Tarhasta ovat soittaneet lastensuojeluun...
Yksi mistä he ovat huolissaan on se kun lapsi näkee ja säikkyy kummituksia mutta ei kuitenkaan pelkää niitä. En tiedä mitä sanoa koska itse tiedän että henkiä on ja olen myös huomannut niitä ottamissani valokuvissa joita otettu siis kotona jne. Mutta he ovat todella huolissaan siitä että lapsi näkee niitä jne.
Kommentit (25)
Ja ap, aistin myös toisen tason elämää, en tosin näköaistilla vaan tuntoaistilla. Tämä ei ole mitenkään epätavallista edes, mutta juuri saamiesi idioottimaisten kannaottojen takia harva puhuu asiasta. Sossuille ei kannata avautua, sanot vaikka että lapsella on paljon mielikuvitusystäviä. Päiväkodista voit kysyä, kuinka he kuvittelevat että lapsia suojellaan kummituksilta, en kyllä osaa kivitella sossuja toimittamassa manausrituaaleja...
Monessa paikassa on sanottu, että jos niitä henkiä on olemassa niin ne on lapset juuri niitä, jotka saattaa nähdä henkiä, koska ovat jotenkin avoimempia ja herkempiä.
Tässä tapauksessa voi tosin olla kyse vain siitä, että lapsellasi on hyvä mielikuvitus, eikä silloin ole mitään syytä huoleen. Kyllä äärimmäisen hyvällä mielikuvituksella pystyy kuvittelemaan vaikka minkä viereensä eläväksi. Muistuu mieleen kuinka tarhassa yksi lapsi kertoi mielikuvitusystävänsä kuolleen ja lentäneen taivaaseen...
Jos näkyvät, niin silloin voi olla syytä huolestua.
Tuollaisessa tapauksessa on parasta laittaa asia lapsen vilkkaan mielikuvituksen piikkiin. Kotona on hyvä kertoa, että ei kaikkea kannata kertoa muille, kun toiset eivät sellaista näe.
Muuan selvänäkijä kertoi lapsuudestaan, että hänen kuollut siskonsa oli pitkään leikkinyt hänen kanssaan kotona. Ilmiö on varmaan tuttu monille läheisensä menettäneelle: Ei se vainaa ole poissa vaan tässä lähellä. Se lapsi oli tajunnut vasta paljon myöhemmin, että eivät muut ihmiset sitä siskoa nähneet. Vain hän yksin, ja toiset pitivät sitä mielikuvituksena.
Tai sitten joku on katsonut liian monta kertaa Kuudes aisti leffan :D