Arvostukseni opettajia kohtaan on romahtanut kasvatutieteen opinnot aloitettuani! HÖMPPÄÄ!

juuri se, että jokainen oppija on muka niin erilainen ja yksilöllinen, mikä luonnollisesti tekee oppimisen teorisoinnista hyvin vaikeaa. Sillä ei kovin pitkälle pötkitä, että sanotaan jokaisen oppivan tyylillään ja kunnioitetaan nyt sitten sitä. Hieno teoria on juu.



Ihan samalla tavalla voitaisiin keksiä 'teoriaa' vaikka ruuanlaitosta tai siivouksesta, kukin tekee ne omalla tyylillään ja sitä on vaan kunnioitettava. Odotankin innolla sitä että yliopistoihin saataisiin ruuanlaittotiede ja siivoustiede, koska kyllähän ravinto ja siisteyskin ovat tärkeitä asioita, ja niiden tekijöiden arvostusta pitäisi nostaa.

nämä itsensäylentäjät ovat aika raivostuttavia.



Itsekin aineenopettajaksi pätevöityneenä arvostan kasvatustiedettä opiskelleita heidän korkean motivaationsa vuoksi. Ihmisen pitää todella haluta opettajaksi että jaksaa tehdä ne höpöhöpöopinnot loppuun.

Opettajalla pitää olla käsitys siitä, mitä oppiminen on, mitä tieto on ja miten opetetaan. Kaikilla on tällaisia käsityksiä ja maallikkoteorioita. Nekin ovat käyttöteorioita: käytössä olevia, jotka näkyvät toimintatavoissa.



Opettajalla on hyvä olla välineitä tarkastella omia käsityksiään näistä. Muuten toiminta voi olla vinoutunutta, opetusmenetelmät tehottomia, epäreiluja jne.



Kasvatustieteiden pitäisi tarjota näitä välineitä, jotka perustuvat tieteelliseen tutkimukseen. Kasvatustieteellinen tieto oppimisesta tulee lähitieteistä, kuten psykologiasta ja sosiologiasta. Kasvatustieteissä tutkitaan esimerkiksi opettamista ja opettamisen ja oppimisen teorioita.



Kasvatustieteet ovat monilta osin sekavaa ja epätasaista. Koulutus on kriisissä. Hyvääkin on: opetus on Suomessa laadukasta siksi, että opettajankoulutus on korkeatasoista. Jos meillä onkin huonosti, niin muualla vasta huonosti onkin.

Voisitko kertoa oman koulutuksesi niin pääsemme kumartamaan? "hei sinä läski lunttu

Lainaus:

Yliopistossa opiskeluhan on ihan maksutonta.



Oletko kuitenkin hakenut oppisi jostain Perähikiän kansalaisopistosta, jossa asiaa opettaa avoimessa kasvatustieteen appron suorittanut merkomi?



...joka huutelet täällä ihmisten maksullisten opintojen perään.



Kuten varmaan tiedätkin, ne villaneulospapat, jotka opettavat ainetta yliopistoissa, keräävät rahaa vetämällä ihan samoja kursseja kesäyliopistoissa.



Jos sinun mielestäsi kurssit ovat yhtä tyhjän kanssa juuri siksi, että ne ovat niitä maksullisia kesäkursseja, niin tämä on mitä milenkiintoinsin tieto, opintojahan vetävät nimenomaan ne samat, suojatyöpaikan kt:sä saaneet sedät, jotka tekevät sitä ylliopistossakin.



Kerron tämän kommenttisi kuluttajasuojaviranomaiselle, kun kyselen näiden opintojen ja niistä maksettavan rahan suhteesta



Thänks juntti vinkistä.



ET ehkä ole ihan ruudinkeksijöin niistä kt:n opiskelijoista, joita olen joutunut tapaamaaan. Eipä silti,ei sinne erityisen fiksuja ihmisiä päädykään... erityisen kuuliaisia kuitenkin. LEHMÄ "



Ja en ole se kehen viittasit

jotka saavat täysiä pisteitä/arvosanoja vaikka eivät kirjaa avaakaan. Omalle kurssilleni näitä ei ole koskaan eksynyt, vaikka kasvatustiedettä/erityispadagogiikkaa olen lukenut melko paljon.



Kasvatustiede ei anna valmiita vastauksia, kuten ei myöskään erityispadagogiikka esim. häiriökäyttäytymiseen (mitä joku peräänkuulutti). Nyt kun täällä on joukko ylivertaisen älykkäitä ihmisiä paikalla, niin hehän voivat kertoa sormien napsauttamiskikan, jonka avulla kaikki sujuu kuin tanssi? Mikä tietenkin puree joka ikiseen ongelmaan kaikkialla. Sitähän tässä odotetaan, valmiita vastauksia. Kertokaa te!

Tein itse paremman työllistymisen toivossa yliopistossa aikoinaan myös kasvatustieteen cum laude - opinnot ja myöhemmin pedaopinnot.



Kasvatustiede on minustakin ihan turha oppiaine. sehän on lopulta vain epämääräinen sekoitus sosiologiaa, psykologiaa ja viestintätieteitä. Ei tarvitsisi olla oma oppiaineensa ollenkaan.



Appron tentit ja osan cumustakin sai läpi ihan mutu-meiningillä ja vielä hyvin arvosanoin. Käytin vaan yleissivistystä ja tietojani muista oppiaineista. Pisteitä saa suurin piirtein siitä että osaa kirjoittaa ettei lasta passaa hakata ja että lapsi sosiaalistuu...

ps vaihda aikuiskasvatustieteeseen- tai lastentarhanopettajakoulutukseen tai peruskoulun ope-linjalle, jos haluat konkreettisempaa



t. alla viihtynyt

ja kyllähän ne tuntui vähän turhanpäiväisiltä ne didaktiikan kurssit.tämä oli monien mielipide. mutta mitä se loppuviimeksi haittaa kun itse opetusharjoittelu oli opettavainen ja hyvä.

Minusta opettajan koulutuksella on pääsääntöisesti kolme tärkeää tehtävää:



1) Pääsyvaatimukset takaavat periaatteessa opiskelijoiden tason, etteivät ihan tyhmimmät pätevöidy opettajaksi



2) Se toimii tsekkauksena siinä, että onko opiskelijalla edellytyksiä toimia opettajina (lähinnä pään sisäiset asiat)



3) Ainakin allekirjoittaneelle se toi sellaista metaosaamista, jota ei tullut ajatelleeksikaan ennen prosessin läpikäyntiä



Tämä siis aikuispedaopintojen kokemuksella... olkoon sisällöstä mitä mieltä tahanssa, mutta ei sitä voi verrata luonnontieteisiin. Eikä pidäkään, koska ne eivät kilpaile keskenään.

Ystävä kertoi, että kasvatustieteilijöillä on melkoinen alemmuuskompleksi luonnontieteilijöihin. Terapian tarpeessa ovat raukat.

Unohdin mainita vielä, että osan kasvatus"tieteen" tenteistä sai tehdä paritenttinä! Siis sai jonkun toisen opiskelijan kanssa yhdessä vastata tentin kysymyksiin ja molemmille sama arvosana! Ajattelin siinä vaiheessa, että mitä V*TTUA!

Jos tuolla luonnontieteissä ehdottaisi samaa vakavalla naamalla, niin opettaja nauraisi ihan kippurassa.

Meillä oli luonnontieteen syventävissä opinnoissa (syventävää fysiikaalista kemiaa, tieteenä kova kuin kivi) mahdollista kysyä kaverilta tentissä, tietsikka sai olla mukana, tilaisuudesta poistua väliaikaisesti jne. Näinhän tutkijaporukkakin toimii.

Arvosanajakauma oli silti 1-4 (4 1 kpl) ja muutama hylätty. Siellä tentissä ei pärjännyt ainoastaan etukäteen lukemalla (olisi tullut monella äitiä ikävä, jos olisi sillä mennyt) vaan etukäteen tekemällä harjoitustehtäviä yms.

Mutta tuskin tuossa KT-tentissä oltiin tieteen kärkeä kurottelemassa.

Kasvatustieteen opinnot ovat periaatteessa ihan samoja, suoritettiinpa niitä yliopistossa tutkinto-opiskelijana tai kansalaisopistossa.



Onnittelut teille, jotka ovat kokeneet ne naurettavan helpoiksi!



Jopa kasvatustieteellä on ollut paljon annettavaa tällaisille maatalous-duunaritaustaisille, joille akateeminen maailma on ollut uusi ja outo. Siitä on hyvä aloittaa akateemiset opinnot.



Aloittajalle ja eräille muillekin tiedoksi: opettajakoulutukseen sisältyy paljon muutakin kuin kasvatustiedettä! Pelkkää kasvatustiedettä opiskelevat eivät valmistu opettajiksi.



Siinäkin koulutuksessa on tosin sama heikkous kuin vaikkapa lääkärikoulutuksessa: hyvin suoritetut opinnot eivät takaa sitä, että valmistunut olisi hyvä työssä.

että ainakin perus- ja aineopinnot kasvatustieteestä ovat vähän hömppätyylisiä. Tuntuu, että arkipäiväisen asian sanominen mahdollisimman vaikeasti ja hienoin termein tekisi siitä muka uskottavampaa. Erityisesti tämä rassaa lingvistiä joka yrittää itse tuottaa helppotajuista kieltä. Pahempaa olisi silti varmaan oikiksessa, kun kielen lisäksi itse asiakin olisi hankala hahmottaa. Ainedidaktikon antama ohjaus ja opetusharjoittelu oli sen sijaan koko yliopiston hyödyllisintä antia. Luokanopettajilla tätä puolta on vielä paljon enemmän kuin aineenopettajilla, joten saavat varmasti hyvät eväät opetustyöhön.

käytännön kokemusta kuin opetusharjoittelun 120 tuntia. Jos ajatellaan, että "tuhansia" olisi vain 2000, niin ap:lla on 240 000 tuntia opettajakokemusta. 8 tunnin työpäivinä se on 30 000 työpäivää. Vuodessa työpäiviä (laskennallisesti) on 220 eli ap on ollut töissä noin 136 vuotta.



Ei mikään kehno saavutus!



Mikä tosin asettaa hänen sanomisensa aika lailla omaan arvoonsa.

kaikki siitä väittävät jotain tietävänsä ja jokainen kuvittelee sitä osaavansa ihan oman kokemuksen pohjalta. Silti esimerkiksi kasvatusfilosofiaa ei voi pelkän oman käsityksen pohjalta osata eikä alan kysymyksiin vastata.

Olen myös suorittanut kasvatustieteen perusopinnot. Olen FM ja VTK. Omissa perusopinnoissani luettiin aivan luokattomia suomalaisten teoksia ja artikkeleita. Vika ei siis ole itse kasvatustieteessä, vaan kenties sen suomalaisessa tasossa. Surkeaa.

että ap saanee opettajan pätevyyden kasvatus(diipadaapa-)tieteen perusopinnoilla. Hänellähän on vielä aineopinnot tekemättä, mutta tuolla tehokkuudella hän tekaisee ne luultavasti vaativan työnsä ohella muutamassa hetkessä. Harmi ettei ap:n kaltainen synnynnäinen ilmiömäinen pedagogi saisi poikkeuksellisesti opettajan pätevyyttä ilman diipadaapan suorittamista.

Hetkinen: ap:lla on tuhansia kertoja enemmän käytännön kokemusta kuin opetusharjoittelun 120 tuntia. Jos ajatellaan, että "tuhansia" olisi vain 2000, niin ap:lla on 240 000 tuntia opettajakokemusta. 8 tunnin työpäivinä se on 30 000 työpäivää. Vuodessa työpäiviä (laskennallisesti) on 220 eli ap on ollut töissä noin 136 vuotta.

Ei mikään kehno saavutus!

Mikä tosin asettaa hänen sanomisensa aika lailla omaan arvoonsa.

Ennen ajattelin, että vaautsi korkeakoulu- ja yliopisto-opinnot ovat varmasti tosi vaativia, juurikin tuon henkseleiden paukuttelun vuoksi. Ja siksi että aina yliopistolaiset ovat lyttäämässä alemmin koulutettuja. Ja mitä! Minä ihan tavis olen jo suorittanut useita vaativia kokonaisuuksia lukematta oikeastaan yhtäkään kirjaa tai perehtymättä sen syvemmin mihinkään. Todella monella alalla pärjää jos löytyy hyvä perusjärki, jota osaa soveltaa. Oikeastaan minusta tuntuu, että moni itseään kehuskeleva ja muita alaspäin katsoja Maisteri ei kovin laajaa älykkyyttä edes omista.

Jännä, että surkeat suomalaiset kasvatustieteilijät opettavat surkeassa suomalaisessa koululaitoksessa kykenemättä pilaamaan loistavan geeniperimän saaneita oppilaita.

Suosittelen muuten katsomaan. Tekee hyvää suomalaisen koululaitoksen, opettajakoulutuksen ja kasvatustieteen tason vähättelijöille.

http://areena.yle.fi/tv/1398746

Olen myös suorittanut kasvatustieteen perusopinnot. Olen FM ja VTK. Omissa perusopinnoissani luettiin aivan luokattomia suomalaisten teoksia ja artikkeleita. Vika ei siis ole itse kasvatustieteessä, vaan kenties sen suomalaisessa tasossa. Surkeaa.

ap:lla on tuhansia kertoja enemmän käytännön kokemusta kuin opetusharjoittelun 120 tuntia.

Jos nyt viittasit tuohon aiempaan kirjoitukseeni, jossa totesin opetusharjoittelun "näytetuntien" tuoneen teorian ja käytännön yhteen, pieni täsmennys suotakoon:

olen itsekin toiminut epäpätevänä opettajan n. 10 vuoden ajan, kunnes nyt vihdoin olen saanut aikaiseksi suorittaa opettajan pedagogiset. En millään tavoin vähättele kokemuksen tuomaa otetta, mutta en voi mitään myöskään sille, että koen todella myös oppineeni ja saaneeni uutta perspektiiviä työhön opintojen myötä. Sääli, ettei ap koe samoin.

Ap:n tavoin olen ollut hyvinkin pettynyt kasvatustieteen osuuteen opinnoissa. En kuitenkaan tekisi täällä opettajien akateemista osaamista vähättelevää avausta ainakaan perusopintojen pohjalta. Itse olen suorittanut myös aineopinnot, joissa tulee jo enemmän eväitä, ja viimeistään omissa opinnäytteissä sitä tieteellistäkin teoriaa on kahlattava läpi.

Kuten joku muukin mainitsi: ainahan tentit voi SUORITTAA, mutta omasta itsestä on usein kiinni se, mitä oppii ja miten oppimaansa soveltaa. Itse palasin useiden työvuosien jälkeen opiskelmaan hiukan ap:n asenteella, mutta onneksi tajusin laskea suojukseni ja ottaa opin vastaan.