Ranskan ope! Osaatko ihan oikeasti puhua SUJUVAA ranskaa?

Omat lukion kieltenopettajat olivat erinomaisia ja he antoivat hyvät perusteet kieltenoppimiselle. Siitä huolimatta kynnys vieraiden kielien puhumiseen oli korkea, enkä näe mitä hyötyä on siitä, että osaan verbisääntöjä, jos en kuitenkaan pysty edes alkeellisempaakaan keskustelua vieraalla kielellä käymään.

Tässä taas kiteytyy juuri se, mikä kieltenopetuksessa on kouluympäristössä vikana. Opetellaan kielioppia ja sääntöjä, eikä puhumista. Luonnollisesti kieltä opitaan puheen kautta, ja siinä kielioppisäännöt ja sanasto opitaan ihan luonnostaan.

ajatuksissani kirjoitin mitä sattuu. WSOY ei opeta swimming hall, vaan swimming bath.



Opettaja ei siis aina itse valitse, minkä sanan opettaa. Tokihan korjaa väärät, mutta ei käytöstä poissa oleva sana ole välttämättä väärä.



Kielenopetus tähtää aina kommunikointiin, jossa kokonaisuus on ratkaisevaa. Ei siis pelkkä kielioppi tai pelkkä puhetaito.



Keskustelua seuratessa huomaa, kuinka vähän loppujen lopuksi tiedetään oppimisesta ja opettamisesta. Jokaisella on omat pelkästään kokemuksiin liittyvät mielipiteet.

Kielenopetus tähtää aina kommunikointiin, jossa kokonaisuus on ratkaisevaa. Ei siis pelkkä kielioppi tai pelkkä puhetaito.

Keskustelua seuratessa huomaa, kuinka vähän loppujen lopuksi tiedetään oppimisesta ja opettamisesta. Jokaisella on omat pelkästään kokemuksiin liittyvät mielipiteet.

Kokemuksiin perustuvat mielipiteethän ovat tietenkin vääriä. Ja jos tässä ketjussa moni sanoo puhetaidon olevan olennaisen tärkeä osa kielitaitoa, joka jää opettajien epäpätevyyden takia oppimatta, se on vaan väärä mielipide, joka ei perustu oppimiseen eikä opettamiseen.

Minä olen toiminut muuten myös kielenopettajana, ja oma kokemukseni on se, että luokkaympäristössä opetellaan jotain keinotekoista sääntömössöä niin että sanat lausutaan suomeksi. Joskus koko luokka puhuu kamalaa tö pöt-'englantia' ja sitten yhdessä leikitään, että osataan hienosti.

Ranskantunnit ovat varmasti vielä huvittavampia.

täytyy sanoa, että suomalaisten englannin kielen taito on kaukana täydcellisestä. Hyvää englantiahan suomalaiset yleensä puhuvat eteläeurooppalaisiin verrattuna, mutta on turha väittää, että ääntäminen olisi muka esim. parempaa kuin brittien ääntäminen.

Asun tällä hetkellä ulkomailla, ja työskentelen eräässä turistikohteessa, jossa suomalaisiakin näkee lähes päivittäin. Ja täytyy sanoa, että joka kerta kun suomalainen (jonka kansallisuutta en ole tiennyt) tulee puhumaan minulle englantia,

tunnistan aksentin ja on pakko kysyä, että mistä kyseinen henkilö on. No Finlandhan sieltä tuleekin vastauksesi. Paha tietty yleistää, mutta kyllä suomalaisilla on tietty aksentti, vaikka yleensä ajatellaan että suomalaisten englanti olisi aksentitonta ja täydellistä. Eihän se tietenkään niin järkyttävä ole kuin esim. espanjalaisilla tai ranskalaisilla, mutta itse olen yllättynyt miten hyvin suomalaiset voi englannin perusteella tunnistaa. Ja tämä ei koske esim vain vanhempaa ikäpolvea, vaan ihan vauvasta vaariin.



Ja lisäksi, vaikka puhuisi sujuvasti jotain kieltä, ei kielitaito tule koskaan olemaan natiivin tasolla. Ehkä kieliopin voi osata jopa paremmin kuin natiivit, mutta varmasti aina löytyy eroa sanastollisesti, ja yleisesti ymmärtämisen tasolla.....

riittää että tulee ymmärretyksi eikä vaikuta kamalan epäkohteliaalta.



Toista onkin sitten jo esim. ministerin tai yritysjohtajan kielitaitovaatimukset. Mutta kun Suomessa näiltäkin puuttuu keskustelutaito jo englanniksi, voin vain kuvitella miten alkeellinen heidän 'keskustelutaitonsa' on esim. ranskaksi.



Itse en ymmärrä miksi eteläeuroopppalaisten englannintaitoja haukutaan niin paljon. Itse olen tuntenut monta ihan taviskreikkalaista ja italialaista, jotka puhuvat englantia lähes virheettömästi ja normaaliin kohteliaaseen tapaan. Turistimaissa englantia puhutaan siellä missä sille on tarvetta, eli turistikohteissa ja bisnesmaailmassa.



Toista on Suomessa. Nauroin remakasti kun Henna Virkkunen Suomen opetusministerinä kehui maamme PISA-saavutuksia englanniksi osaamatta edes kolmannen persoonan ässää ja 'englanti' muutenkin oli suomea englannin sanoilla, eli rakenteet karmeata kökköä ja varmasti vaikeata ymmärtää ilman suomen kielen taitoa.

Itse olen Jyväskylän yliopistossa englantia opiskellut (en opettaja, vaan vaihdoin sittemmin alaa) ja siellä ei ainakaan enkun opiskelijoiden tarvitse ollenkaan lähteä vaihtoon tai harjoitteluun, koska laitoksella ei ole resursseja heitä kaikkia lähettää. Vaihtopaikoistakin suuri(n?) osa on tyyliin Belgiaan, Hollantiin ym. ei-enkunkielisiin maihin. Ainoat Iso-Britannian paikat muistaakseni Walesiin ainakin jossain vaiheessa, sitten oli paikkoja Jenkkeihin ja olikohan Kanadaan.



Eli täysin riippuu opiskelijan omasta motivaatiosta, lähteekö hän ollenkaan ulkomaille opintojen aikana. Itse vietin kyllä 2 kertaa kesän Englannissa, mutta nuo mahdollisuudet piti järjestää itsenäisesti. Enkun ope ei siis välttämättä ole koskaan jalallakaan astunut englantia puhuvaan maahan. :) Lisäksi jos sluibailee kursseilla eikä jaksa opetella asioita kunnolla, niin on ihan mahdollista valmistua kieltä heikosti osaavaksi kieltenopeksi. :) Ei pelkät yliopiston paperit takaa sitä että on hyvä opettaja ja osaa asiat. Ääntämiseen sanoisin, että riippuu paljon ihmisen sisäsyntyisestä "kapasiteetista", miten helposti oppii ääntämään. Itse en ole kovinkaan musikaalinen, mutta äännän ihan kohtuullisesti. Fonologiaa ja käytännön ääntämisharjoittelua taisi olla muutaman opintopisteen edestä perusopinnoissa.



Saksan ja venäjän opiskelijoilla oli kyllä

tietääkseni pakollinen kieliharjoittelu kohdemaassa, ruotsista ja ranskasta en nyt varmaksi osaa sanoa. Näiden pienten kielten laitoksilla ilmeisesti oli siis varaa lähettää opiskelijat harjoitteluun. Muistaakseni joissakin muissa yliopistoissa, esimerkiksi Tampereella, kieliharjoittelu on enkun opiskelijoillekin pakollinen, mutta en ole varma. :)



Toisaalta nykyään ainakin yläkoulussa taitaa opettaminen olla ensisijaisesti lastenkaitsentaa ja vasta toissijaisesti oman aineen asiantuntijuutta, joten ehkäpä oikeanlainen persoonallisuus on tärkeämpää opelle kuin timanttinen kielitaito.

Ylipäätään musta opettajien kielitaito on muuttunut. Monet toki ääntää paremmin kuin vanhan polven opettajat, mutta samalla kielen täsmällinen osaaminen on vähentynyt.

Koska nykyään opettajina ovat usein he, joilla ei ole ollut tasokursseja.

Ennen vanhaan ne, jotka olivat suppealla kurssilla, eivät edes yrittäneet koskaan puhua kieltä peruskoulun jälkeen.

Kun taas laajalla kurssilla hässittiin pilkkua.

Naurettavaa olisi vaatia että musiikinope olisi konserttiviulisti. Vähempikin soittotaito ja yleinen musiikin tuntemus ja teorian osaaminen riittävät kyllä. Sama juttu kielenopettajilla. Eivät suomen maikatkaan kirjailijoita ole! Asiantuntijoita kuitenkin ja toki taso vaihtelee.

Naurettavaa olisi vaatia että musiikinope olisi konserttiviulisti. Vähempikin soittotaito ja yleinen musiikin tuntemus ja teorian osaaminen riittävät kyllä. Sama juttu kielenopettajilla. Eivät suomen maikatkaan kirjailijoita ole! Asiantuntijoita kuitenkin ja toki taso vaihtelee.

Ja suomenmaikat yleensä puhuvat suomea suht sujuvasti. Myös musiikinopettajat yleensä osaavat soittaa ja laulaa nuoteista. Pitäisin outona jos musiikinopettaja johdonmukaisesti soittaisi F:n G:nä ja C:n D:nä ja kiittelisi oppilaitaan hyviksi soittajiksi kun nämäkin soittaisivat samalla tavalla väärin.

Minusta olisi kohtuullista vaatia, että kieltenopettajat puhuisivat opettamaansa kieltä, mutta taidan olla vähemmistössä. Ilmeisesti suomalaiset eivät välitäkään osata kieliä.

Jaksoin katsoa siihen asti, missä Virkkunen sanoo: it doesn't matter where you are leaving' kun ilmeisesti tarkoitti sanoa living. Noh, virheitä seuraa virheiden perään, mutta mitäpä väliä. Kyllä meillä on mahtava koulujärjestelmä, lausutaan muuten skuul system. Mitenkähän hauskaa olisi jos koulujärjestelmäämme kehuttaisiin ranskaksi jonkin viranomaisen toimesta?

englanninopettajalta, äänsi toistuvasti sanan "coming" kuin "cumming", joka tarkoittaa kyllä IHAN jotain muuta (ejakuloimista siis).

Ilmeisesti suomalaiset eivät välitäkään osata kieliä.

Kyseessähän on kielipolitiikka, eikä se, mitä ihmiset haluavat ja katsovat tarvitsevansa.

Se on loppujen lopuksi pieni osa kansasta (jos poisluetaan opettajat), joka kielitaitoa töissänsä tarvitsee.

Ilmeisesti suomalaiset eivät välitäkään osata kieliä.

Kyseessähän on kielipolitiikka, eikä se, mitä ihmiset haluavat ja katsovat tarvitsevansa.

Se on loppujen lopuksi pieni osa kansasta (jos poisluetaan opettajat), joka kielitaitoa töissänsä tarvitsee.

Aika moni tarvitsee kieliä työssään, ja jos ihmiset osaisivat kieliä, niitä voisi käyttää työssään paljon useampikin.

Minua ei vaivaa lainkaan se, että joku siivooja tai postinkantaja ei puhu kieliä, mutta aina kun näen televisiossa jonkun tankeronvääntäjän puhumassa Suomea koskevista asioista, tunnen ärtymystä ja kiukkua. Miksei Suomesta löydy sujuvalla kielitaidolla varustettuja ihmisiä edes todella näkyviin edustustehtäviin? Toisaalta tunnen monta hyvin kielitaitoista suomalaista, joiden kielitaitoa ei haluta hyödyntää edes heidän omissa organisaatioissaan, vaan esim. tärkeitä neuvotteluja pannaan hoitamaan joku naamahalvaantunut sönkkääjä siksi, että hän saunottaa pomoa säännöllisesti tms.

Ilmeisesti suomalaisten yleinen kielitaito on niin heikko, että he eivät itse edes tajua miten heikko se on.

aina kun näen televisiossa jonkun tankeronvääntäjän puhumassa Suomea koskevista asioista, tunnen ärtymystä ja kiukkua.

Kuinka suuri osa kansasta päätyy televisioon puhumaan Suomea koskevista asioista kielillä?

Miksi töissä pitäisi käyttää kieliä, jos homma hoituu suomeksikin? Toisekseen, se englannin kielen tohtori ei välttämättä ole se, joka saa parhaan neuvottelutuloksen.

Mielenkiintoista keskustelua on käyty, kiitos siitä. Monia hyviä näkökulmia on tuotu esiin kuten tuo kulttuurisidonnaisuus. Kieli on väkevä osa kulttuuria, joka on jokaisessa maassa muokkautunut monen muuttujan toimesta.



Onnistunut opetuksen taso on tietenkin monen tekijän summa. Tarkoituksenani ei ollut lähteä ruotimaan "hyvät opet vs. huonot opet" pelkän puhetaidon perusteella.



Yhdeksikölle tiedoksi, että tämän mielestäsi "yksinkertaisen tapauksen" pääaine yliopistossa oli romaaninen filologia mutta kielen käyttö keskustelutilanteissa oli silti heikko. Nyt olen asunut useita vuosia ranskaa puhuvassa maassa tehden myös työni ranskaksi. Ääntämykseni ei ole lähelläkään täydellistä mutta puheeni on sujuvaa ja vaivatonta ilmentäen ainakin toisinaan tästä maasta imettyjä piirteitä.



Ap

totta kai suome ope puhuu hyvin Suomea kun se on hänen äidinkielensä. Menestyskirjailijaa harvasta kuitenkaan tulee. Sama homma kielenopeilla. Valtaosa puhuu kieltä hyvin, muttei natiivin tasoisesti, koska kieli on kuitenkin vieras kieli, ei äidinkieli. []

Naurettavaa olisi vaatia että musiikinope olisi konserttiviulisti. Vähempikin soittotaito ja yleinen musiikin tuntemus ja teorian osaaminen riittävät kyllä. Sama juttu kielenopettajilla. Eivät suomen maikatkaan kirjailijoita ole! Asiantuntijoita kuitenkin ja toki taso vaihtelee.

Ja suomenmaikat yleensä puhuvat suomea suht sujuvasti. Myös musiikinopettajat yleensä osaavat soittaa ja laulaa nuoteista. Pitäisin outona jos musiikinopettaja johdonmukaisesti soittaisi F:n G:nä ja C:n D:nä ja kiittelisi oppilaitaan hyviksi soittajiksi kun nämäkin soittaisivat samalla tavalla väärin.

Minusta olisi kohtuullista vaatia, että kieltenopettajat puhuisivat opettamaansa kieltä, mutta taidan olla vähemmistössä. Ilmeisesti suomalaiset eivät välitäkään osata kieliä.

aina kun näen televisiossa jonkun tankeronvääntäjän puhumassa Suomea koskevista asioista, tunnen ärtymystä ja kiukkua.

Kuinka suuri osa kansasta päätyy televisioon puhumaan Suomea koskevista asioista kielillä?

Miksi töissä pitäisi käyttää kieliä, jos homma hoituu suomeksikin? Toisekseen, se englannin kielen tohtori ei välttämättä ole se, joka saa parhaan neuvottelutuloksen.

Siksihän telkkariinkiin päätyy tankeronvääntäjiä, koska ilmeisesti muita ei ole tarjolla. Ei suomalainenkaan voi olla niin tyhmä, ettei tajua puhuvansa kankeasti ja virheellisesti, varsinkaan jos on joskus saanut oleskella esim. Ranskassa ja yrittää siellä pärjätä ranskallaan ja mahdollisesti jopa hankkia ystäviä ja vaikutusvaltaa.

Useimmissa hommissa puhetaito olisi kirjoitustaitoa tärkeämpi asia, ja usein puhetaidon kautta on helpompi kehittyä myös paremmaksi kirjoittajaksi kuin toisinpäin.

laatu ei ole kiinni siitä, onko ope täydellinen ko. kielen puhuja ja onko hän asunut ja vieraillut x maassa y kertaa.

se kulttuuripuoli. Kieltä ei voi oppia aidosti ilman kulttuurista kontekstia. Opettajilla, jotka ko. maassa ovat vierailleet joskus aikoinaan pari kuukautta, ei voi mitenkään olla kovin kattavaa kuvaa kulttuurista. Sitten kertoillaan kamalia yleistyksiä vaikkapa ranskalaisista, jotka perustuvat muutaman kuukauden oleskeluun yhdessä kaupungissa.:P Ja kyllä esim. se ääntäminen olisi hyvä oppia oikein ihan alusta asti. Miten sitä voi opettaa ihminen, joka ei sitä itsekään hallitse? Itse olen törmännyt näihin pää- ja sivuaineilijoihin, jotka eivät kykene normaalin puhevauhdin keskusteluun ranskaksi, eivät joskus ymmärrä kunnolla edes normaalia puhekieltä.

hyvaksyvat huonon kieltenopetuksen ja puolustavat sita henkeen ja vereen. Enta jos musiikinopettaja osaisi laittaa viulun leuan alle ja vetaista siita jonkun kissankidutusaanen? Tama sitten kavisi viulunsoiton opetuksesta? Tuo jatkuva "sita kielta puhutaan niin monella tavalla" on aikamoinen veruke. Kylla niilla kielilla on emamaa ja yleisesti hyvaksytty standardi miten sita puhutaan. Epailen vahvasti etta joku kanadanranskaa puhuva paasisi Ranskan televisioon kuuluttajaksi.

vai onko suomenkielenkin luetun ymmartaminen samalla tasolla kuin vieraiden kielten?

ja osaan kyllä ihan oikeasti puhua kieltä, jota opetan, niin myös kaikki kollegani. Lukion ranskanmaikastani minulla on kyllä samanlaisia epäilyksiä, mutta kaikki nykyisin tuntemani kieltenopet osaavat kyllä oikeasti opettamaansa kieltä.

pakollinen? ainakin kaikki tuntemani kieltenopet on olleet vaihdossa pääkielensä maassa, ja ehkä lyhyemmässä harjoittelussa sivukieltensäkin maissa.