Miehen ex-vaimon katkera käytös ihmetyttää

Heippa ap!

Minä olen naimisissa miehen kanssa,jonka entinen suhde oli kestänyt juurikin tuon maagiset 20 vuotta.Avoliitto päättyi ex-avokin pettämiseen ja kiinnijäämiseen,silti hän oli se joka jätti mieheni.

Mieheni oli ollut sinkku 4 vuotta kun tapasimme,ja hänen eksänsä katkeruus vain pahenee.Ja alkoi tietysti kun minä tulin kuvioon.

Sekopäisiä puheluita, tekstiviestejä,sähköposteja,myrkyllistä tuijottamista jos satumme samaan paikkaan,mieheni haukkumista heidän yhteiselle lapselle.Naimisiinmenon myötä tuli postia Käräjäoikeudelta,äiti hakee yksinhuoltajuutta.Tähän asti on ollut sopuisa yhteishuoltajuus.

Eli ei sillä ole merkitystä kuinka ero on tapahtunut,oli jättäjä nainen tai mies,kun ihminen on mieleltään epävakaa tapahtuu ikäviä asioita.

Tällä eksällä ei ole uutta kumppania,ja aavistelisin että haastava on ketään tavata,kun on noin katkeroitunut,ehkä se on syy että on nyt lähtenyt aivan käsittämättömään "hyökkäykseen"  miestäni kohtaan.Olisiko katetutta tai jonkun mielestäni hyvin kuvaamaa ajatusta siitä,että yli 40:n naisen on hankala enää kumppania löytää,miehille on ehkä helpompaa.En tiedä.

En ole samaa mieltä siinä,että erosta pitäisi kestää vuosia ja vuosia toipua.Ihmiset toipuvat ja jatkavat elämäänsä,kukin omaa tahtia,ei siihen ole mitään kaavaa.Ja sanosin,että parissa vuodessa tunteitaan normaalisti käsittelemään pystyvä ihminen viimeistään pääsee asian yli.Ja jos ei,niin itse hakeutuisin ammattilaisen jutulle,jotta saisin työkaluja kateruuden tuntemiseen.

Yritä vain jaksaa ja kestää,itseäni ahdisti jossain vaiheessa paljonkin tämä miehen eksän ahdistelu mutta nyt meillä on selvä peli,kaikki viestit ja sähköpostit luetaan yhdessä,eikä yhteenkään vastata.Ehkä muutaman vuoden kuluessa helpottaa?

31#

Kuulostaa tutulta. Minä olen myös ihmetellyt miksei ole hankkinut apua ja miten uusi kumppani jaksaa kuunnella jatkuvasti ex-miehestä.

En jaksa enää välittää koko ihmisestä ja joka viestiin ei jaksa edes vastata (ei lähettele minun puhelimeen, eikä ikinä hauku minua). 

Minun mies on komea ja menestyvä toisin kuin hänen nykyinen mies, joten olen monesti miettinyt onko elintason lasku yksi suurimmista katkeruuden aiheuttajista.

ap

Voi teitä. Omaa onnea pitää kuitenkin korostaa lyttäämällä jotakuta. IHmisillä on kovin erilaisia voimavaroja selviytyä. Tilanteet ovat kovin erilaisia. Ja useimmilla on kuitenkin vain toisen käden tietoa. Missähän sitä opetettais aikuisille myötätuntoa. Ihan turhaa lässytystä noi lasten koulukiusaamiskamppanjat ja muut, kun ei vanhemmillakaan mitään tunnetaitoja ole. Jos olisi, suhtautuisitte myötätuntoisesti ja jopa puolustaisitte sitä jolla menee heikommin.

Itse olen eronnut ja kaikki on nähdäkseni hyvin, mulla ei ole mitään vihaa eikä katkeruutta mihinkään suuntaan. Mutta mistä sitä koskaan tietää mitä se eksäni (valehtelevainen ja katkeruuteen taipuva kun on) siellä toisessa päässä puhuu. Tai mitä hänen nyxänsä päässä liikkuu. Sitä on niin helppoa projisoida omia ongelmiaan muihin. Tai korottaa omaa oloaan toisen heikkoudella, kuten te, rakkaat naiset teette. Jos olisitte oikeasti niin fiksuja kuin annatte itsellenne ymmärtää olevanne, käden käänteessä saisitte nuo kuviot muuttumaan niin että kaikilla olis parempi olla.

IDIOOTTI!!

[quote author="Vierailija" time="08.06.2012 klo 15:53"]

Olivat naimisissa yli 20vuotta ja kumpikin totesivat jo vuosia sitten, että eivät rakasta toisiaan. Mieheni ehdotti jo vuosia sitten terapiaakin, ex-vaimo olisi suostunut siihen vasta kun mieheni jätti hänet.
Erosta on reilusti yli 1½vuotta ja edelleen katkera käytös jatkuu. En ymmärrä mistä se johtuu? Ja miten siihen pitäisi suhtautua? Mielestäni heidän olisi fiksua olla väleissä, mikäli heidän vanhemalle lapselle siunaantuu lähivuosina jälkikasvua.
Olin taustalla olemassa jo ennen kuin mieheni ilmoitti erosta, mutta sitä tämä ex ei tiedä, joten siitä katkeruus ei voi johtua.

[/quote]

Provo tai todella yksinkertainen ihminen. Varmaan eka.

Vastaan kuitenkin, että sinä et tiedä yhtään mitään siitä mitä siina 20 vuodessa tapahtui joten lakkaa ihmettelysi ja keskity olennaiseen eli nykypäivään. Ilmaisusi "olin taustalla olemassa" antaa ymmärtää että otit sitten petturimiehen. Onneksi olkoon, yritä olla tulematta vainoharhaiseksi.

Hyviä vastauksia tänne on tullut, mutta yhden näkökulman tuon vielä esiin eli sen, että naisen ja miehen tilanne jo ihan biologisestikin on niin erilainen - ja eriarvoinen! Kun keksi-ikäinen nainen jää avioerossa yksin, se tarkoittaa usein todella yksin. Uutta parisuhdetta ei niin vain löydäkään, ellei halua jotain eläkeläispappaa rinnalleen. Miehet kun etsivät yleensä huomattavasti nuorempaa naista, kuten miehesikin teki. Miehet voivat aloittaa uuden elämän, koko elämän ikäänkuin alusta, perustaa uuden perheen, olla uuden nuoren naisensa kautta itsekin nuoria jälleen. Naiselle se ei onnistu, hän on ikäänsä ja haipuviin mahdollisuuksiinsa sidottu. Jospa miehesi exällä on kyse jostain tällaisesta elämänkriisistä? Keski-ikäinen nainen avioerossa on ihan eri  kalkkiviivalla kuin keski-ikäinen mies.

Mä haluaisin tuoda vielä sellaisenkin näkemyksen tähän keskusteluun että onkohan exä ihan aidosti katkera? Vai onko vihainen ja tuohtunut jostakin ihan oikeasta syystä ja sinä ja miehesi haluatte nähdä asian niin että katkera ex riehuu? Koska onhan se teille aina edullisempaa että ex on katkera ämmä, kuin että joudutte katsomaan omaa käytöstänne arvostelevin silmin. Ihminen on taipuvainen oman itsensä ja käytöksensä puolusteluun ja etsimään syyllistä oman itsensä ulkopuolelta.... Kun en tiedä mitä teillä on tapahtunut/sanottu niin totean vain että tämäkin on yksi mahdollisuus. 

Löytyipä vanha ketju :) Katkeruus jatkuu edelleen, ei ole laantunut yhtään vaan voisi sanoa, että jopa pahentunut. Ex-vaimolla on edelleen se sama kumppani ja ihmettelen eikö sitä miestä häiritse noin näkyvä viha ja vanhan suhteen vatvominen. Miehelläni ei ole mitään pahaa sanottavaa ex-vaimosta tai heidän suhteesta ja tiedän ettei todellakaan nauti ex-vaimon kärsimyksestä vaan on lähinnä hämmentynyt.

Ap

Ja sä et vieläkään ymmärrä, että homma ei välttämättä oo menny, niinkun miehes on sulle kertonu???

Toi ihan oikeesti vaikuttaa siltä, että vaimo on luullut elävänsä onnellisessa liitossa, kunnes sitten yhtäkkiä (sen jälkeen kun mies on oman eronsa käsitelly jo 7 vuotta aikaisemmin, mutta jatkanut silti liitossa muina miehinä, aika halveksittavaa mun mielestä) ilmoittaa haluavansa eron. Ja pian on jo lapsikin tulossa tuon uuden, oletettavasti nuoremman naisen kanssa...

Ajattelemisen aihetta: mistä tiedät, ettei ex-vaimo ole haaveillut esim. iltatähden tekemisestä, mies on ollut sitä vastaaan ja sitten kohtalaisen pian eron jälkeen on tekemässä lasta uuden kumppanin kanssa?

Sinä olet varsin lapsellinen. 20 vuotta on valtava osa ihmisen elämää ja sellaiseen ihmissuhteeseen liittyy paljon muutakin kuin se parisuhde. Hehän ovat käytännössä kasvaneet yhdessä. Ja yhteen. Se että on uusia suhteita ei tarkoita että ero ja entinen suhde olisi käsitelty, usein voi olla päinvastoin. Ja se on pekkää paskaa että mies on suhteen muka käsitellyt 7v sitten. Erohan tapahtui VASTA puolitoista vuotta sitten. Eli niin kauan hänellä on vasta ollut mahdollisuus sitä oikeasti käsitellä. Lisäksi se, että sinä olit varmuuden varalla jo ennen eroa, kertoo siitä, ettei mies kyllä ole tosiasoitaan kohdannut ja ottanut vastuuta. Jos olisi, vaimollakin olis huomattavasti helpompaa. Ja puolitoista vuotta erosta on todella vähän. Jos siinä on lapsetkin, niin asioissa on monta mutkaa. Ihmisen toimpuminen voi kestää vuosia, asioita nousee esiin pikkuhiljaa kun edelliset on käsitelty. Jos ihan tosissaan ja rehellisesti niitä kohtaa. Ja kyllähän se vaimo varmasti jotakin susta tietää. Olet nyt unohtanut yhden olennaisen pointin; otit miehen joka pettää ja valehtelee sujuvasti, jopa lastensa äidille. Luuletko että hän on sua kohtaan rehellinen? Voin kertoa että ei ole. Ehkä mitään vakavampaa ei vielä ole tullut vastaan, mutta poikkeuksetta miehet jotka turvaavat selustansa ja pelastavat oman nahkansa valheilla, tekevät niin jatkossakin, vaikeuksien tullen. Eli et todellakaan voi tietää kaikkea. Ja mitä voit tehdä- kunnioita vaimoa ja hänen tunteitaan, hänellä on täysi oikeus kulkea oma eroprosessinsa tasan siihen tahtiin kuin se kulkee.