Miten kukaan voi vapaaehtoisesti asua kerrostalossa???

kaikilla ei vaan ole varaa muuttaa omakotitaloon.

Vai esitätkö vain?

Minäkään en halua asua kerrostalossa, omakotitaloasuminen on minua varten. Ja onneksi saankin asua niin kuin haluan. Omassa, isossa talossa maalla.

Talvella lumenluonti ennen kuin pääset mihinkään, kesällä nurmikonleikkuu ja kukkaistutusten hoito. Lisäksi päälle kaikenmaailman rempat.



Kerrostalossa senkun haukut huotoyhtiön, jollei homma pelaa.

Talvella lumenluonti ennen kuin pääset mihinkään, kesällä nurmikonleikkuu ja kukkaistutusten hoito. Lisäksi päälle kaikenmaailman rempat.

Kerrostalossa senkun haukut huotoyhtiön, jollei homma pelaa.

jotka rakastavat puutarhanhoitoa. Itse en niihin kuulu, mies hoitaa meillä puutarhatyöt, itse tyydyn ihailemaan pientä pihaamme :)

Talvella lumenluonti ennen kuin pääset mihinkään, kesällä nurmikonleikkuu ja kukkaistutusten hoito. Lisäksi päälle kaikenmaailman rempat.

Kerrostalossa senkun haukut huotoyhtiön, jollei homma pelaa.

Tämän takia me asumme kerrostalossa. Ei yhtään kiinnosta pihahommat.

Jotka vapaaehtoisesti ovat maksaneet lähes miljoonankin keskusta-asunnostaan kerrostalossa. Samala rahalla olisi saanut 10 omakotitaloa landelta. Elämä on valintoja täynnä. Joku arvostaa elämää jugendtalossa merinäköalalla, toinen lumitöitä ja lehmänpaskan hajua. Joku hakee Stockalta kukkakimpun, toinen haluaa kaivella sen omalta pihaltaan.

Omistan perintötalon 100 km Helsingistä, noin 150 neliötä ja pihaa niin paljon, että siihen tarvitaan päältä ajettava ruohonleikkuri. Siltinpidän sitä kesämökkinä ja kuvitelkaa AV-landepaukut- asun Helsingissä ja vielä vuokralla ja vapaaehtoisesti! Rakastan cityelämää, maalla on kiva käydä mutta ei asua.

Tai etenkään kasvattaa lapsia siellä.



Mutta joo, kukin taaplaa tyylillään. Koeta keskittyä hyviin puoliin.

helsingissä, vantaalla (hyvillä alueilla) ja Espoossa saa perustalosta maksaa puoli milliä. Siihen päälle mahdolliset rempparahat ja pihahommat ym vaiva. Maalle en muuttaisi ikinä, joten kerrostalo on ok.

En missään nimessä halua asua omakotitalossa, rivitalokin siinä ja siinä. Olen asunut koko ikäni kerrostalossa (Helsingissä)pientä "katastrofia" lukuun ottamatta.

Muutettiin siis "maalle" pariksi vuodeksi ja itkien tultiin takaisin. Toki tähän vaikuttaa omat kokemukset.

Jos sun on pakko noin tehdä, niin yritä löytää positiivisia puolia asiaan. Ehkäpä voit jonkin ajan päästä muuttaa takaisin omakotitaloon.

Älä mieti mitä muut ajattelee.

asumisessa ovat aivan päinvastaiset. Täällä SAA OLLA RAUHASSA. Toisin oli maaseudulla omakotitalossa asuessa, pienellä kylällä kaikkien touhuja ja elämää tarkkailtiin kuin suurennuslasin läpi. Kylän kyylät juorusivat aiheetta ja aiheesta. Kerrostalossa ja isossa kaupungissa asuessa on vapaus olla tuntematon. Taidat asua jossain pikkukaupungissa ap?

http://www.alvhemmakleri.se/hem-till-salu/OBJ17735_1192140841/bilder



Keskellä kaupungin palveluita, työpaikkoja, kuntosalia ja kaikkialle pääsee ilman omaa autoa :)

Helsingistä "maalla". Julkinen liikenne mitätöntä, pakko olla kaksi autoa perheessä. Olihan omakotitalo iso, lähes 200 neliötä, mutta talo jo 30 vuotta vanha. Edessä olisi ollut putkirempat, kattorempat, aidan uusiminen, ja pihaakin piti jatkuvasti haravoida, nurmikkoa kastella ja leikata, lannoittaa ja ilmata. Hoitaa kukkaistutuksia ja marjapensaita. Ja poimia niitä pudonneita muumio-omenoita pois.



Oltiin syrjässä, vaikka sijanti ei sinänsä kaukana keskustasta. Kerran tunnissa hurahti bussi, ja jos se oli täysi lastenrattaita, niin piti odottaa sitten tunti, että pääsee ehkä seuraavaan bussiin kyytiin.



Naapurusto paljon kyttäävämpää ja kilpailuhenkisempää (mm. salaa kilpailtiin kenellä siistein ja hyvinpidetyin talo, ja tontti, lapset parhaiten puettu ja kallein auto jne) kuin täälä kerrostalossa Helsingissä! En kestänyt sitä mammakerhon sisäpiirijuttuja, ja toisten nuolemista versus kateutta kun jollakin oli esim. uusi piha laitettu kymmenillä tuhansilla euroilla kuntoon...



Omakotitalossa ei ikinä ollut sitä tilannetta, että saisi olla rauhassa hommilta. Aina oli laittoa: maalausta ja nikkarointia, tontin kunnostusta jne. Haravointia ja nurmikonleikkuutta, ja kitkemistä ja kiinteistön ylläpitoa. Ei kiitos, ei ollut minun juttuni. Ollin ihan eristyksissä siellä pienen lapsen kanssa. Onneksi myytin talo pois, ja asutaan nyt ihanalla paikalla Helsingissä kerrostalossa. NAUTIN! Omakotitalo ei vaan ole kaikkien juttu.

Ihmiset on uteliaita ja olevinaan hyväntahtoisia.

Pa***t.

Minuakin ahdistaisi tuollainen. Mutta jos tämä on pääasiallinen ongelmasi kerrostalossa, niin ongelma ei johdu suinkaan asumismuodosta, vaan niistä naapureista. Itse olen aina asunut taloissa, joissa naapureita ei juurikaan kiinnosta - ihan ystävöllisiä ovat olleet, moikanneet ja joskus jutelleet sanan tai pari. Minua ahdistaisi sellaiset naapurit, jotka tekevät itseään tykö sekä liiallinen kanssakäyminen muutenkin.

Asun Helsingissä, ja ehkä täällä on vähemmän sellaisia "yhteisöllisiä" taloja ja toisaalta myös vähemmän kerrostalokyttääjiä. Voisin kuvitella, että niitä kyttääjiä ja uteliaita olisi eniten pikkukaupungeissa, joissa ihmiset ovat muutenkin liian kiinnostuneita naapureiden asioista. Siis myös omakotitalonaapurit! Olen itse kotoisin pienestä kaupungista, ja voi jeesus ne omakotitaloissa asuvat tyypit juorusivat naapureistaan - eipä sekään omakotitalon aiheuttamaa ollut, vaan ehkä tyypeillä ei juurikaan ollut omaa elämää.

Joku arvostaa elämää jugendtalossa merinäköalalla, toinen lumitöitä ja lehmänpaskan hajua. .

Helsingissä haisee viemärit huomattavasti useammin kuin maaseudulla paska nykyään

jotka eivät ymmärrä ihmisten ajattelevan eri tavoin, ja pitävän eri asioista:)

että purat omaa turhautumistasi epämieluisaan asumismuotoon etkä oikeasti ole tajuamatta että joku haluaa asua kerrostalossa.

Mä taas en kerta kaikkiaan käsitä, miten joku haluaa vapaaehtoisesti asua maalla ilman joukkoliikennettä ja kaukana muista ihmisistä (paitsi ehkä min. kilometrin päässä yksi naapuri) ja huveista (toki kaikki omakotiasuminen ei ole tällaista, mutta tuo ap:n kuvaama kuulostaa siltä).

Mä rakastan asua kerrostalossa H:gin kantakaupungin liepeillä. Sijaintia rakastan siksi, että aivan lähellä on paljon kavereita, harrastusmahdollisuuksia, elokuvateattereita, keikkoja vaikka joka ilta (+ sattuu myös olemaan upeat ulkoilumaastot, vaikka maalle kaipaava ei ehkä pitäisi niitä upeina). Kerrostalossa ensinnäkin siksi, että se on lapselle hyvä, kun on kavereita, ja lisäksi koska se on vaivatonta, ei lumitöitä, ei puutarhatöitä (pidän kyllä puutarhatöistä, jos eivät ole "pakko"), ei jatkuvia korjauksia + ei olisi varaakaan. Ja mulla on mukavat naapurit, joiden kanssa on kiva vaihtaa kuulumisia pihalla tms.

Periaatteessa voisin kyllä ihan mielellään asua esim. Kumpulassa omakotitalossa, jos olisin miljonääri ja tykkäisin "harrastaa taloa" ja puutarhaa pelkästään.

Meille muutto omakotitalosta maalta kerrostaloon oli pakonsanelema juttu,enkä sopeudu lainkaan.

Ihmiset on uteliaita ja olevinaan hyväntahtoisia.

Pa***t.

Miten kukaan tervejärkinen ihminen viitsii ikinä vapaaehtoisesti asua kerrostalossa.

Mua ahdistaa ihan hitosti.

Talvella lumenluonti ennen kuin pääset mihinkään, kesällä nurmikonleikkuu ja kukkaistutusten hoito. Lisäksi päälle kaikenmaailman rempat.

Kerrostalossa senkun haukut huotoyhtiön, jollei homma pelaa.

Ja kyllä olisi rahaa ostaa omakotitalo mutta kun ei haluta. Niin yksinkertaista.

Tämän takia me asumme kerrostalossa. Ei yhtään kiinnosta pihahommat.

Asuin avioliiton aikana 15 vuotta omakotitalossa. Ihan kauheaa. Inhoan haravointia, lumitöitä, sitä jatkuvaa puunausta.



Eron jälkeen minulle oli päivänselvää, että muutan kerrostaloon. Jos voittaisin lotossa, niin muuttaisin Eiraan, en omakotitaloon. Ellei sitten rahaa jäisi puutarhuriin....

hyvä taloyhtiö välillä ei maksa mitään edes vastike.



monilla rikkailla on luksus kämpät kerrostaloissa.