En ole enää mitään muuta kuin äiti

mutta en silti jaksa sitä vastuuta ja vauvan tarpeisiin ja kiukkuihin vastaamista koko aikaa. Ennen pidin esim. uimisesta, nyt en kai enää. En tiedä, en osaa ajatella itseäni uimassa ilman vauvaa tai elokuvissa ilman vauvaa.



ap

Siis että olen henkisesti niin kiinni vauvassa etten voi siitä irrottautua fyysisestikään. Olen lukenut psykologiaa ja haluan antaa vauvalle kaiken perusturvan minkä voin. Siis en halua että vauva itkee hädissään ja minä olen sillä aikaa itsekkäästi uimassa.

ap

ei siitä mihinkään häiriinny, jos kerran-pari viikossa otat tunnin tai pari itsellesi. Velvollisuuteesi äitinä on pitää huolta myös omasta itsestäsi ja jaksamisestasi. Sitä paitsi, täytyy isänkin oppia huolehtimaan vauvasta ja muodostamaan vauvaan tunneside, vaikka päävastuu sinulla onkin.

Siis että olen henkisesti niin kiinni vauvassa etten voi siitä irrottautua fyysisestikään. Olen lukenut psykologiaa ja haluan antaa vauvalle kaiken perusturvan minkä voin. Siis en halua että vauva itkee hädissään ja minä olen sillä aikaa itsekkäästi uimassa.

ap

Jos nyt ei ylettömänä kiitollisuutena, mutta vaikka niin, että laitat loman kunniaksi hyvää ruokaa tms, kun levättyäsi paremmin jaksat. Eli jotain positiivista, että mies kokee, että kannattaa pitää vaimo hyvällä tuulella:)

mutta en silti jaksa sitä vastuuta ja vauvan tarpeisiin ja kiukkuihin vastaamista koko aikaa. Ennen pidin esim. uimisesta, nyt en kai enää. En tiedä, en osaa ajatella itseäni uimassa ilman vauvaa tai elokuvissa ilman vauvaa.

ap

sun lapses perusturvallisuudella ja terveelle kasvulle on huomattavasti pahempaa toi sun tämän hetken meininki ja erityisesti se, mihin suuntaan sun mielenterveytesi ja parisuhteesi on menossa, kuin se, että silloin tällöin tekisit ( opettelisit tekemään taas) sellaisia asioita, joista itse pidät ja joista nautit.

Mietipä hetki sitä.

itse otit asian esille ja selvästi se sua vaivaa.



Alat kuulostaa samalta kuin sellaiset, jotka ensin haukkuvat miestään, mutta kun siihen toiset yhtyy, niin homma kääntyykin puolustamiseksi.

että lähden huomenna uimaan ja olen kaksi tuntia pois. Mitä jos vauva itkee koko sen ajan perääni, onko se teidän mielestä ok? En ole ikinä ollut vastaamatta vauvan itkuihin. Isän kanssa ei rauhoitu jostain syystä, kokeiltu on. Kokee turvan vain yhteydessä minuun ja imetän vielä. Eikö vauvan perusturvallisuus muka järky tuosta, onko mun uintiretki oikeasti sen arvoinen? Eikö äidit uhraudu lapsensa eteen? Antaisin henkeni vauvan takia, miksi en siis jättäisi uintia väliin? En ymmärä tätä logiikkaa.



ap

ja mä osaan niin samaistua suhun. Olin, varsinkin esikoisen kanssa, juuri tuollainen. Nyt lapseni ovat leikki-ikäisiä ja olen taas eritavalla alkanut kiinnostua ympäröivästä maailmasta ja vauvahuurut ovat jääneet taa. Toki lapset edelleen sitovat elämää, eikä vapautta siinä mielessä ole rajattomasti. Kyse on kuitenkin enemmän ajatuksen vapaudesta: en koe itseäni enää pelkäksi äidiksi ja näen elämän taas pitkänä jatkumona, jossa on paljon muutakin kuin tämä äitiys ja perhe. Se on tärkeintä, mutta ei kaikki.



Koita pitää huolta itsestäsi, ettet vallan sekoa äitiyteen. Miehesi pitäisi huomata tilanteenne (sano hänelle suoraan, puhu!) jotta sinä saat muutakin sisältöä edes vähän.

että lähden huomenna uimaan ja olen kaksi tuntia pois. Mitä jos vauva itkee koko sen ajan perääni, onko se teidän mielestä ok? En ole ikinä ollut vastaamatta vauvan itkuihin. Isän kanssa ei rauhoitu jostain syystä, kokeiltu on. Kokee turvan vain yhteydessä minuun ja imetän vielä. Eikö vauvan perusturvallisuus muka järky tuosta, onko mun uintiretki oikeasti sen arvoinen? Eikö äidit uhraudu lapsensa eteen? Antaisin henkeni vauvan takia, miksi en siis jättäisi uintia väliin? En ymmärä tätä logiikkaa.

ap

mikään ei järky sun uintiretkestä, sun pitää ruveta näkemään teidän perheen tulevaisuus pitemmällä aikavälillä. Ei missään 2 tunnin pätkissä vaan kuolemaan asti. Siinä mittakaavassa uintiretki ei ole mitään... mutta tällaiset uintiretket auttavat jaksamaan sitä perhettä hamaan tulevaisuuteen asti.

Kuule, rakkaus on raadollista, ja se on niin raadollista, että oikeasti niiden rakkaimpienkin luota on saatava lomaa, päästävä pois, koska muuten pää sekoaa kaikesta siitä rakkaudesta. Sen rakkauden tähden oman lapsen hoitaminen on niin raskasta. Vieraiden muksujen hoitaminen ei ole ollenkaan yhtä raskasta, koska niihin ei ole samanlaista pakahduttavaa tunnesidettä.

Olet lukenut sitä liikaa ja liian vähän. Liikaa, koska ajattelet näitä asioita paljon. Liian vähän, koska et pysty ymmärtämään tätä asiaa tarpeeksi syvällisesti

ensimmäisen vuoden "vain" äiti.Kerrankin pystyin olemaan vain toista varten,ahdistuin välillä,mutta nyt jälkikäteen ajateltuani onneksi antauduin äitiyteen.Nyt on muutakin elämää ja aikaa itselleni.

kaiken yli. Se on tärkeämpää kuin se kärsiikö oma persoona siitä hetkellisesti tai parisuhde. Tuota painotetaan niin paljon, ettei saa vauva saa kokea turvattomuutta ekana elinvuonnaan, koska koko elämän perusta perustuu sen varaan. Pidän vauvaa paljon lähella koko ajan liinassa ja yöllä vierellä. Haluan että vauva saa täydellisen alun turvallisuuden kannalta elämälleen. En halua ikinä sitä hetkeä että vauva itkee äitiä ja äiti on kavereiden kanssa kahvilla. Olenko jotenkin vinksahtanut.



ei ap, mutta samoin ajatteleva, psykaa lukenut äiti

tuo ole tavallaan aika itsekästä ajattelua, olettaa että vauva ei pärjää ilman ÄITIÄ, isä ei ole mitään, isä ei saa vauvaa rauhoittumaan. Lapsella on kaksi vanhempaa, molemmat aivan yhtä kyvykkäitä hoitamaan lasta. Olen huomannut että äideillä on tuollainen taipumus ripustautua vauvaan ja omia se itselleen kokonaan, sitten se johtaa siihen että isälle ei ole enää sijaa ja sitten myöhemmin itketään kun mies ei tee mitään ja voi kun väsyttää. Et kuulosta kovin kannustavalta jos et edes usko että mies osaisi hoitaa omaa lastaan, tuskinpa vauva sinunkaan sylissäsi joka kerta rauhoittuu joten se että joskus "kokeiltu on" isän sylissä ei riitä.. Ei isän pidä vain saada joskus KOKEILLA olla vauvan kanssa, isä ei ole lapsenhoitaja vaan vanhempi jolla on yhtä iso vastuu ja oikeus lapseensa.

tuo ole tavallaan aika itsekästä ajattelua, olettaa että vauva ei pärjää ilman ÄITIÄ, isä ei ole mitään, isä ei saa vauvaa rauhoittumaan. Lapsella on kaksi vanhempaa, molemmat aivan yhtä kyvykkäitä hoitamaan lasta. Olen huomannut että äideillä on tuollainen taipumus ripustautua vauvaan ja omia se itselleen kokonaan, sitten se johtaa siihen että isälle ei ole enää sijaa ja sitten myöhemmin itketään kun mies ei tee mitään ja voi kun väsyttää. Et kuulosta kovin kannustavalta jos et edes usko että mies osaisi hoitaa omaa lastaan, tuskinpa vauva sinunkaan sylissäsi joka kerta rauhoittuu joten se että joskus "kokeiltu on" isän sylissä ei riitä.. Ei isän pidä vain saada joskus KOKEILLA olla vauvan kanssa, isä ei ole lapsenhoitaja vaan vanhempi jolla on yhtä iso vastuu ja oikeus lapseensa.

Ajattele niin, että velvollisuutesi on käydä ainakin kerran viikossa yksin jossain, jotta isä ja lapset saavat mahdollisuuden muodostaa todellisen suhteen. Omat lapsemme olivat juuri viikonlopun isovanhemmilla. Vaikka kaipasin heitä niin ajattelen, että mahdollisuus olla yhdessä, ilman minun päsmäröintiäni, on lahja sekä isovanhemmille, että lapsille.

ja menee kaiken edelle. Esikoinen 20v.

tuo ole tavallaan aika itsekästä ajattelua, olettaa että vauva ei pärjää ilman ÄITIÄ, isä ei ole mitään, isä ei saa vauvaa rauhoittumaan. Lapsella on kaksi vanhempaa, molemmat aivan yhtä kyvykkäitä hoitamaan lasta. Olen huomannut että äideillä on tuollainen taipumus ripustautua vauvaan ja omia se itselleen kokonaan, sitten se johtaa siihen että isälle ei ole enää sijaa ja sitten myöhemmin itketään kun mies ei tee mitään ja voi kun väsyttää. Et kuulosta kovin kannustavalta jos et edes usko että mies osaisi hoitaa omaa lastaan, tuskinpa vauva sinunkaan sylissäsi joka kerta rauhoittuu joten se että joskus "kokeiltu on" isän sylissä ei riitä.. Ei isän pidä vain saada joskus KOKEILLA olla vauvan kanssa, isä ei ole lapsenhoitaja vaan vanhempi jolla on yhtä iso vastuu ja oikeus lapseensa.

ja tilanne monelta osin samanlainen. Meillä vauva ei rauhoitu miehen sylissä myöskään. Kerran kävin kaupoilla (2h) ja vauva oli huutanut tuosta ajasta 1,5h. Eipä paljoa huvita enää lähteä kaupoille... Pitäs kyllä, kun kengät ovat niin kuluneet, et ihan oikeasti pohjaan on kulunut reikä...

Mä en lukenut ikinä mitään teorioita tms ja jätin surutta lapsen isän hoiviin tarvittaessa ja muutenkin isä hoiti lasta paljon ja tasavertaisesti. Tein jopa päivän viikossa töitä äitiyslomalla mummon hoitaessa vauvaa sinä aikana. Eikä lapsi siitä häiriintynyt.



Ap kyllä joku päivä sekoaa, jos ei opettele ottamaan omaa aikaa. Tai vaihtoehtoisesti herää katkerana tajuamaan marttyyrimaisen uhrautumisensa olleen ihan tarpeetonta. Viimeistään kun ulkopuoliseksi jätetty mies vaihtaa toiseen.

ja luonnollista, että ensimmäiset kuukaudet nainen on vain äiti. 5kk ikäinen on vielä tosi pieni. Itse pyhitin täysin vauvalle ensimmäiset 6kk, sitten aloin käydä yksin kävelyllä tms. Ensimmäiset 12kk menivät ihan vauvamaailmassa. Kyllä naiseus löytyy vielä myöhemmin.

Apu kyllä joku päivä sekoaa, jos ei opettele ottamaan omaa aikaa. Tai vaihtoehtoisesti herää katkerana tajuamaan marttyyrimaisen uhrautumisensa olleen ihan tarpeetonta. Viimeistään kun ulkopuoliseksi jätetty mies vaihtaa toiseen.

Sekoaminen on jo lähellä. En oo vuoteen käynyt missään muualla kodin ulkopuolella ilman lapsiseuraa kuin raskausaikana töissä ja pari kertaa kaupassa. Esim. kampaajalla en oo käynyt yli vuoteen. Säälittävää... 40