedä, mitä sanoa, paitsi sen, että mielipahasi on ymmärrettävää. Voi sinua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen siis ainoa tyttö perheessä ja veljiäni on aina kohdeltu paljon paremmin, etenkin veljeksistä vanhinta. Hän sai aina lapsena kaiken haluamansa ja oli sekä äidin että isän lellikki. Hänelle puhuttiinkin kauniimmin ja häntä kehuttiin vuolaasti ym. Minulle tiuskittiin ja huudettiin tosi paljon ja minulta kiellettiin monta juttua jotka veljeni sai. Etenkin isä oli minulle lapsuudessa todella ankara ja julmakin. Paljon olen miettinyt sitä, miksi kohteluni oli niin erilaista kuin poikien ja ainoa syy minkä keksin on se että olen tyttö.
Nyt aikuisenakin tuntuu että isäni ei yhtään arvosta minua, ei ammattiani eikä mitään mitä olen saanut aikaan. Tämän kanssa olen kuitenkin oppinut elämään ja en anna sen häiritä. Lapsuudessa koetut vääryydet ovat kuitenkin vakuttaneet niin että itsetuntoni on tosi huono.
laittele kaikki siskosi saama ja itsesi saama toki myös ylös. Nämä tämmöiset ostamiset ja maksamiset voidaan laskea ennakkoperinnöksi, vaikka eivät ne isän huonoa kohtelua korvaa, etenkään, kun et tunnu olevan materiaa, vaan huomaamista ja osallisuutta vailla! Kaikki lapst nyt vain eivät ole yhtä rakkaita, mutta jotkut osaavat taitavammin peittää sen! Olen pahoillani puolestasi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei voi lukea ennakkoperinnöksi jos on aiemmin kuin kolme vuotta ennen kuolemaa saatua :(
Mutta ap:tä ei voi loukata rintaperillisenä, hän on oikeutettu jakamaan kaiken puoliksi isänsä kuoltua
En lukenut muita vastauksia. Mutta todennäköisesti isäsi ei ole biologinen isäsi ja tietää sen mutta jostain syystä asiaa ei ole kerrottu sinulle. Kannattaisiko kysyä suoraan miksi kohtelee teitä niin eri tavalla?
Mitä menetettävää sinulla on? Ukko käyttäytyy jo nyt sinua kohtaan niin huonosti, ettei huonommin voisi juuri käyttäytyä.
sinä liityt äitisi kuolemaan, ts. isäsi syyttää sinua äitisi kuolemasta, ainakin alitajuisesti tai et ole biologisesti isäsi lapsi (äitisi pettänyt isääsi)
Ei voi lukea ennakkoperinnöksi jos on aiemmin kuin kolme vuotta ennen kuolemaa saatua :(
Mutta ap:tä ei voi loukata rintaperillisenä, hän on oikeutettu jakamaan kaiken puoliksi isänsä kuoltua
Mistä ihmeestä tämän repäisit?
Äitini on nimenomaan saanut kirjattua jopa 20 vuotta sitten tapahtuneita lahjoituksia ennakkoperinnöksi.
Tuo on kamala tarina. Ap, onneksi olet kuitenkin pysynyt hyvänä ihmisenä.
Tuollaista miestä en häihini kutsuisi; isäksi en häntä tarinan perusteella voi nimittää.
Mielestäni saat ihan rauhassa olla kutsumatta, ja ehkä ne kuukausittaiset visiititkin voisi jo lopettaa?
Keskity omaan perheeseen; antaa vanhan miehen tehdä mitä huvittaa.
Alue: Aihe vapaa
Voisiko olla, että isäsi on kokenut yksinhuoltajaksi jäämisen liian rankaksi, ja erityisesti vauvan (sinun) hoitamisen? Jos hän on sitä ihmistyyppiä, joka tulee toimeen hieman isompien lasten kanssa, mutta kammoksuu vauvan hoitoa. Ja kuitenkin joutui sinua äidin kuoltua hoitamaan. Lisäksi hän on saattanut olla vaimon kuoleman vuoksi sokkitilassa, eikä ole osannut ajatella asioita selkeästi. Silloinhan ihminen saattaa päätyä syyllistämään vaikka pientä vauvaakin omasta kurjasta kohtalostaan. Isäsi on saattanut ajatella että kunhan vain vauvaa ei olisi, hän olisi pärjännyt ihan hyvin.
Oli miten oli, sinun vikasi tilanne ei tietenkään ole. Pidäthän huolen omista oikeuksistasi ja omasta hyvinvoinnistasi - vaikka se tarkoittaisi isästä luopumista.