Lue keskustelun säännöt.
ärsyttävimmät kliseet sisustuslehdissä
esim. talo oli täysin remontoitava, mutta näimme pontetiaalin tai mahdollisuuden.
Siis argh, niin klisee ja toistuu joka ikisessä esiteltävässä kämpässä tai blogistin kodissa joita on kykylehdet pullollaan ja aivan toistensa kopioita
Kommentit (429)
Vierailija kirjoitti:
Ostin heikkouttani Unelmien Talo & Koti-lehden heinäkuun numeron vain muutama päivä ennen kuin luin tämän ketjun kokonaan läpi ja nauroin teidän jutuillenne katketakseni.
Sitten avasin ostamani numeron, eikä enää naurattanut. Sivulta 4:
"Kun suunnittelee ja rakentaa itse, saa juuri sellaista kuin haluaa" (No way, en ois arvannut!)
"Rakennuksen aito tunnelma piti kaivaa esiin muovimattojen alta" (Sieltähän löytyi, yllättäin, sitä paljon hehkutettua upeaa puuta)
"50-luvun talon alkuperäisyys teki meihin suuren vaikutuksen" (Suorana lainauksena varsinaisesta jutusta: "Vanha puutalo järvitontilla! - - Voiko täydellisempää idylliä ollakaan?" Ai että. Tässäkin talossa muuten "parketin alta otettiin esiin hyväkuntoinen lautalattia".)
En kyennyt lukemaan pidemmälle. Selailin lehden kuvat nopeasti läpi, joskin pelkät kuvatekstitkin olivat ihan täydellistä av-kliseeainesta. Vai mitä tykkäätte sellaisista kuin "rakkaimmat huonekalumme ovat suvun vanhoja aarteita", "oma kädenjälki näkyy talon persoonallisissa yksityiskohdissa" ja "keittiön liitutaululle voi kirjoittaa vaikka ajankohtaisia elämänohjeita" (tässä tapauksessa ohjeena oli happy wife, happy life)?
Loppuun kevennys. Toimittajilla alkaa selkeästi olla vaikeuksia kierrättää copy-paste tekstejään edes saman numeron sisällä. Lehden ensimmäisessä asuntojutussa on kuva ruokapöydällä koreilevasta luonnonkukkavaasista (talon rouva nimittäin kattaa pöydän arkenakin kauniisti, kuulkaas!) kuvatekstillä "kesäaikaan leikkokukat poimitaan omalta tontilta". Samaan teemaan palataan lehden viimeisessä kotiesittelyssä, jossa on tuttuun tapaan yksi kuva varattu luonnonkukkakimpun esittelyyn: "Maljakoissa on aina tuoreita kukkia. Kesäaikaan ne on poimittu omasta puutarhasta".
Tämä on asia, jota en ole koskaan ymmärtänyt. En koskaan raaski leikellä kukkia omasta kukkapenkistä tai pensasaidasta, koska siellä pihalla ne ovat kaikkein kauneimpia. Ostan leikkokukat kesälläkin kaupasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ärsyttää ihan hirveästi sekin, että ihmisetkin asetellaan noihin kuviin kuin koriste-esineet. Otetaan sellainen opeteltu ilme, jolla katsotaan eteerisesti kaukaisuuteen. Käsi on tyhmässä asennossa ja aina ollaan ilman sukkia ja seistään varpailla.
[quoe=Vierailija]10. Uusien ja vanhojen huonekalujen yhdistely luo tilaan kodin tuntua.
9. Kodissa on paljon design-huonekaluja, mutta myös Ikea kelpaa.
8. Lastenhuoneeseen valittiin kivat seinätarrat Jetta-Marian oman valinnan mukaisesti.
7. Kotimme on tehty meitä varten - ei vieraita.
6. Tummat hirsipalkit luovat muuten valkoiseen keittiöön kontrastia.
5. Kodissa näkyy äidin sisustusharrastus.
4. Kaikki kodin koriste-esineet ovat äidin sisustusliikkeestä.
3.Lapsiperheessä voi hyvin olla valkoiset sohvat, kun päälliset voi kuitenkin pestä.
2.Kun muovimatto revittiin pois, alta paljastui hyväkuntoinen lautalattia (LOL)
Ja lopuksi ylivoimainen ykkönen:
1."Eripariset ja eriväriset tuolit ruokapöydän ympärillä keventävät tunnelmaa ! "
Hyvin harvoin. Yleensä sekalaiset tuolit näyttävät juuri siltä mitä ovat: sekalaisilta ![/quote]
😅😅😅 Just näin! Hieno kirjoitus!
Taidokkuus on lähinnä toistaa kliseitä.
Juu kirjoitti:
Ihanassa valkoisessa nojatuolissa on mukavaa käpertyä viltin alle lukemaan hyvää kirjaa.
Todellisuudessa nojatuoli on helvetin epämukava ja siihen on korkeintaan mukava istua piereskelemään ja räpläämään puhelinta. Kaljaa läikkyy ja valkoinen ei olekaan enää valkoinen.
Nämä tyypit puhuu aina kirjoista sisustusesineinä.
Romahduttaa arvostuksen.
Et elääkö nämä tyypit ulkonäölle, mielikuville, esittämiselle. Tyhjää.
Vierailija kirjoitti:
Juu kirjoitti:
Ihanassa valkoisessa nojatuolissa on mukavaa käpertyä viltin alle lukemaan hyvää kirjaa.
Todellisuudessa nojatuoli on helvetin epämukava ja siihen on korkeintaan mukava istua piereskelemään ja räpläämään puhelinta. Kaljaa läikkyy ja valkoinen ei olekaan enää valkoinen.
Nämä tyypit puhuu aina kirjoista sisustusesineinä.
Romahduttaa arvostuksen.
Et elääkö nämä tyypit ulkonäölle, mielikuville, esittämiselle. Tyhjää.
Sama. En usko et yhtään lukunurkkausta käytetään varsinaisen kirjan lukemiseen.
Ja mistä tällaiset ihmiset puhuu, mieli täyttyy? Ostamisesta. Tälläytymisestä on se kodinkin muille tälläys. Kuinka kiinnostava elämä /tuttavuus?
Ja miten voi olla ettei se huvita heitä kun kaikilla on eripari tuolit ja vieressä SMEGIN jääkaappi.
Itse sanoisin et hurjan sekavaa.
Minulle kaikenlainen yltiötälläytyminen on turn off.
Ja kokkaus on usein harrastuksettoman harrastus sillä kaikki muutkin ihmiset joutuu syömään päivittäin. Pahemmalta kuulostaisi "meillä ei oikein ole harrastuksia. Ollaan kaikki paljon puhelimella."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juu kirjoitti:
Ihanassa valkoisessa nojatuolissa on mukavaa käpertyä viltin alle lukemaan hyvää kirjaa.
Todellisuudessa nojatuoli on helvetin epämukava ja siihen on korkeintaan mukava istua piereskelemään ja räpläämään puhelinta. Kaljaa läikkyy ja valkoinen ei olekaan enää valkoinen.
Nämä tyypit puhuu aina kirjoista sisustusesineinä.
Romahduttaa arvostuksen.
Et elääkö nämä tyypit ulkonäölle, mielikuville, esittämiselle. Tyhjää.
Kerran kuulin naapuripöydässä naisen kailottavan asioitaan, mm. sitä kuinka hän on laittanut kaikki kirjat selkämyspuoli kirjahyllyn takaseinää kohti, koska se näyttää paremmalta kuin toisistaan eroavat monen väriset selkämykset. Hänellä ei ilmeisesti ole tarvetta tietää missä mikäkin kirja on, kunhan näyttää "harmoniselta".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu kirjoitti:
Ihanassa valkoisessa nojatuolissa on mukavaa käpertyä viltin alle lukemaan hyvää kirjaa.
Todellisuudessa nojatuoli on helvetin epämukava ja siihen on korkeintaan mukava istua piereskelemään ja räpläämään puhelinta. Kaljaa läikkyy ja valkoinen ei olekaan enää valkoinen.
Nämä tyypit puhuu aina kirjoista sisustusesineinä.
Romahduttaa arvostuksen.
Et elääkö nämä tyypit ulkonäölle, mielikuville, esittämiselle. Tyhjää.Sama. En usko et yhtään lukunurkkausta käytetään varsinaisen kirjan lukemiseen.
Ja mistä tällaiset ihmiset puhuu, mieli täyttyy? Ostamisesta. Tälläytymisestä on se kodinkin muille tälläys. Kuinka kiinnostava elämä /tuttavuus?Ja miten voi olla ettei se huvita heitä kun kaikilla on eripari tuolit ja vieressä SMEGIN jääkaappi.
Itse sanoisin et hurjan sekavaa.Minulle kaikenlainen yltiötälläytyminen on turn off.
Ja kokkaus on usein harrastuksettoman harrastus sillä kaikki muutkin ihmiset joutuu syömään päivittäin. Pahemmalta kuulostaisi "meillä ei oikein ole harrastuksia. Ollaan kaikki paljon puhelimella."
Se, että syö päivittäin, ei tarkoita että kokkailisi. Kokkailu voi siis olla ihan harrastus siinä missä mikä tahansa muukin. Sama kuin sanoisi, ettei lukeminen voi olla harrastus, kun kaikki lukevat vähintään puhelimen näyttöä päivittäin. Tai että liikunta olisi harrastus, kun kaikkihan me joka tapauksessa liikumme joka päivä. Kuulostat aika mielikuvituksettomalta ja yksinkertaiselta tyypiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaiset artikkelit olisivat mielenkiintoisia, joissa olisi oikeita ratkaisuja näihin nykykerrostaloasuntojen surkeasti suunniteltujen asuinneliöitten kanssa ja sen pienen yhdistetyn olohuonekeittiön kanssa. Kun muutin kaksiosta kolmioon, tila kummasti pieneni. Kaksiossa oli erillinen tila keittiönpöydälle joten asunnossamme oli kaksi pöytää. Siellä kolmiossa tila "väheni" kun tilaa oli enää yhdelle pöydälle. Myöskään suuri kirjahyllymme ei mahtunut enää yhdelle seinälle.
Kun muutimme kolmiosta neliöön, kävi myös niin että "tila vain entisestään väheni". Tässä ei ole enää vaatehuonetta, jossa voisi säilyttää korkeita tilaa vieviä pyykinkuivatustelineitä ja vaikkapa silityslautaa. Olohuone tuntui pienenevän entisestään, kun yhden seinän rikkoo ovi makuuhuoneeseen. Keittiön pöytä mahtuu tuohon juuri ja juuri tietyssä asennossa. Ja keittiön kaappitila väheni entisestään.
Oli ostettava paljon säilytystilaa eli kaappia, lipastoa, eteispenkkiä sun sellaista. Sain onneksi silityslaudan yhteen kaappiin ja kaksi pyykinkuivatustelinettä toiseen kaappiin. En halua pitää sellaisia jatkuvasti esillä jotain seinää vasten. Seinien sisustus on vielä kesken.
No suomalaisten kannattaisi kuitenkin lukea näitä sisustuslehtiä mahdollisimnan paljon niin jos edes jotain tarttuisi!
Aivan kamalia on perusperheiden kodit!
Halpaa, rumaa p****aa täynnä; lastulevyä, repsottavia tapetteja, kulahtaneita puuhuonekaluja (mitä se onkaan se kellastuva, jossa oksien kuviot näkyvillä), joillain edelleen jopa karmea 80-luvun tyyliä henkivä nahkasohva!!!! Ja aivan kamalasti pientä sälää, kuten tuikkukuppeja, matkamuistoja siltä Kanarian reissulta ja lasten kaiken maailman tuherruksia!
Ja tämän kaiken kruunaa lasten lelut, joita joka paikka täynnä!!!!!
Täällä sitten haukutaan siistejä, puhtaita, yksinkertaisen tyylikkäitä mallikoteja! Uskokaa tai älkää, niinkin voi asua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viime aikoina ärsyttänyt sohvan tai tuolinojalle ruttuun aseteltu huopa. Mielestäni sotkuisen näköistä.
Eipä oikeasti haittaa ihmisten kodit, toivottavasti viihtyvät noissa valkaistuissa kaikki valkoista kodeissaan. Joskus vain ärsyttää se ylenpalttinen stailaus, mikä on useasti mennyt överiksi ja epäuskottaviksi. Tyynyjä ja peittoja joka paikassa jopa lattialla. Kukkia, maljakoita ja kynttilöitä sun muuta niknäksiä koko kuvan täydeltä. Pahinta on kun keittiön tiskipöydälle on ängetty myrkyllisiä kasveja ja kukkia. Siellä ei saisi olla kuin korkeintaan yrttejä tai syötävää. Huono stailaus on tietysti lehden ja jutuntekijän vika. Luultavasti perhe elää normaalimmin kuin artikkelin kuvaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdessä vaiheessa tykkäsin lukea Elle Decorin amerikkalaista versiota, siinä oli erilaiset kliseet. Ja ihmiset varmasti varakkaampia kuin meillä, tavaraa sitten enemmän. Ja tapa yhdistellä asioita erilainen.
Mutta aika monella oli se PARIISILAISELTA kirpputorilta ostettu huonekalu...
Ihmiset miettii ostavansa jotain skandinaavisen pelkistettyä Ikeasta mutta kaahaavat sitten Sotkan TÖÖT TÖÖT -60% päiville ja jälleen kerran valitaan harmaata möhkäle-divaanisohvaa, harmaata nojatuolia ja harmaata mattoa kotiin "harmaa on ajattoman tyylikäs ja helppo yhdistellä"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis tämä oli paras. Kiitos päivän nauruista.
Aioimme tehdä ensin vain pienen pintaremontin. Nälkä kuitenkin kasvoi syödessä ja innostuimme uusimaan kaiken. Onneksi isän kummin kaima on puuseppä ja äidin serkun salattu poika rakennusmestari, niin apujoukkoja oli ihan lähipiiristä.
Ja sitten on kiva ottaa joskus se lasillinen viiniä lempituolissa löhöten joko yksin tai ystävien seurassa. No joo, kenellähän se jää siihen yhteen lasilliseen, heh!
Koristelistat on hyvännäköisiä ja useimmissa sisustuslehdissä niitä näkeekin. Trendi on rantautunut myös tänne pohjolaan.
Mutta kun listoitukset liimataan rivari kämppiin tai muuten mataliin asuntoihin. On se vähän jo koomisen näköistä. Lautakatto ja koristelistat seinissä ei kyllä mitenkään mätsää!
Kaikki trendit ei sovi kaikkiin asuntoihin.
Tämä on vähän niinkuin sellaista, että tuodaan Buckinhamin linnan sisustus lähiöön!
Vierailija kirjoitti:
No suomalaisten kannattaisi kuitenkin lukea näitä sisustuslehtiä mahdollisimnan paljon niin jos edes jotain tarttuisi!
Aivan kamalia on perusperheiden kodit!
Halpaa, rumaa p****aa täynnä; lastulevyä, repsottavia tapetteja, kulahtaneita puuhuonekaluja (mitä se onkaan se kellastuva, jossa oksien kuviot näkyvillä), joillain edelleen jopa karmea 80-luvun tyyliä henkivä nahkasohva!!!! Ja aivan kamalasti pientä sälää, kuten tuikkukuppeja, matkamuistoja siltä Kanarian reissulta ja lasten kaiken maailman tuherruksia!
Ja tämän kaiken kruunaa lasten lelut, joita joka paikka täynnä!!!!!
Täällä sitten haukutaan siistejä, puhtaita, yksinkertaisen tyylikkäitä mallikoteja! Uskokaa tai älkää, niinkin voi asua!
Millaisissa piireissä oikein liikut, jos perusperheiden kodit on tällä vuosikymmenellä tuommoisia? Ei yhdenkään minun tutun lapsiperheen kodit vaan, ja kun taloja etsittiin niin aika harvassa oli mäntykalusteita, vanhoja nahkasohvia tai repsottavia tapetteja... Korkeintaan niissä joissa asui joku vanhempi pariskunta ja kaikesta näki ettei sisustusta ole muutettu vuosikymmeniin.
Vierailija kirjoitti:
Eipä oikeasti haittaa ihmisten kodit, toivottavasti viihtyvät noissa valkaistuissa kaikki valkoista kodeissaan. Joskus vain ärsyttää se ylenpalttinen stailaus, mikä on useasti mennyt överiksi ja epäuskottaviksi. Tyynyjä ja peittoja joka paikassa jopa lattialla. Kukkia, maljakoita ja kynttilöitä sun muuta niknäksiä koko kuvan täydeltä. Pahinta on kun keittiön tiskipöydälle on ängetty myrkyllisiä kasveja ja kukkia. Siellä ei saisi olla kuin korkeintaan yrttejä tai syötävää. Huono stailaus on tietysti lehden ja jutuntekijän vika. Luultavasti perhe elää normaalimmin kuin artikkelin kuvaus.
Niin, oikeasti olisi kiva nähdä nuo kodit todellisessa asumiskäytössä, ei typerän epäkäytännöllisesti stailattuna. Olisi sitä aitoa elämänmakua eikä klisettä kliseen perään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostin heikkouttani Unelmien Talo & Koti-lehden heinäkuun numeron vain muutama päivä ennen kuin luin tämän ketjun kokonaan läpi ja nauroin teidän jutuillenne katketakseni.
Sitten avasin ostamani numeron, eikä enää naurattanut. Sivulta 4:
"Kun suunnittelee ja rakentaa itse, saa juuri sellaista kuin haluaa" (No way, en ois arvannut!)
"Rakennuksen aito tunnelma piti kaivaa esiin muovimattojen alta" (Sieltähän löytyi, yllättäin, sitä paljon hehkutettua upeaa puuta)
"50-luvun talon alkuperäisyys teki meihin suuren vaikutuksen" (Suorana lainauksena varsinaisesta jutusta: "Vanha puutalo järvitontilla! - - Voiko täydellisempää idylliä ollakaan?" Ai että. Tässäkin talossa muuten "parketin alta otettiin esiin hyväkuntoinen lautalattia".)
En kyennyt lukemaan pidemmälle. Selailin lehden kuvat nopeasti läpi, joskin pelkät kuvatekstitkin olivat ihan täydellistä av-kliseeainesta. Vai mitä tykkäätte sellaisista kuin "rakkaimmat huonekalumme ovat suvun vanhoja aarteita", "oma kädenjälki näkyy talon persoonallisissa yksityiskohdissa" ja "keittiön liitutaululle voi kirjoittaa vaikka ajankohtaisia elämänohjeita" (tässä tapauksessa ohjeena oli happy wife, happy life)?
Loppuun kevennys. Toimittajilla alkaa selkeästi olla vaikeuksia kierrättää copy-paste tekstejään edes saman numeron sisällä. Lehden ensimmäisessä asuntojutussa on kuva ruokapöydällä koreilevasta luonnonkukkavaasista (talon rouva nimittäin kattaa pöydän arkenakin kauniisti, kuulkaas!) kuvatekstillä "kesäaikaan leikkokukat poimitaan omalta tontilta". Samaan teemaan palataan lehden viimeisessä kotiesittelyssä, jossa on tuttuun tapaan yksi kuva varattu luonnonkukkakimpun esittelyyn: "Maljakoissa on aina tuoreita kukkia. Kesäaikaan ne on poimittu omasta puutarhasta".
Minä tilasin heikkouksissani jakson samaista lehteä, jotta pääsin puhelinmyyjästä eroon. Ihan kamalaa luettavaa, ihan hirveää liipalaapaata. 🙈😂 En ole vielä yhtään lehteä pystynyt lukemaan kokonaan, tuntuu että aivot sulaa. En ymmärrä kelle tuo höttö on suunnattu, onko kaikki kotiensa sisustajat tuollaisia vai aliarvioudaanko näissä lehdissä näin pahasti lukijoitaan? Tosin en kyllä tiedä miten maton raidoista ja kukkamaljakosta kirppislöytöpöydällä voisi kirjoittaa yhtään terävämmin...?
Nää on tosi hauskoja parodioita - sain hyvät naurut aaton kunniaksi!
Luulen, että sisimmässään useimmat maallemuuttajat kiroavat valintaansa pimeässä, loskaisessa marraskuussa keskellä ei-mitään pikkukylässä, jonka ainoat "kuvitukset" on kirjasto ja S-market. Ja kylän väki sisäänpäinlämpiää, umpimielistä maalaistolloa.