Reippaasti laiduttaneet (siis väh. 20-30kg), miten

En käynyt salilla ja lenkilläkin vain lyhyesti ja harvakseltaan. Pidempiä lenkkejä silloin kun vauvalla oli hankala päivä.

Sain sitä nautintoa siitä, että aloin syömään hyvää ruokaa, tulos motivoi paljon.

Minulla oli hieman ongelmaa sokerien kanssa joten lopetin karkin syömisen kokonaan, en halua diabetesta tms itselleni jos se on omilla valinnoillani estettävissä.

saitte itsenne lähtemään salille ja lenkille. Minusta tuntuu, että häpeän silmät päästäni, mutta pakkohan tässä olisi jotain asialle tehdä.

Lisäksi liikunta tuottaa aikamoista tuskaa näiden kilojen kanssa ja kaikki tuntuu epämukavalta. Miten siis saitte siitä sitä kuulua nautintoa?

Miten motivaatio pysyy yllä jos liikunta tuntuu ikävältä?

Ensin vaan sisulla, sitten alkaa tulla tuloksia, joita ei saa väheksyä. 1kg voi tuntua onnettomalta jos lähtöpaino on 100kg, mutta se on helvetisti!

Kun tulee tarpeeksi toistoa ja samalla laihtuu, se alkaa olla palkitsevaa. Tsemppiä! Perse yläs ja lenkille!

En ole vielä laihduttanut noin paljon mutta tarkoitus on :) Painan reilut 110kg ja just tulin jumpasta, jossa olin lihavin. En mieti kilojani, keskityn vain siihen tekemiseen. Äkkiä se kunto alkaa nousta ja jaksaa joka kerta enemmän. Kuntosalilla käyn 2 kertaa viikossa, eikä siellä tosiaan kukaan tuijota minua kuten minäkään en ketään.

Laihdutin pelkillä ruokavaliomuutoksilla. Sekin onnistuu oikein hyvin.

ja nyt tsemppaan että saisin vielä 7 pois, sitten olsiin noin 75-76 joka ihan hyvä mulle. Jätin pois kaikki keksit ja karkit - kokonaan. Eli niitä en ole syönyt nyt yli kolmeen vuoteen. Sitten ostin salikortin ja olen nyt treenannut 4-5 kertaa viikossa kolmatta vuotta. Ihanaa. Olin treenannut ennenkin (oli 6v taukoa) joten tiesin että kun pääsen vauhtiin rakastan sitä ja niin meni. En ajatellut ollenkaan mitä muut ajattelee. Nytkin kun näkee lihavia siellä niin mielestäni on todella hieno asia että käyvät. Puntari pysähtyi siihen noin 82 kiloon vuosi sitten ja jostain syystä en saa nyt pois näitä viimeisiä - toki tiedän että pitäisi miettiä enemmän mitä laittaa suuhun koska jätskiä kyllä syön. Toki on muuttunut kroppa tämän vuoden aikana, kiinteytynyt ja useimmat eivät usko että painan edelleen 81-82. Tsemppiä vaan, kyllä se onnistuu. Pitää vain tulla se hetki että tuntuu - että nyt hel...ti...

ei liikuntaa

olen laihduttanut ruokavaliolla, en liikunnalla...

Mitä enemmän on ylimääräistä pudotettavaa, sitä enemmän on myös liikanahkaa. Liikunta auttaa ihoa vetäytymään ja kiinteytymaan. Liikunnan myötä myös aineenvaihdunta kiihtyy ja peruskulutuksesi kasvaa, laihdut helpommin.



Mua auttaa kummasti oma läskikuva jääkaapin ovessa ja vastaavasti jonkin omasta mielestä kauniskroppaisen naisen kuva siinä vieressä. Lisäksi pidän tarkkaa kirjaa painostani. Välillä tulee tunne, ettei tämä homma etene yhtään ja tekee mieli heittää hanskat tiskiin. Silloin katsomaan excelistä kylmää faktaa. Viimeisen kuukauden aikana olen laihtunut reilu 3kg, ja pitkän matkan tehnyt ennen sitäkin. Vielä 7kg matkaa ja olen tavoitteesani. Se motivoi!



Hurjasti tsemppiä!!

Jaa-a, siinäpä onkin miettimistä. :D



Itse en oikein tuosta urheilusta perusta, ihan ruokavaliolla olen tiputtanut reilut 40kg. Toki varmasti jonkun älyttömän liikuntamotivaation olisin löytänyt ihan vaikka mistä, jos tuota liikanahkaongelmaa olisi, mutta oma ihoni näyttäisi olevan hyvin palautuvaa sorttia eikä nahka roiku.

Personal trainer laati mulle kunto-ohjelman ja ruokavalion. Ruokavaliossa ei ollut tarkkoja reseptejä, vaan lähinnä mitä ruoka-aineita ja paljonko sai milloinkin syödä. Kaikkein tärkeintä oli mulle kuitenkin se, että minun piti säännöllisesti raportoida jollekin oma paino ja sentit. En vaan kehdannut luistaa ruokavaliosta tai treenistä, koska silloin ei olis ollut mitään tuloksia näyttää. Itsellehäs sitä laihduttaa, mutta silti tarvin tuon pienen paineen persuuksiin, jotta sain aikaiseksi.

Nyt 20kg laihempana olo on mahtava. On kiva käydä vaateostoksilla, kun mahtuu normaalikokoisiin vaatteisiin ja näyttää hyvältä ja kaikkein parasta on se, että olo on tosi virkeä ja kunto on kohonnut kovasti. Oli myös mahtava huomata, että liikkumiseen VOI addiktoitua, jopa minä, joka oon aina ollut tosi epäliikunnallinen.

Tsemppiä!