Lue keskustelun säännöt.
Tätä en äitiydestä osannut aavistaa, niin hyvät kuin huonot puolet pinoon!
10.06.2012 |
Itselleni tulee nyt vain negatiivinen juttu mieleen:
...että sinua purraan ja nipistellään ja potkitaan kuukaudesta toiseen omassa kodissasi etkä mitään voi tehdä kuin kestää. Jo 1,5 vuotta tätä käytöstä takana.
No positiivinen yllätys ehkä se että ihmeen hyvin siihenkin tottuu....
Kommentit (17)
En nyt koko ajan pelkää mutta aluksi kovasti kätkytkuolemaa ja sen jälkeen kaatumisia ja tipahtamista ja nyt auton alle jäämistä...
En osannut odottaa näin vilkkaita lapsia mutta toisaalta samalla suloisia ja kilttejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten sitä rakkautta riittää useammalle lapselle.
Teinin raivarit.
on se valtava valta, mikä äidillä on. Pienen lapsen ehdoton luottamus aikuiseen oli yllättävä asia ja on ollut haastavaa olla sen luottamuksen arvoinen ja mittainen.
Vaikka parhaansa äitinä tekee, tekee silti virheitä. Niiden hedelmien kohtaamiseen koitan valmistautua. Haluan osata ottaa aikanaan vastaan myös palautetta niistä asioista. Oma äitini piiloutuu marttyyrikilven taakse "ainahan äitiä on hyvä kaikesta syyttää". Ei pysty keskustelemaan jälkensä jättäneistä asioista.
-että ne omat suunnitelmat voivat muuttua niin täydellisesti, kun lapsesi eivät olekaan tavallisia lapsia.
-että koet avuttomuutta maailman muutosten edessä, kun ne vaikuttavat lastesi elämään. Tuntuu siis, ettei vanhempien tuki, apu, kasvatus ja kannustus riitä antamaan vahvaa pohjaa elämälle.
Hyvänä puolena olen oppinut sen, että ilo tuplaantuu ja surut vähintäänkin puolittuu jakamalla. Rakkauskin kertaantuu, kun sitä jakaa monelle lapselle.
se miten äidiksi tulon jälkeen olen yhtäkkiä ihmisten silmissä kuin eri ihminen. Minulle ei välttämättä enää osata puhua kuin lapsiasioista ja kysellä lapseni kuulumisia. Ystävät joilla ei ole lapsia ovat selvästi seurassani hämillään ja yrittävät hekin olla ylikiinnostuneita kaikesta lapseen liittyvästä. Tapanani onkin sanoa että hei minä tässä, käyttäydy kuten ennenkin :)
Mielelläni lapsesta puhun, mutta yhtä lailla olen kiinnostunut muistakin asioista kuten aiemminkin, lapsi tuo vain lisää elämääni, ei poista siitä mitään mistä ennen olin kiinnostunut.
Positiivista on se sanoinkuvaamattoman suuri rakkaus lastaan kohtaan ja kuten joku muukin mainitsi, kohdallemme osunut erittäin helppo lapsi. Luulin että olisin väsynyt, mutta toisin kävi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Oikeasti oma elämä ja tahto menee täysin pienen lapsen kanssa. Sinä nukut, kun lapselle sopii. Sinä syöt ja käyt vessassa (rauhassa), kun lapselle sopii. Lähteminen on aina lapsen käsissä. Kiireessä tulee vaan paha mieli, kun vauva vääntääkin kakat, kun just olet saanut sen puettua eteisessä ja aikataulu on jo "kussut". Kärsivällisyyttä ja kärsivällisyyttä. Ei saa hermostua pienistä ja pitää hyväksyä, ettei mikään mene niin kuin suunniteltu. Edelleen tätä tapahtuu. Viikko sitten oltiin miehen kanssa ostettu juustoja ja vinkkua. Lapset nukkumaan ja just aloitettiin laatuaika kaksin, niin nuorempi oksensi sängyssään.
- Huoli lapsesta, huoli kehityksestä, huoli kaverisuhteista, liikenteestä, onnettomuuksista ja melkein kaikesta.
Minulle on ruoho vihreämpää aidan toisella puolella, ja olen kateellinen paremmin pärjääville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että oma lapsi voi ärsyttää niiiiiin paljon, että tätä suorastaan vihaa.
miten älyttömän paljon lastaan rakastaa. En ole ollut koskaan hyvä tunneasioissa, ja jos en olisi tehnyt lapsia, en olisi koskaan tullut oikeasti tietämään mitä rakkaus edes tarkoittaa. Siis sellainen rakkaus, että tuntuu että sydän räjähtää rakkaudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-että arvojärjestykseni muuttuisi niin kovasti
-etten niin täysillä rakastaisikaan kotona olemista
-että alkaisin pelkäämään asioita enemmän kuin ennen
-että rakastaisin lapsiani oikeasti näin paljon
-etten oikeasti saisi vuosiin nukkua hyvin
-että heti synnärillä alkaisi itku ja nukkumattomuus
-että kokisin ajoittain niin kovin kaipua vapauden vuosiin
-että oikeasti tekisin mitä vain lasteni vuoksi
minun pitää laittaa vauvan ekan vuoden ajaksi oma elämäni totaalliseen holdiin.
- että lapsi rajoittaa ihan kaikkea tekemistäni. Kuvtittelin, että pystyn ja pystymme matkusteleen vauvan kanssa miten vaan ja milloin, "samaha se on missä ollaa".
- että imettäminen ei onnistunutkaan ja koko ajatus ahdisti
- että voisin vihata lastani
- että voisin sairastua synnytyksen jälkeiseen masennukseen
- että voisin parantua siitä masennuksesta
- että ole opetellut rakastamaan lastani
- että monet kohtelevat minua(kin) myös eri tavalla, koska olen äiti
- että minua yritetään lokeroida johonkin lokeroon ja minun pitää olla tietynlainen ja toimia tietytllä tavalla ja kasvattaa lapsestani tietty ihminen
- että opin kuitenkin elämään näiden kaikkiean asioiden kanssaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- esim. jos olet paljon yksin lasten kanssa- jopa vammaisen lapsen kanssa- sinut jätetään entistä ebnemmän yksin
- jos pyydät heiltä eli "julmislta naisilta" apua- munaat itsesi lopullisesti
- "julmilla naisilla" on verkosksot loistavat- heille ei tule mieleenkään empatiseerata muita, jotka ovat totaalisen yksin lastensa kanssa
-lasten myötä elämä olisi yhtä tunteiden vuoristorataa syvästä rakkaudesta vihantunteisiin ja taas takaisin
-tuntisin jatkuvaa syyllisyyttä siitä, etten ole tarpeeksi hyvä äiti
-äitiys on jatkuvaa raadantaa muiden hyväksi, loputonta siivoamista, ruuanlaittoa, nukuttamista, pukemista, miettimistä onko kaikilla tarvittavat kevät/kesä/syksy/talvi/juhlavaatteet, onko synttärilahjat, joululahjat, kaverilahjat hankittu jne.
-toisten tarpeisiin vastaaminen saisi minut hukkaamaan itseni. Välillä on voimakas tunne, että olen olemassa vain muita varten.
-koskaan ei saa olla rauhassa. Olen tämän kirjoittamani aikana käynyt kolme kertaa katsomassa mikä vauvaa itkettää, käynyt pesemässä esikoisen silmät kun niitä rupesi kesken unen kirvelemään ja selvittänyt keskimmäisen uhmakohtauksen. Ikinä ei saa olla tai tehdä asioita loppuun rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alla oleva voisi olla minun kirjoittamani.
Pelottavaa on se valtava valta, mikä äidillä on. Pienen lapsen ehdoton luottamus aikuiseen oli yllättävä asia ja on ollut haastavaa olla sen luottamuksen arvoinen ja mittainen. Vaikka parhaansa äitinä tekee, tekee silti virheitä. Niiden hedelmien kohtaamiseen koitan valmistautua. Haluan osata ottaa aikanaan vastaan myös palautetta niistä asioista. Oma äitini piiloutuu marttyyrikilven taakse "ainahan äitiä on hyvä kaikesta syyttää". Ei pysty keskustelemaan jälkensä jättäneistä asioista.
henkisestä napanuorasta äidin ja lapsen välillä.
Telepatia 22v esikoisen kanssa on erittäin hyvä ja toimiva.
tämä äitien jatkuva vertailu itseään suhteessa toisiin. Mistä tämä tällainen on tullut kuvioihin mukaan? Luullin sen kilpailumentaliteetin kuuluvan vain työpaikalle.
Äidit voivat olla todella julmia ja itsekkäitä toisille äideille. Jos lapsesi on esim. ns. erityisäiti, heti leimataan huonoksi perheeksi. Aivan kuin perhe olisi omalla toiminnallaan aiheuttanut tämän erityisjutun lapselle. Ennakkoluuloista, väärää luuloa ja eristävää.
Vaikeinta on ollut kohdata lapsen kärsimys. Se satuttaa ja haavoittaa vanhempana. Toisaalta elämään kuuluu kärsimys, ja aina kaikelta ei voi suojata lastaan, lapsen on opittava kohtaamaan pettymykset ja vastoinkäymiset esim. kun pihalla toiset eivät suostu leikkimään lapsesi kanssa. Aina kaikkeen ei voi vain puuttua.
Toisaalta yllättää miten ylpeä sitä voi olla omasta lapsestaan: tarhassa tarhatäti kertoi, että lapsestani tulee hyvä isä. On niin epäitsekäs ja vastuuntuntoinen, rakastava ja huolehtivainen lapsi. Esim. tykkäsi ja huomasi aina pikkulapset ja kertoi tarhatädille miten tarhan vauva oli söpö ja ihana.
Että minun kohdalleni voisi osua ns. helppo vauva.