ärsyttävimmät kliseet sisustuslehdissä

tapa kirjoittaa, ei niinkään ihmisten tapa sisustaa. Eli normaali kiva juttu saadaan kuulostamaan teennäiseltä ja kliseiseltä kirjoittamalla siitä teennäisesti ja kliseisesti. Ei käytetä normaalia hyvää suomenkieltä, vaan mielikuvia luovaa mainoskieltä. Ja moni sellainen, joka on tottunut lukemaan vaikkapa hyvää kirjallisuutta, ärsyyntyy toistuvista fraaseista ja köyhästä kielestä.

on oma formaatti, johon toimittajien on sopeuduttava. Työskentelen kerran viikossa ilmestyvässä lehdessä, ja meillä uudistettiin muutama vuosi sitten lehden tyyli. Kävimme useilla kursseilla ja saimme luettavaksemme mapillisen tietoa siitä, millaisia uusien juttujen tulee olla vanhoihin verrattuna. Kaikki on tarkkaan säädelty, esimerkiksi kuinka aloittaa juttu, mitä asioita tuoda siinä alussa esille. Enkä työskentele valtakunnallisessa lehdessä. Voin vain kuvitella, kuinka tiukat rajat jossain sisustuslehdessä on kirjoitustyylillle, kuvateksteille, otsikoille tms. Ei se niin mene, että toimittajat lukee toisia sisustuslehtiä ja sitten kopioi tyylinsä sieltä. Hyvän kirjoittajan on pystyttävä mukautumaan lehden vaatimaan tyyliin.

Onneksi vaihdoin alaa.

Näin miehenä aina pistää silmään kaikissa lehdissä ja katalogeissa olevat kodit, jotka sisustettu niin hienoiksi, että niissä ei voi oikeasti asua.

- Televisiotason takana ei ole yhtään johtoa. 5.1 takakaiuttimiin ei lähtevän johtoa. Tietokoneista ei lähde yhtään kaapelia minnekään. Itse asiassa tietokonetaso on jokin pikkunäppärä nurkka, jossa ei kestäisi työskennellä 10 minuuttia kauempaa, kun selkä olisi jumissa. Televisiokin laitettu jonnekin sellaiseen paikkaan, että sitä 60" telkkaria pitää katsoa jostain puolentoista metrin päästä silmät ristissä. Kaikissa design-kodeissa taulutelevisio pitää olla aina seinällä.

- Keittiön pöydälle ei ole yhtään ruuanlaittoon liittyvää hyödyllistä esinettä. Missä leivänpaahdin ja kahvinkeitin, tai missä ainakin niiden virtapiuhat. Kiiltävät pianomustat pintamateriaalit. Kyllä on kiva pyyhkiä niitä sormenjälkiä.

Aika usea asia näistä on muakin ihmetyttänyt, mutta leivänpaahdin ja kahvinkeitin on meillä tason alla kaapissa. Nostetaan esille, kun tarvitaan. Kahvia ei juo meillä kuin vieraat, niin tämä onnistuu ja tasot pysyy siistimpänä.

Roskalavat Helsinki tms. missä ihmiset ilmoittavat, myös valokuvin, reaaliaikaisesti missä milloinkin on roskalava kadulla ja mitä siellä on. Niiltä löytyy oikeasti ihan käyttökelpoista ja arvokastakin kamaa, varsinkin huonekaluja. Niistä sitten ilmoitellaan ja lähellä liikkuvat käyvät hakemassa.

1. Johonkin tilaan luodaan merenrantatunnelma.

2. Meri- ja purjehdushenkinen sisustus sinivalkoisine kuoreineen, pieniä laivoja pullon sisällä ja ruorien ja ankkureiden kuvia sisustusesineissä ja tekstiileissä.

3. Valkoista, valkoista..kaikki valkoista. Minä saisin siellä keskellä migreenin. Miten siellä voi koskea mihinkään kun kaikki lika ja pöly näkyy.

4. Teuvo Lomanin ideoimat lastenhuoneet ovat aika usein kuin suoraan hullujenhuoneelta.

5. "..keittiöön haluttiin saareke, koska perhe harrastaa ruoanlaittoa yhdessä ystäviensä kanssa."



Mutta kaikkein karmein on seuraava.



6. Selkeästi 2000-luvun alun amerikkalaisissa sisustusohjelmassa sisustusvärit ovat hempsakat pastellisävyt ja kukkakuvioidut sohvat valkoisen migreenihelvetin keskellä. Sitten pöydät ja tuolinjalat ovat kiiltävää terästä. YÖK. Kaikki ennestään ihan kivan näköiset huonekalut on maalattava valkoisiksi. Wtfffuuuuck?! o_O

Mä luulen, että joillekin miehille on ihan sama, miltä koti näyttää. Kunhan on katto pään päällä, sänky jossa nukkua, sohva jolla katsella telkkaria ja ruokapöytä jonka ääressä syödä. Tällaiset miehet on päästäneet vaimonsa sisustamaan "ihan sama" tai "Sinähän se tykkäät sisustaa" -periaatteella ja lopputulos on sitten se mitä on. :)

[/quote]

Oikeasti, kunhan viihtyy, niin ei ole väliä esim. tapeteilla sun muilla. Entisten asukkaiden laittamat kelpaa mainiosti, jos ne ei ihan rei'illä ole. Se vain, että jos ostan huonekaluja nykyään, pyrin ostamaan laadukasta, kestävää ja semmoista, jota pystyy pesemään (koira ja duunarimies talossa).

Hyvä ketju!

Kyllä juu, Tämäkin valaisin tässä, perheen isä piti mykkoulua koko matkaan ajaessamme kotiin Ikeasta, kun piti lähteä sinne sitä hakemaan, vaikka lapsella oli korvatulehdus ja huusi koko matkan.

"Ahkerassa käytössä" on lähes joka jutussa esiintyvä klisee, mutta koskaan sillä ei tarkoiteta tv:tä tai tietokonetta vaan jotain kutsuvaa seurustelunurkkausta.



Raa'alle artisokalle kulhossa repeilin minäkin. Mysteeriksi on jäänyt myös, miksi muuten minimalistisessa keittiössä juuri ne pellegrino-pullot ovat ainoa esillä oleva asia. Meillä rainbow-vissyt varastoidaan jääkaappiin tai jos on ostettu isompi erä, alakaappiin.



Kirjoja on usein pinottu yöpöydäksi, niitä on ikkunalaudalla tai lojuu siellä täällä. Nimikkeet ovat usein hyvin trendikkäitä. Irtokirjat eivät voi olla otos jossain lymyilevästä kotikirjastosta, sillä piilossakaan olevia säilytystiloja ei yksinkertaisesti ole.



Keittiön liitutauluseinät taitavat olla jo pois muodista, mutta niistä oli aina yhtä kiehtovaa lukea kauniilla käsialalla tekstattua pannukakkureseptiå, ja miettiå, mikä tarkoitus sen jäljentämisellä on ollut.

valkoinen valkoinen valkoinen

Niinpä! Katsoin joskus kymmenen vuotta sitten innoissani sisustusohjelmia, mutta kyllästyin, kun joka ikisessä jaksossa esiteltävä koti oli aina vitivalkoisesti sisustettu. Miten ihmeessä sellainen pysyy puhtaana edes aikuisten käytössä, saati sitten jos perheessä on lapsia tai lemmikkejä? Varmasti vallitsee mukava ja kodikas ilmapiiri, kun mihinkään ei uskalla istua tai nojata, ettei vain valkoiset kangassohvat ja paperitapetit mene likaisiksi. -_-

Kyllähän vaalea tuo avaruutta sisustuksen, mutta liika on liikaa... Ja tätä tosiaan näkee melkein jokaikisessä sisutuslehdessä/ohjelmassa. Ja maalaisromanttisen tyylin yliviljely on toinen...

Samaa mieltä valkoisesta. Jossain sisustuslehdessä jonka luin oli kolme valkoista kotia peräkkäin. Joskus ne vielä muuttuvat samanlaiseksi aikakauskliseeksi kuin 70-luvun tummanruskeat vakosamettisohvat ja herneenvihreät keittiönkaapit (kaikki tietää mistä puhun)

Tää oli hauska ketju! Asun vissiin melko kliseisessä talossa

Tää oli hauska ketju! Asun vissiin melko kliseisessä talossa

Tää oli hauska ketju! Asun vissiin melko kliseisessä talossa

Tää oli hauska ketju! Asun vissiin melko kliseisessä talossa

Suurin osa kirjoittajista on tosiaan ymmärtänyt ketjun aiheen väärin. 

Itse huomasin tätä lukiessani, että minua ei oikeastaan ärsytä tuo kliseinen tyyli juuri ollenkaan. Minusta niitä juttuja on ihan mukava lukea, minulle ne ovat viihdettä ja suunnitteluinspiraatiota varten, eivät korkeatasoista lukunautintoa. Tärkeimmässä osassa ovat joka tapauksessa kuvat. Hyvät tekstit luetaan sitten muilta foorumeilta ja muissa yhteyksissä. 

Enkä oikein sitäkään ymmärrä, miten toisten sisustustyyli niin valtavasti ärsyttää muita. Erilainen maku, siinä se. Tavallaanhan se vain selkiyttää sitä, mitä itse ei ainakaan halua. Sitten voi jatkaa eteenpäin miettimään mitä haluaa. 

Ja ja niitä hirveän kalliita koteja, joihin ei ikinä olisi itsellä varaa, on kiva katsella. Ei häiritse pätkän vertaa, jos jollakulla on rikkaampi appiukko tai parempi palkka. Tottakai on. 

[quote author="Vierailija" time="12.06.2012 klo 15:37"]

meidän asunnosta on kirjoitettu kerran lehteen ja että mua itseänikin ärsytti se juttu. Siitä sai aivan vääränlaisen kuvan kodistamme ja meistä - ikäänkuin emme miettisi muuta kuin mahdollisimman kalliita sisustusratkaisuja päivät päästään. Lisäksi asunnon kokoa oli liioiteltu ja kuvat oli lavastettu rankasti ja kalusteita väitettiin arvokkaaksi designiksi vaikka iso osa meillä on peritty/dyykattu/itse uudistettuja ihan halpoja juttuja. En olisi suostunut, jos ei tutun tuttu olisi anellut. Hävetti jälkeenpäin koko juttu. Me asutaan ihan tavallisessa, ahtaassa kaksiossa kahden lapsen kanssa ja on jouduttu keksimään muutamia erikoisempia sisustusratkaisuja, jotta ylipäänsä mahduttaisi tänne. Että ei ne jutut todellisuutta olekaan.

Eikö juttua lähetettu teille etukäteen hyväksyttäväksi? Itse olen oppinut pyytämään artikkelin aina etukäteen sähköpostilla. Toimittajalle voi sitten kommentoida mikä ei pidä paikkaansa ja minkä lauseen haluat toisella tavalla.

Selkeät asiavirheet voi pyytää korjaamaan. Tyyliä tai sanavalintoja ei, ainakaan jos ei satu olemaan todella vaikutusvaltainen ihminen, jota toimittaja erityisesti haluaa miellyttää. 

Miten en muuten ihminen, jolla ei ole kokemusta julkisuudesta, tietäisi itse pyytää jutun tarkastettavaksi, jos siihen ei ole etukäteen opastettu?

[quote author="Vierailija" time="11.07.2012 klo 11:53"]Näin miehenä aina pistää silmään kaikissa lehdissä ja katalogeissa olevat kodit, jotka sisustettu niin hienoiksi, että niissä ei voi oikeasti asua.

- Televisiotason takana ei ole yhtään johtoa. 5.1 takakaiuttimiin ei lähtevän johtoa. Tietokoneista ei lähde yhtään kaapelia minnekään. Itse asiassa tietokonetaso on jokin pikkunäppärä nurkka, jossa ei kestäisi työskennellä 10 minuuttia kauempaa, kun selkä olisi jumissa. Televisiokin laitettu jonnekin sellaiseen paikkaan, että sitä 60" telkkaria pitää katsoa jostain puolentoista metrin päästä silmät ristissä. Kaikissa design-kodeissa taulutelevisio pitää olla aina seinällä.

- Keittiön pöydälle ei ole yhtään ruuanlaittoon liittyvää hyödyllistä esinettä. Missä leivänpaahdin ja kahvinkeitin, tai missä ainakin niiden virtapiuhat. Kiiltävät pianomustat pintamateriaalit. Kyllä on kiva pyyhkiä niitä sormenjälkiä.

[/quote]

Jos ei ole kahvinkeitintä tai leivänpaahdinta? Pakko oli tarttua tähän, koska meillä ainoa kodinkone keittiössä on hella/uunin ja jääkaapin lisäksi vedenkeitin.

"Sekoitus kirpputorilöytöjä, Ikeaa ja designhuonekaluja."

"Maton toimme Persiasta, valaisin on peräisin eräästä suosikkisistustusliikkestämme Tanskasta. Keittiön pöytä löytyi erään pariisilaisen kahvilan poistoista, ja tämäkin taide-esine huudettiin Unkarilaisesta huutokaupasta. Ja tämä kolmimetrinen patsas oli heräteostos etelä-Afrikasta."

= Että siinä missä me tavikset teemme kesäreissun Ikealle ja yritämme päästä siitä olohuoneen lastulevyhökötyksestä tyylikkäästi eroon, sisustuslehtien eliitti hakee kaikki pikkutavaransakin kaukaa ulkomailta. :) Sisustus sinänsä tuollaisessa tapauksessa yleensä karehdittava, mutta täytyy myöntää että itse kirjoitettu juttu on vähän niin ja näin. On sekin taito toimittajana saada lukijalle se tunne, että "sinullahan ei muuten tähän ole varaa, mutta katso nyt kuitenkin". 

[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 11:12"]

"Maton toimme Persiasta, valaisin on peräisin eräästä suosikkisistustusliikkestämme Tanskasta. Keittiön pöytä löytyi erään pariisilaisen kahvilan poistoista, ja tämäkin taide-esine huudettiin Unkarilaisesta huutokaupasta. Ja tämä kolmimetrinen patsas oli heräteostos etelä-Afrikasta."

= Että siinä missä me tavikset teemme kesäreissun Ikealle ja yritämme päästä siitä olohuoneen lastulevyhökötyksestä tyylikkäästi eroon, sisustuslehtien eliitti hakee kaikki pikkutavaransakin kaukaa ulkomailta. :) Sisustus sinänsä tuollaisessa tapauksessa yleensä karehdittava, mutta täytyy myöntää että itse kirjoitettu juttu on vähän niin ja näin. On sekin taito toimittajana saada lukijalle se tunne, että "sinullahan ei muuten tähän ole varaa, mutta katso nyt kuitenkin". 

[/quote

Ihan oikeastiko se olisi kiinnostavampaa, että "kaikki on Ikeasta paitsi tämä nojatuoli Suomi-Soffasta ja keittiö ostettiin Petra-keittiöiltä viistoista vuotta sitten. Ja vauvapalstalta katsottiin, että mikä mammoja ärsyttää ja tehtiin kaikki niin että mahdollisimman vähän ärsyttäisi ja että nyt nöyrästi kaikkia miellytettäsiin."

Siksihän ne kodit lehdissä on, että niissä on jotain erityistä.