Lue keskustelun säännöt.
Miten teille riittää 1-2 lasta ellei ole kyse
Kommentit (58)
Meillä on kaksi maailman ihaninta lasta, ja haluamme viettää aikaa heidän kanssaan, osallistua koulunkäyntiin sekä harrastuksiin. Mieheni ja minä haluamme ehtiä olla myös toistemme kanssa ja ystäviemme kanssa. Siis miksi haluta enemmän kuin nyt kaikki tuntuu niin täydelliseltä? Ehdimme, jaksamme ja mahdumme hyvin autoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun ihmiset ja ihmisten toiveet on erilaisia, onneksi. Voitko uskoa, jotkut ei halua lapsia ollenkaan!?!
Nyt kerron sulle suuren salaisuuden; kaikkien ei tarvitse olla niinkuin sinä!
Lapsi tarvitsee paitsi rakkautta myös huomiota, energiaa, ruokaa, asunnon, lämpöä, vaatteita, tarvikkeita jne.
Moni suurperheen äiti vakuuttaa, että sen, minkä lapsi menettää vanhempien huomiosta, hän saa takaisin sisarusten huomiona. Osittain totta. Mutta se viides tai kuudes lapsi ei koskaan koe, mitä on ihmetellä äidin kanssa leikkipuiston uutta laitetta tai ekaa bussimatkaa/laivamatkaa tms. Näissä tilanteissa äiti on keskittynyt selviytymiseen, siihen, että kaikki lapset ovat mukana, kaikki tavarat on mukana eikä kukaan ole lähtenyt omille teilleen. Ystäväni on neljän lapsen äiti ja totesi vähän pahoitellen, että se kolmas ja neljäs eivät ole kokeneet näitä yhteisiä ihmettelyn hetkiä, kun tilanteet ovat vain luiskahtaneet omilla painoillaan ohi. Tämä onnistuu vain, jos lasten välillä on isot ikäerot esim. kaksi vanhinta jo isoja koululaisia.
Tahdon innostua lapseni innosta, en vain istua leipiintyneenä hiekkalaatikon reunalla mielessäni vain se "tämä on niin koettu, tapahtuisipa jotain".
Tahdon tarjota lapsilleni myös muutakin kuin sisarusten huomion. Tahdon heille yksilöllistä huojmiota vanhemmilta. Vaikka kannatankin ajatusta siitä, että kylä kasvattaa, niin sille kylälle ei sitä kasvatusvelvollisuutta saa jättää vaan se kylä puuttuu tilapäisesti, jos vanhemmat ovat estyneitä. Tilapäisesti. Haluan olla lapsilleni energinen ja jaksava. Haluan, että arjen tilanteissa jokainen on yksilö eikä mennä eteenpäin massana.
Haluan tarjota lapsilleni myös aineellista hyvää. Vaikka ostankin vaatteita ja leluja kirppikseltä, niin arvostan hyviä harrastuksia. Lapseni saavat kokeilla useampia, jotta löytävät sen oikean oman jutun. En halua, että harrastaminen on rahasta kiinni. Itse sain lapsena harrastaa näitä ilmaisia tai halpoja harrastuksia (koulun kuoro, tyttökerho, savityökerho), vaikka olisin halunnut joko ratsastustunnit tai pianotunnit. Lapseni eivät saa vaikka kuutakin taivaalta, mutta harrastaminen ei ole rahasta kiinni.
En halua, että lapseni jää pois koulun leirikouluista ja luokkaretkistä. Haluan, että voimme myös perheenä matkustaa. Toisen lapsen syntymän jälkeen olemme tehneet yhden isomman ulkomaanmatkan vuodessa, muutaman risteilyn ja 2-3 kylpyläviikonloppua, enkä usko, että tähän olisi varaa, jos meille tulisi pari lasta lisää.
Olen myös niitä, jotka haluavat, että vanhemmat arvioivat resurssit etukäteen, eivätkä heittäydy elämän kannatettavaksi. Periaatteessa ärsyttää jo opiskeluaikoina tai hyvin nuorina lapsia hankkineet, jotka sitten huokailevat työttöminä ja yhteiskunnan elätteinä. Ne, jotka ovat työllistyneet opiskelujen jälkeen, ovat osanneet ennakoida, mutta periaatteessa en ymmärrä sitä, että toimeentulosta täysin tietämättömät hankkivat opintotuella ja toimeentulotuella kasvatettavia lapsia. Yhteiskunta maksaa. Yhteiskunta kasvattaa. Kyllä niitä lapsia voi hankkia, vaikka ei rahaa olisikaan. Elämää ei saa suunnitella liian tarkkaan. Pah, sanon minä. Kyllä näkee näistä perheistä, että elämää ei ole suunniteltu, kun ei ole resursseja mihinkään. Lapset saavat saman lusmumallin, mutta silti vakuutellaan, että meillä riittää rakkautta. Kyllä se rakkauskin varmaan hiipuisi, jos yhteiskunta laittaisi rahahanat kiinni.
Resursseihin kuuluu myös se, että kykenee hoitamaan lapsensa itse. Kannatan kyllä toimivan tukiverkoston hankkimista, mutta viime kädessä vastaa itse omista lapsistaan, koska se osallistuva mummo voi kuolla tai loukkaantua tms. Tietynlainen ennakointi elämän kolhuihin on aina järkevää.
Painotan siis varasuunnitelman laatimista. Kaiken ei tarvitse olla vesiselvää eikä etukäteen hankittua, mutta resurssien pohtiminen ja suunnittelu on järkevää elämänhallintaa.
on 1-2 lasta ei voi tietää miten mukavaa elämä on kun on lapsia ja sitä kautta rakkautta enemmän. ME joilla on lapsia viisi tiedämme kokemuskesta mitä on olla yhden ja kahden lapsen vanhempi ja että se on paljon tylsempää. Elämä on köyhää ja ne lapset muuttaa hetkessä pois kotoa jolloin on vuosikymmeniä tylsää elämää edessä.
Olet aika hulvaton. =DD
Itse suorastaan rakastan näitä "tylsiä" hetkiä, jolloin ei tarvitse katsoa lasten perään tai kuunnella heidän äitiäitiäitiäitiäitiäitiätiäti-jodlausta.
Hyvin pitävät seuraa toisilleen ja leikkivät keskenään, mutta olen sellainen ihminen joka tarvitsee myös näitä ah, niin ihania, joutilaita hetkiä, jolloin voin lukea tai tehdä jotain muuta, ihan vain itselleni.
Ja varmasti teillä isompien perheiden äideillä on tylsää jos joutuisitte olemaan vaikka kaksi päivää täysin yksin, uskon sen, mutta itse ainakin keksin miljoonittain asioita joita voisin tehdä ilman lapsia ja tuskin olisi tylsää. Sitten kun lapset lähtevät kotoa, voin keskittyä taas sellaisiin asioihin joihin en oikeastaan voi nykyään keskittyä ilman keskeytystä.
Pidän myös siitä että mahdumme yhteen autoon vaikka takapenkillä onkin kaksi turvaistuinta, siitä että mahdumme kolmen makkarin taloon eikä tämä ole liian iso sittenkään kun lapset muuttavat pois kotoa sekä siitä että meidän ei tällä porukalla tarvitse miettiä rahanmenoa juurikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kiitos kysymästä.
Sillä minä en tehnyt lapsia täyttämään omaa tyhjyydentunnettani.
Toinen on toisessa kainalossa ja toinen toisessa.
Hyvin riittävät ja riittävät tälläisinä kuin ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä lapsia omaan tylsyyteeni tee. Mulla on kavereita omasta takaa, en tarvi lapsia sitäkään koloa täyttämään. Mä halusin _lapsia_, jälkikasvua, en täyttää elämäni ipanoilla.
Mulla ei ole mitään vaikeuksia ymmärtää yhden tai kahden lapsen perheitä, ei edes lapsettomuuden valinneita. Lapset ovat ihania ja tärkeitä mutta on minulla muitakin funktioita kuin olla äiti.
t. viiden lapsen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
enpä ole valittanut eikä liioin mieskään ja meille tulossa neljäs lapsi.
Meillä kaksi lasta 8v. ja 10v. Ihan riittävästi täällä raikuu vielä äitii...
Haluan nettailla ja katsoa telkkaria.
Sillon kun pojilla on kavereita kylässä niin on ihana, kun ne lähtee pois ja jää vain kaksi lasta.
En kestä meteliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä halua mitän suurperhettä. Toisaalta ei olisi edes rahaa kolmanteen lapseen.
ei ole taustalla lapsettomuutta ja tietoisesti lapsiluku jää kahteen. Juuri sopivasti meille :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja ei tämä ole mikään kilpailukysymys, että kuka tekee eniten lapsia. Minulle riittää yksi lapsi ja jos on tullakseen toinen niin saa tulla. Enempää en sitten toivo.
yksi (vaativa) lapsi riittää. Ehkä tulevaisuudessa mieli muuttuu, saa nähdä.
Mielelläni ottaisin isommankin perheen, mutta yksin en enää toista lasta tee.
taustalla olevasta lapsettomuudesta?
Todella outo ja ihmeellinen kysymys AP:n näppikseltä syntynyt...
Mutta joo, minulla on kaksi lasta joista yksi elossa. Ja ajattelin että jos vielä toisen elävän saisin niin olisin tyytyväinen. Kaksi riittää minulle vallan hyvin.
Miksi ei riittäisi? Kaksi lasta on oman jaksamiseni maksimimäärä, tämän asian mieluumin aliarvioin kuin yliarvoin.
En ole koskaan haaveillut isosta perheestä. Lisäksi inhoan raskaana olemista (odotan nyt siis kuopustamme, toista lastamme) eikä se synnyttäminenkään nyt mitenkään herkkua ole. Kuitenkin olen aina tiennyt että kaksi lasta on se maksimimääräni. =)