Lue keskustelun säännöt.
Auh, miten raskas tapaaminen lastenvalvojan luona...
15.06.2012 |
Sanoin, että haluaisin, että lapsi on enemmän isänsä luona että olen burn outissa ja että vituttaa suorastaan, kun lapsen isä voi pitää kesälomaa lapsista ja töistä.
Sanoin suoraan, että olen kateellinen kun mulla ei ole samanlaista mahdollisuutta. Lastenvalvoja alkoi kyselemään että miksei ja kerroin, että teen gradua ja paria kurssia nyt kesällä että voin hakea syksyllä töitä ja ihan totuudenmukaisesti kerroin, että teen opintoja yötä myöten eikä ole mahdollisuutta minkäänlaiseen lomaan ja että kulunut vuosi on on h-e-l-v-e-t-i-l-l-i-ne-n. Sitten mua alkoi itkettää, en pysty puhumaan noita asioista itkemättä, niin väsynyt olen. Piti lähteä pois huoneesta käytävälle niiskuttamaan vähäksi aikaa ja loppuaika meni silmiä pyyhkiessä enkä pystynyt puhumaan mitään, kun ääni ei pitänyt.
Tapaamissopimusta ei saatu aikaan, minä haluaisin että lapsi olisi enemmän isänsä luona kuin sen kaksi vkl/kk ja muutaman viikon vuodessa lomilla.
Itkettää vieläkin :,( Tuollaiset tapaamiset ovat aina kauhean rankkoja jostain syystä.
Kommentit (58)
Juuri nyt ei tunnu kauhean vahvalta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No miksei lapsi ihan hyvin voisi olla enemmänkin isällään. Ei kai se lastenvalvoja sitä estä jos sovit exäsi kanssa niin, vai eikö hän halua?
Näyttää pahasti siltä, että emme voi saada kaikkea, joudumme tekemään selkeitä arvovalintoja ja elämässa, kun ei ole sitä ennustettavuutta, voi valinoistaa joutua yksin vastuuseen.
Siksi käydään koulut yms. ensin, että lapsille taataa heidän oikeutensa, riittävään perushoivaa, elautukseen ja kyllinhyvää vanhempaan, joka on myös psyykkisesti saatavilla.
Oliko puhetta mahdollisuudesta sinun olla tapaajavanhempi, kunnes saat itsesi läjään ja lasten emotinaalinenkaltoinkohtelu saataisiin pois rajattu.
Itse en ole kovin empaattinen aikuista kohtaan, jos kyseessä on lasten oikeudet molempiin vanhempiinsa, joiden kanssa heidän on hyvä ja turvallista olla.
Saitko pyydettyä edes apua tilanteesi esim. tietoa tukiperheen mahdollisuudesta.
Valitti siellä, että alkuun ei saanut nähdä lasta ollenkaan, sitten vain yhden päivän, ja sitten yht'äkkiä kaksi... Niin, lapsi on tässä kasvanut vauvasta 2,5-vuotiaaksi. Ja alussa olin erosta niin katkera, että oli pakko ottaa aikalisä. Mies nimittäin aivan yllättäen jätti (oltiin naimisiin menossa) ja petti kun lapsi oli alle 2 kk. Tota viimestä en sanonu sille lastenvalvojalle, harmittaa vähän.
Mut joo, mies ei "pysty" näkemään enempää.
ap
Rankat ajat ovat menossa, mutta valmistuttua se helpottaa. Ja etenkin sitten kun pääsee normituloille.
Käyttäytyikö lastenvalvoja asiallisesti, kun noin koville otti.
Joskus yksinhuoltajaäidit saavat kuraa niskaan vain siksi että ovat yksinhuoltajaäitejä.
Olin tekemässä lopputyötä ja paukut olivat loppu, etten jaksanut enää samaan tapaan ylisuorittaa äitiyttä kuten ennen, vaan hoidin pelkän pakollisen.
Sain sitten lapseni Steiner-päiväkodissa kuulla näiltä asiantuntevilta hoitajilta ja opettajilta tuomitsevaa paasausta, kuinka lapsi on vain kerran pieni. Sainpa vielä kuulla, että sossusta voisin hakea perheellemma rahaa! Ai kiitos vaan siitäkin, mistähän sen kuvittelitte tietävänne? Ainiin, yksinhuoltajillahan siellä olikin piikki auki.
Joo, oli siellä Steinerissä ihan törkeän epäasiallinen asenne joka ikävä kyllä näkyi myös siinä, miten yksinhuoltajan lasta kohdeltiin. Vaikka tuosta on jo jokunen vuosi aikaa, vielä edelleen pistää vihaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen kyllä sitä mieltä että isä saisi kantaa vastuuta lapsestaan enemmän, mutta kun nyt tilanne on mikä on ja olet selvästi ihan loppu, niin miksi kiusaat itseäsi niillä opinnoilla tuolla tavalla tässä tilanteessa? Ei kukaan muu kuin sinä itse pakota sinua tekemään töitä yötä myöten ja saamaan niitä opintoja pikavauhtia loppuun.
ehdotti tukiperhettä, mutta minun mielestäni se ei ole lapsen edun mukaista. Lapsi on päivät hoidossa ja tukiperhe olisi taas yksi uusi vieras paikka.
Kysyin lapsen isältä että alkaisiko hän lähivanhemmaksi, ei kuulemma pysty. Mutta huom. minä EN ole huono äiti lapselleni, keskiverto vaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suorastaan sekopäiseltä. Mitäs jos sen lapsen etu menisi nyt kuitenkin sun tunteiden ohi ja pääsisit siitä erosta yli.
Mä olen ollut 24/7/365 yh melkein alusta asti ja mua helpotti se, että päätin hoitaa kaiken itse. Jos isä käy se on vain bonusta.
Ei käy enää ja hyvin on pärjätty. Lapsi on nyt 9 vee. Katkeruus olisi vain pilannut nämä vuodet, joten hankkiuduin siitä eroon.
tsemppiä. Kesä tulee ja kaikki on kohta paremmin!
että pääsisin töihin ja saisin PALKKAA. Töitä alaltani löytyy kyllä. Ja siksi pitäis valmistua nopeasti, oikeastaan olisi pitänyt olla valmis jo eilen.
Haluan lapselleni ja itselleni (taloudellisesti) hyvän elämän, en toimeentulotukielämää.
Lastenvalvoja oli todella empaattinen, sehän tässä itkettääkin kaikista eniten. Sitä saa osakseen myötätuntoa niin harvoin. Lapsen isäkin muisti tuossa viestillä joku aika sitten: "sinä vitun lehmä. valmistuisit sinäkin ja menisit töihin että ymmärtäisit tästä elämästä jotain."
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sähän olet masentunut ja sekaisin ja tarvitset lepoa.
Isän pitäisi ottaa vastuuta lapsestaan enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksei tukiperhettä? Sähän olet masentunut ja sekaisin ja tarvitset lepoa.
Lapsi on pieni, enkä todellakaan usko, että pienen lapsen pitää olla viikonloputkin vieraassa paikassa kun jo viikotkin joutuu olemaan hoidossa. En millään usko, että se on lapsen korvien välille parempaa kuin olla kotona äidin kanssa. Ehkä emme tee matkoja tai mitään kauhean extremeä, mutta luemme, hiekkalaatikkoilemme, käymme metsässä, soitamme ja laulalle ja nukumme vierekkäin. Tai katsomme muumeja sylikkäin.
En minä tätä lapsen niskaan kaada, en nyt sentään niin sekopäinen ja epärationaalinen ole.
Nyt itken niin kauan kuin itkettää, ja haen sit mieli levänneenä lapsen neljältä hoidosta.
ap
ei sinun ole pakko alkaa luoda uraa nyt, oikeasti!! Huomaat vanhemmalla iällä, että tämä neuvo olisi kannattanut ottaa vastaan. Olet selvästi liian kiinni ex:n tunne-elämässä kun annat hänen kiusauksensa vaikuttaa sinuun. Älä anna, hän vaikuttaa typerältä.
Muuta elämääsi nyt rauhallisempaan suuntaan...nauti kesästä, unohda opiskelu hetkeksi, palaa siihen, kun tuntuu, että sinulla on taas energiaa. Olet palanut loppuun nyt, on aika nyt parantua, levätä, kerätä voimat takaisin.
Sinulla on koko loppuelämä aikaa opiskella!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta en tiedä, onko loppuun palanut, pienistä vastoinkäymisistä itkevä äiti sellainen?!
Itkeminen toki on vahvuutta, mutta jos on kyse etsiä ratkaisuja lapsi lähtöisesti, kyllä vanhemman tulisi pystyä olemaan lapsen puolella.
Ei lasta vain heitetä tukiperheeseen ja odoteta, että siellä joku ottaa kopin, kyllä sitä työtä tehdään lapsen, vanhempien ja tukiperheen kanssa käsikädessä.
Haluan lapselleni hyvän elämän, joten vedän itseni niin piippuun, että käyn virastotalolla itkeä pillittämässä, että en enää jaksa ja tappelen eksäni kanssa.
Ei se lapsi tarvitse kuin äidin kun on pieni. Opiskella voi ilman, että saa burnoutin ja lapsesi tulee vielä saamaan sen paremman elämän. Ei se ole siitä kiinni, että sen pitää tapahtua tänään, vaan lapsentahtisesti. Niin, että lapsella on koko matkan hyvä äiti!!! Ei se muista aikuisena sitä, että sillä oli 2,5 vuotiaana vain vähän rahaa, vaan sen että äiti tuntui turvattomalta.
Mä olen yh ja tehnyt aina kaiken jaksamisen mukaan. Nyt mun kk liksa on 3000 € ja syksyllä nousee taas 3.200 € asti. Mitään en ole menettänyt vaikka olen tehnytkin asiat sen mukaan, että jaksan ensisijaisesti olla äiti.
eksä itketä, se pettämis-juttukin tuossa aiemmin oli vaan oikeastaan faktan toteaminen. En ole katkera enää sillä tavalla. Mun puolesta hän saa tehä mitä lystää ja jos hänestä ei apua ole, niin sitten pärjätään itekin.
Eniten mua itkettää se lastenvalvojalta saama myötätunto, hassua.
ap
Siksi kiusaan itseäni opinnoilla, että pääsisin töihin ja saisin PALKKAA. Töitä alaltani löytyy kyllä. Ja siksi pitäis valmistua nopeasti, oikeastaan olisi pitänyt olla valmis jo eilen.
Haluan lapselleni ja itselleni (taloudellisesti) hyvän elämän, en toimeentulotukielämää.
Lastenvalvoja oli todella empaattinen, sehän tässä itkettääkin kaikista eniten. Sitä saa osakseen myötätuntoa niin harvoin. Lapsen isäkin muisti tuossa viestillä joku aika sitten: "sinä vitun lehmä. valmistuisit sinäkin ja menisit töihin että ymmärtäisit tästä elämästä jotain."
ap
Valmistuminen kannattaa todellakin. Sain itsekin aikoinaan kuulla niitä soraääniä, miten olisi pitänyt heti luovuttaa ja ryhtyä ilmeisesti toimeentulotukiäidiksi, kun lopputyön tekemisen kanssa oli rankkaa.
No en antanut periksi, vaan vedin orastavan burn outin kanssa koulun hampaat irvessä läpi ja hankin itselleni töitä joilla todellakin perheen elätän. Myöhemmin perustin firman, jotta pystyin yhdistämään paremmin työnteon ja perhe-elämän + nostamaan parempaa palkkaa.
Jos olisin aikonaan lähtenyt lykkäämään valmistumista jne, olisi se pitkittänyt kurimusta. Sillä rahasta hyvinvointi hyvin pitkälle on kiinni, sen voin ihan rehellisesti tunnustaa. Nykyään perheellämme menee kaikin puolin oikein hyvin!
Kumman syvällä tuntuu yh:a kohtaan asenteet olevan ja toisinaan vaikutti siltä, ettei edes haluttaisi että yh pärjäisi. Vai miksi muuten ihmiset (täälläkin) antaisivat aivan typeriä, tuhoisia neuvoja?
T: 7
että vaikka sitä tapaamissopimusta olisi muutettu haluamallasi tavalla, tilanne irl ei välttämättä muuttuisi ollenkaan, paitsi sun ketutus lisääntyisi, kun isä edelleen ottaisi lapsen luokseen sen 2krt/kk.
Ajattele positiivisesti, mene tunti aiemmin nukkumaan ja pian se kesä on ohi, voit mennä töihin lepäämään.
Haluan lapselleni hyvän elämän, joten vedän itseni niin piippuun, että käyn virastotalolla itkeä pillittämässä, että en enää jaksa ja tappelen eksäni kanssa.
Ei se lapsi tarvitse kuin äidin kun on pieni. Opiskella voi ilman, että saa burnoutin ja lapsesi tulee vielä saamaan sen paremman elämän. Ei se ole siitä kiinni, että sen pitää tapahtua tänään, vaan lapsentahtisesti. Niin, että lapsella on koko matkan hyvä äiti!!! Ei se muista aikuisena sitä, että sillä oli 2,5 vuotiaana vain vähän rahaa, vaan sen että äiti tuntui turvattomalta.
Mä olen yh ja tehnyt aina kaiken jaksamisen mukaan. Nyt mun kk liksa on 3000 € ja syksyllä nousee taas 3.200 € asti. Mitään en ole menettänyt vaikka olen tehnytkin asiat sen mukaan, että jaksan ensisijaisesti olla äiti.
Toimeentulotukea mulle myönnettiin vain vuodeksi opintoihin, sitten mun olisi pitänyt jättää opinnot ja mennä jonkin muun alan töihin. Valmistuminen olisi viivästynyt, ehkä en olisi valmistunut ollenkaan. En tiedä olisiko se sitten ollut parempi vaihtoehti. Tai ehkä olisin silti saanut toimeentulotukea jos vaan olisin hakenut joka kuukausi. En tiedä.
Ehkä ootte oikeassa, en jaksa enää selitellä tai miettiä.
ap
Juuri nyt tuntuu vaikealta, mutta kun ajattelet pitkällä tähtäimellä, niin on juuri nämä muutamat vuodet vain pieni murto-osa kokonaisessa ihanassa elämässä.
Kyllä sinä pärjäät. Olet varmasti vahva ihminen. :)