Jos kaikki lapsesi olisivat samaa sukupuolta, haluaisitko tyttöjä vai poikia?

En osaa sanoa syytä, mutta esikoisesta toivoin kovasti tyttöä ja tytön sainkin.



Meillä on 2 tyttöä ja yksi poika, jotka ovat kaikki hyvin rakkaita :)

napapaidoissaan,rööki huulessa, vittu pääsananaan niin pakko sanoa että poikia. Kun vertaan muutamaa kaveriani niin ainakin vaikuttaa että tytöt kiukuttelevat ja naukuvat ja maukuvat ja ovat kaikien puolin rasittavampia kuin jalkapalloa potkivat mutkattomat kiltit pojat.



Väitän, että poika lapset on helmpompia, mutta tyttöjen äidit ei sitä myönnä.

vastaan että haluan pelkkiä poikia. Koska on kohtuu iso riski, että oma tyttö saa pelkän pojan tai kaksi-kolme poikaa. Otan mieluummin itselleni sen kohtalon, kuin tytölleni, ettei hänestä välitetä vanhana. Lisäksi, koska, aivan totta, miehet ovat yleensä näitä seksi-on-perustarve-ja-on-oikeus-pettää-jos-ei-joka-päivä-saa ja muutenkin pöyristyttäviä ja itsekkäitä, tyttöni joutuisi kestämään miestä.



Mutta en käytä tuota samaa valintaperustetta...

Omalla valintaperusteellani vastaan: poikia.

Tunneasioita nämä, vaikuttanee lähipiirin suloiset pojat.

Ei kateeksi käy. Jutut on osastoa pieru, pissa, pylly kakka hahahaaaa. Juostaan pitkin penkkejä. Vaatteet on röntsyt ja kuluneet..

Jaa, missähän harrastukissa sä mahdat käydä? Ei meidän pojilla vaan mitään kakkajuttuja ole, ei ole koskaan ollutkaan ja kauniisti heidät puen.

Itselle ei ole pahaa sanottavaa kyllä tytöistäkään, mutta en vaan voi hyväksyä että joka mollaa poikia. Tiedoksi, minua ei ainakaan tarvitse sääliä!! Hyvänenaika, olen onnellinen pienistä miehenaluistani enkä heitä mihinkään vaihtaisi. Ajattelisin varmasti samoin jos minulla olisi tyttöjä.

On ala-arvoista haukkua toista sukupuolta ja ennen kaikkea väheksyä toisia äitejä sen perusteella kumpaa sukupuolta heidän lapsensa on.

Kummallista puhetta ja porukkaa.

ei voi sukupuolen perusteella sanoa kummat ois ns. helpompia. Yhdellä pojalla oli kamala uhmaikä ja on ollut vaativa temperamentiltaan myöhemminkin, lisäksi on ollut hyvin fyysisesti suuntautunut (tarvinnut paljon urheiluharrastuksia jne.että energia suuntautunut ns. oikeisiin asioihin), muut pojat ovat olleet rauhallisia pohdiskelijoita, tytöistä pari on temperamenttista tapausta, tulta ja tappuraa, vaativat uhmaiät, muut taas rauhallisempia, aikuiselle helpompia tapauksia. Ihan kumpia vain haluaisin tämän kokemukseni perusteella. Suuren perheen äitinä sanon, että kokemus on opettanut, että perusluonteeseen ei voi paljon vaikuttaa ja toisen kasvattaminen on huomattavasti haastavampaa kuin toisen ja erehdyksiä sattuu toiselle toista enemmän. Yhden rauhallisen lapsen äitinä olisin vielä saattanut arvostella miten eivät toiset osaa "riehuvia lapsiaan kasvattaa", en enää. Onhan meissä aikuisissakin hillittyjä ja miellyttäväkäytöksisiä, ja toisaalta eläväisiä, eteenpäinpyrkiviä energiapakkauksia jotka eivät tahdo pysyä paikoillaan. Kaikkia tarvitaan.

Ne sainkin + tytön kaupan päälle.

Jotenkin vaan noi pojat vie voiton.