Saako suuttua miehelle? Kohdunulkoinen raskaus, eikä mies tule edes kotiin!

varmaan soittaisin miehelle ja sanoisin että on parempi jättää sitten kokonaan tulematta jos ei sen vertaa kiinosta. Katuisin epäilemättä jossain vaiheessa, mutta en usko että voisin olla tuollaisen miehen kanssa.

todellakin aiheesta vihainen. Miehesi pitäis olla sun tukena.

varmaan soittaisin miehelle ja sanoisin että on parempi jättää sitten kokonaan tulematta jos ei sen vertaa kiinosta. Katuisin epäilemättä jossain vaiheessa, mutta en usko että voisin olla tuollaisen miehen kanssa.

kannattaa varmaan miettiä millainen tulevaisuus sulla on tuon miehen kanssa? Jos sinä sairastut, teille on/tulee lapsia ja hän ei muutu tuosta niin pian sinä olet yksinäinen yksinhuoltaja.



jos mies jättää sinut yksin aina vaikeiden asioiden sattuessa kohdallanne...niin kehen sinä voit luottaa vaikeina hetkinä?

Älä helvetissä tee lasta tollaselle urpolle! (varmaan luontokin yrittää sanoa sulle jotain:)) Ukko vaihtoon, ennen kuin harkitsetkaan lastentekoa.

toisessa avauksessa, että kärsiikö sitä lapsettomuudesta jos on 1,5 vuotta yrittänyt ja tullut sekä keskenmeno että kohdun ulkopuoleinen.



Se lapsettomuusjuttu on kyllä teidän suhteessa se pienin ongelma, ja rehellisesti sanottuna, tuollaiseen parisuhteeseen ei oikein voi lapsia toivoakaan... Parisuhde kun pitäisi olla kunnossa ennen lapsia. Ja muutenkin lapsia tehdään vasta sitten, kun kotona olo voittaa baarissa keikkumisen niin isällä kuin äidilläkin. Sitten vasta tuntuu, ettei menetä mitään, vaan saa.



Minä ainakin tiedän mitä tekisin, vaikket sinä ap tiedäkään. Unohtaisin haaveetkin lapsenteosta ja laittaisin tuollaisen miehen kilometritehtaalle.

Kova paikka tuommoinen hänellekin. Sä et oo yksn lapseton, mieskin varmaan ois se lapsen halunnu. Ja jos tulee kotiin niin ne asiat pitää taas kohdata, helpompi miettiä muita juttuja.

Jos tisän suhteessa ei muuten oo vikaa niin en ois moisesta kummissaan, koittaisin jutella asiat selviksi sitten kun häntä näkisin.

Jos mies on eri paikkakunnalla viikot töissä nii ei mahda olla helppoa senkään vuoksi tuo raskaaksi tuleminen?

sun surusi siitä että raskaus ei sitten toteutunutkaan. Toivon että sulla on joku joka tukee ja auttaa, joku jolta saat halauksen. Todella pahoillani että se joku ei ole miehesi.



Tajuan kyllä että tällä palstalla kirjoittelevat ovat raivoissaan miehellesi. Muista että sulla on AINA oikeus kaikkiin tunteisiisi mitä sulle tulee. Jos olet vihainen, olet vihainen, jos olet pettynyt/surullinen, niin sitten olet. Ja sulla on oikeus ilmaista tunteesi.



Kaikki miehet eivät alkuunkaan tajua, miltä keskenmeno tuntuu. Nainenhan on se joka on siinä vaiheessa jo alkanut kehossaan virittäytyä tulevaan lapseen - ja vaikka raskautesi on ollut kohdun ulkopuolinen, hormonitasosi ym on silti reagoinut kuin kohdun sisäiseenkin raskauteen. Sulla on kaikki samat tuntemukset kuin silloin kun raskaus on lähtenyt käyntiin normaalisti ja keskenmeno on suurimmalle osalle naisista todella traumaattinen kokemus.



Olen itsekin saanut keskenmenon (tuulimuna), vuonna 2007 ja tuntuu että vasta tällä viikolla tajusin miten syvästi traumaattinen kokemus se on minulle ollut pitkällisen lapsettomuuden jälkeen. Nyt meillä on 2 pientä lasta, mutta menin keskenmenon jälkeen ihan lukkoon, jäin jumiin monella tapaa - ja vasta nyt, vuoden terapiakäyntien jälkeen alan hahmottaa, miten tuo keskenmeno ja kariutuneet unelmat ovat vaikuttaneet minuun. Kerron tämän sinulle vain siksi, että osaisit todella pitää itsestäsi huolta, hakea vaikka ammattiapua jos siltä tuntuu. Minä toivon että olisin ymmärtänyt - mutta kun en saanut keskenmenon toteamisen jälkeen edes sairaslomaa, vaikka olin ihan rikki enkä osannut itse pitää puoliani.



Miesasiaan en osaa ottaa kantaa - koita vielä kertoa hänelle tunteistasi, ja jos vaikuttaa siltä että miehelle on ihan sama, voit miettiä, kannattaako suhteenne. Toisaalta mies voi olla itsekin niin pettynyt ettei osaa ottaa sinua huomioon - tarkista nyt kuitenkin tämäkin mahdollisuus...



Tsemppiä...

miten luulet miehes jaksavan olla lapsen kanssa kun ei se jaksa suakaan nyt lohduttaa?

Johan tollaset asiat stressaa sitä sen verran että anna tuulettua vähän ulkona. Kyllä sitä kotonakin kerkiää ihan tarpeeksi olla.

Ehkä vähän turhaa nipotusta.

tulet täältä kyselemään oletko aiheesta vihainen, mitä väliä sillä on mitä av-mammat ajattelee? Joko olet vihainen tai ei ja sitten hoidat asiat kotona sen mukaan. Vai meinasitko että jos täällä ollaan sitä mieltä että et saa olla vihainen niin nielet vain kiukun ja vedät hymyn naamalle? Omia aivoja kehiin..

Kiitoksia kaikille myötätunnosta.





Miehen puolustukseksi sanon sen, että hän aloitti vasta alkuvuodesta uudessa työssä, ja nyt illanviettoon osallistuminen oli tärkeää työpaikan sosiaalisten suhteiden luomiseksi.



Suutuin siitä, että mies jäi työpaikkakunnalle vielä "pakollisten menojen" jälkeen, kun siellä on festaritapahtuma menossa.



Mies on kyllä ollut huolissaan minun voinnistani.



En tiedä vaadinko mahdottomia...?



Ap

Kyllä sun pitäis olla tärkeämpi kuin joku festaritapahtuma! Ja teidän tulevan lapsen pitäis olla tärkeämpi kuin puoli vuotta vanha työpaikka. Nyt ihan totta vaihtoon se mies!

Ihan aiheesta.

En ole nähnyt miestä viikkoon. Nyt hän lähti viihteelle kotiintulon sijaan!

Olemme yrittäneet jo pitkään saada lasta. takana on yksi keskenmeno, ja nyt sitten minulla todettiin viime viikolla kohdunulkoinen raskaus. Jouduin käymään sairaalassa useasti sen vuoksi viime ja tällä viikolla. Olen ajellut noin 1200 km viikon aikana kodin ja sairaalan väliä.

Näin miestäni viimeksi viime viikonloppuna. Eilen hänellä oli työpaikan saunailta, ja luulin, että hän tulisi tänään kotiin. Petyin pahjasti, kun hän jäikin vielä työpaikkakunnalle viihteelle työkavereiden kanssa.

Nyt olen niin vihainen, että en tiedä mitä tekisin...

Olenko aiheesta vihainen?

Ehkä tilanne on miehellekin raskas. Voi tehdä hyvää viettää aikaa vähän muidenkin kanssa että saa muutakin ajateltavaa, varsinkin kun ei oo eka kerta.

Sama myös sulle, on varmaan tosi raskasta. Jos vaan mitenkään kykenet, niin vois olla kiva jos keksisit jotain tekemistä mikä hieman nollaisi ajatuksiasi. Vaikka tuntuisi raskaalta, niin sitten kun pystyt niin voisi olla hyvä.

Saat tietenkin olla vihainen!

Jos olet vihainen siksi, että haluaisit miehesi olevan tukenasi vaikeassa tilanteessa, ymmärrän. Mitä jos miehestä ei ole tueksi tässä tilanteessa? Ehkä hän ei ole tarpeeksi kykenevä ymmärtämään naisen kehon monimuotoisuutta, tai sitten kokee vain liian raskaana toisen pahan olon.

Siinä tilanteessa en tiedä, mikä olisi paras keino. Jos haluatte pysyä yhdessä, niin kävisin ehkä joko terveysasemalla, tai sitten jos kuulut kirkkoon, niin diakonilla juttusilla useamman kerran siitä kun on paha olla, ja kun tätä on tapahtunut aiemminkin.

Usein nää jutut ottaa naiselta enemmän aikaa toipua kuin mieheltä. Meillä kuitenkin on se oma keho tässä mukana!!

Raskaalta voi tuntua sekin, jos toinen ei ota asiaa niin raskaasti, ja esim omiin seksihaluihin voi vaikuttaa mutta partnerilla ei välttämättä. Tällaisessa tilanteessa olis aina ihaninta jos partneri "ymmärtäisi", mutta aina ei niin tietysti käy. Nää on kinkkisiä juttuja, kannattaa etsiä ratkaisuja.

Tsemppiä teille ja voimia jatkoon!