Ranskan ope! Osaatko ihan oikeasti puhua SUJUVAA ranskaa?

ihmisestä hyvää tai parempaa kielenopettajaa, vai osaatteko te opettaa suomea? Suomessa pätevyydet hyväksytään kyllä, toki pitää olla hyvä suomenkielen taito jos aikoo yleissivästävässä koulutuksessa opettaa.

Mutta taas täällä on päästy av:n lempiaiheeseen eli haukkumaan opettajia, itse uskon, että suomalaiset kieltenopettajat kestävät hyvin kansainvälisen vertailun.

Kyllä voin sanoa olevani varmasti parempi suomen opettaja ilman muodollista pätevyyttäkin kuin olisi joku sanotaan vaikka britti, joka on opiskellut suomea Englannissa englantilaisten suomenopettajien opetuksessa ja käväissyt Suomessa mahdollisesti parin kuukauden ajan 'kieliharjoittelussa'. Olen asiasta täysin varma.

mutta jos vertaat vaikka suomalaisten ranskan tai saksan taitoa amerikkalaisiin, englantilaisiin tai keski-eurooppalaisiin niin ei tämä meidän systeemimme ainakaan huonompi ole.

ihmisestä hyvää tai parempaa kielenopettajaa, vai osaatteko te opettaa suomea? Suomessa pätevyydet hyväksytään kyllä, toki pitää olla hyvä suomenkielen taito jos aikoo yleissivästävässä koulutuksessa opettaa.

Mutta taas täällä on päästy av:n lempiaiheeseen eli haukkumaan opettajia, itse uskon, että suomalaiset kieltenopettajat kestävät hyvin kansainvälisen vertailun.

Kyllä voin sanoa olevani varmasti parempi suomen opettaja ilman muodollista pätevyyttäkin kuin olisi joku sanotaan vaikka britti, joka on opiskellut suomea Englannissa englantilaisten suomenopettajien opetuksessa ja käväissyt Suomessa mahdollisesti parin kuukauden ajan 'kieliharjoittelussa'. Olen asiasta täysin varma.

Et ainakaan ole kieltenopettaja, jos et tiedä, että suomalaisetkaan kieltenopettajat eivät opiskele Suomessa suomalaisten opettajien johdolla tai suomeksi, poikkeuksena käännökset ja seminaaritl

mutta jos vertaat vaikka suomalaisten ranskan tai saksan taitoa amerikkalaisiin, englantilaisiin tai keski-eurooppalaisiin niin ei tämä meidän systeemimme ainakaan huonompi ole.

minka kielen patevia natiiviopettajia.

kaikkia sanoja ei tietenkään tiedä eri aloilta, mutta yleisesti kyllä paremmin kuin ranskalaiset itse yleensä kieliopillisesti.

Onhan yleisesti tiedossa se ettei raskalaiset osaa itse kielioppiaan hyvin. Sen näkee jo chateissa joissa kirjoittavat moskaansa.

Osaan myös suomen kieltä täydellisesti ja avut on niihinkin. Harmi ettei Suomessa ole tarjolla töitä arvoiselle opelle. Piti siirtyä muille maille. Sääli että töihin otetaan suhteilla. Sääli että opettajien taso on laskemassa Suomessa EU:n tasolle. Opettajat ovat sentään arvostettu ala. Tai ainakin pitäisi olla. Vaan sontakasat ovat senkin ajaneet alas. Eläköön kommunismi!

-Täykkäri-

Kyllä voin sanoa olevani varmasti parempi suomen opettaja ilman muodollista pätevyyttäkin kuin olisi joku sanotaan vaikka britti, joka on opiskellut suomea Englannissa englantilaisten suomenopettajien opetuksessa ja käväissyt Suomessa mahdollisesti parin kuukauden ajan 'kieliharjoittelussa'. Olen asiasta täysin varma.

Mutta näin yleisesti kokemukseni natiiviopettajista englannin kielen kursseilla on huono silloin, kun näillä opettajilla ei ole opettajan pätevyyttä. Olen ollut useammankin tällaisen opettajan kurssilla (työpaikan järjestämillä kielikursseilla ym.), ja aina opetuksen taso on ollut aika surkeaa. Opettajan kanssa pääsee kyllä keskustelemaan englanniksi, mutta mitään järjestelmällisyyttä opetuksessa ei ole.

Sitten on eri asia, jos natiiviopettajalla on koulutus oman kielensä oepttamiseen vieraana kielenä. Näiden opettajien tunnit (olen ollut parin sellaisenkin vetämällä kurssilla) ovat olleet hyviä.

ihmisestä hyvää tai parempaa kielenopettajaa, vai osaatteko te opettaa suomea? Suomessa pätevyydet hyväksytään kyllä, toki pitää olla hyvä suomenkielen taito jos aikoo yleissivästävässä koulutuksessa opettaa.

Mutta taas täällä on päästy av:n lempiaiheeseen eli haukkumaan opettajia, itse uskon, että suomalaiset kieltenopettajat kestävät hyvin kansainvälisen vertailun.

Kyllä voin sanoa olevani varmasti parempi suomen opettaja ilman muodollista pätevyyttäkin kuin olisi joku sanotaan vaikka britti, joka on opiskellut suomea Englannissa englantilaisten suomenopettajien opetuksessa ja käväissyt Suomessa mahdollisesti parin kuukauden ajan 'kieliharjoittelussa'. Olen asiasta täysin varma.

Et ainakaan ole kieltenopettaja, jos et tiedä, että suomalaisetkaan kieltenopettajat eivät opiskele Suomessa suomalaisten opettajien johdolla tai suomeksi, poikkeuksena käännökset ja seminaaritl

Olen muuten opiskellut erään kielen filologiaa suomalaisessa yliopistossa enimmäkseen suomalaisten opettajien johdolla, vaikka olihan siellä joku fonetiikan kurssi, jota veti natiivi. Ei siinä 20 tunnissa kyllä juuri mitään oppinut, varsinkaan ne, joiden olisi eniten tarvinnut oppia.

Eräs kaverini opiskeli ranskaa yliopistolla ja valmistuikin ranska pääaineena, ja usein hämmästeli miten onneton kielitaito monella hänen kurssikaverillaan oli (tämä kaverini oli asunut Ranskassa monta vuotta ja alkanut ranskanopiskelun jo 12-vuotiaana ulkomailla), joten luotan kyllä hänen arvioonsa. Usein ongelmia tuli kuulemma siitä, että opiskelijat eivät edes tajunneet mitä natiivi ranskalainen opettaja yritti heille selittää.

lukion englanninopettaja, koskaan ei puhuttu mitään. Tunnit istuttiin viikosta toiseen hiljaa luokassa ja luettiin kirjaa itseksemme. Ja kun itsellä ei paljoakaan tuttuja, joiden kanssa englantia olisi puhuttu, niin kirjoitukset meni penkin alle ja englannin vähäinenkin puhuminen ollut vuosia jo peikko.

Olen itse venäjän kielen opettaja. Osasin noin viisi vuotta sitten puhua sujuvaa venäjää, ja pääsääntöisesti venäläiset luulivat minun olevan venäläinen. Puhetaitoon ei kuulu kuitenkaan pelkkä sujuva kielitaito, vaan sosiaalisten tilanteiden ymmärtäminen ja kielitaju. Viime vuosina en ole juurikaan puhunut venäjää, vaan kommunikoin päivittäin ranskaksi. Kielen käyttämättömyydestä johtuen en puhu enää venäjää yhtä sujuvasti kuin aikaisemmin ja joudun välillä etsiä ihan tavallisiakin sanoja oppitunneilla. Tiedän kuitenkin kielen rakenteen ja tunnen kulttuuria suht hyvin, jotta osaan opettaa kyseistä kieltä.



Sen sijaan huolimatta siitä, että puhun sujuvaa ranskaa, tunnen kulttuuria paljon monipuolisemmin, osaan käyttää "oikeita" ilmaisuja ja lausun ranskalaisten mielestâ kauniisti, en kuitenkaan osaisi opettaa kyseistä kieltä. En tiedä kieliopillisia perusteluja valinnoilleni enkä muitakaan sääntöjä, jotka kieltä opiskellut opettaja osaa. En yksinkertaisesti osaisi ohjata oppilaita itse tekemään oikeita valintoja. En myöskään osaisi perustella heille, kuinka outo äänne äännetään suomen kielen keinoin.



Siksi pidänkin erittäin tärkeänä, että opettaja osaa ohjata oppilasta innostumaan kielen maailmasta. Opettajan täytyy osata opettaa kyseistä kieltä, ei puhua sitä natiivin kaltaisesti.



Kulttuurin tuntemus on loputon haaste eikä ihminen välttämättä kymmeniä vuosia maassa asuttuaan osaa vielä tunnistaa, mitkä ovat kulttuuriin kuuluvia eroja ja mitkä persoonaan.



Ja vielä viimeinen kommentti. Ainakin alakoulun WSOY:n kirjasarjoissa opetetaan, että swimming hall = uimahalli.

Proves my point about the quality of teaching.

Mutta näin yleisesti kokemukseni natiiviopettajista englannin kielen kursseilla on huono silloin, kun näillä opettajilla ei ole opettajan pätevyyttä. Olen ollut useammankin tällaisen opettajan kurssilla (työpaikan järjestämillä kielikursseilla ym.), ja aina opetuksen taso on ollut aika surkeaa. Opettajan kanssa pääsee kyllä keskustelemaan englanniksi, mutta mitään järjestelmällisyyttä opetuksessa ei ole. Sitten on eri asia, jos natiiviopettajalla on koulutus oman kielensä oepttamiseen vieraana kielenä. Näiden opettajien tunnit (olen ollut parin sellaisenkin vetämällä kurssilla) ovat olleet hyviä.

Olen opettanut kansalaisopistossa omaa äidinkieltäni suomalaisille ilman opettajan pätevyyttä. Osaan kyllä suomea hyvin eli se ei ole ongelma, mutta koska minulla ei ole teoreettista koulutusta (edes) oman kieleni kieliopillisesta rakenteesta, on analyyttinen kieliopin opettaminen ollut vaikeaa. Kun oppilas kysyy, miksi tässä käytetään aikamuotoa x eikä aikamuotoa y, niin teoreettisen koulutuksen puutteen takia minulla ei ole ollut suoraan kertoa vastausta selkeänä sääntönä, koska natiivipuhujana oikea muoto on minulle liian itsestäänselvä että sitä olisi pitänyt ikinä niin miettiä. Ensimmäisen alkeiskurssin jälkeen ilmoitinkin että suostun vetämään vain jo edistyneemmille tarkoitettuja keskustelu- ja puhekielen kursseja, koska en ole pätevä kieliopin opettamiseen.

Opettaminen on se juttu. Vaikka osaisi kieltä täydellisesti ei se takaa että osaisi opettaa sitä muille.



Siksi opettajien ei tarvitse itse osata puhua kieltä. Osaaminen on lähinnä sitten ylimääräistä taitoa, joka voidaan pistää harrastuksen piikkiin, sillä se ei kuulu itse työn kuvaan.



Teoria on osattava ja siirrettävä se oppilaille. Oppilas sitten itse harjoittelee tarpeen mukaan, joko teorian ja sanastoa tai sitten paneutuu oppimaan käyttämään kieltä käytännössä.



Kielen käyttäminen käytännössä ei ole opettajan työ vaan tulkin tai turistityyppien, jotka auttaa turisteja oudoissa turisti jutuissa sillee.

semmoista hiukan tankeroranskaa puhuva ope. Tankero-open opeista opin paljon paremmin. Aito ja alkuperäinen laulatti meillä vain jotain lauluja ja muuta ei-niin-hyödyllistä.

Opettaminen on se juttu. Vaikka osaisi kieltä täydellisesti ei se takaa että osaisi opettaa sitä muille.

Siksi opettajien ei tarvitse itse osata puhua kieltä. Osaaminen on lähinnä sitten ylimääräistä taitoa, joka voidaan pistää harrastuksen piikkiin, sillä se ei kuulu itse työn kuvaan.

Teoria on osattava ja siirrettävä se oppilaille. Oppilas sitten itse harjoittelee tarpeen mukaan, joko teorian ja sanastoa tai sitten paneutuu oppimaan käyttämään kieltä käytännössä.

Kuvasin edellä omaa kokemustani siitä että koin olevani huono opettaja kieliopin teoreettisen ymmärtämättömyyteni takai, eli olen osin samaa mieltä kanssasi. Kyllä se puoli olisi opettajan osattava ollakseen oikeasti hyvä opettaja.

Osin olen kuitenkin eri mieltä, lähinnä ihmisten erilaisten oppimistyylien takia. Esimerkiksi itse en opettele vieraita kieliä lainkaan sen kautta, että opettelisin kieliopin teoriaa, vaan minulle paras tapa on kuulla vaan paljon sujuvasti puhuttua kieltä, niin minulle kehittyy nopeasti "kielikorva", jonkinlainen vaisto joka sanoo ilman sääntöjäkin mikä on oikea kieliopillinen muoto. Minulla ei suoraan sanoen ole muistia eikä päätä tarpeeksi siihen että alkaisin puhetta tuottaessani miettimään että tässä kohtaa kuuluu käyttää datiivimuotoa, koska... tai jotain sellaista. Toiseksi varsinkin alkeisopettaja antaa ensimmäisen kokemuksen kaikille oppijoille kielen rytmistä, äänteistä ja muusta sellaisesta, miksi minusta varsin sujuva puhuminen olisi hyvä asia. Ei välttämättä tosiaan tarvitse puhua niin hyvin että ei natiivien joukossa erottuisi ulkomaalaiseksi, mutta varsin hyvin kumminkin. Pojallani oli esimerkiksi englanninopettaja, joka osasi kyllä kieliopin varmaan aika täydellisesti (en ole kyllä pätevä sitä arvioimaan) mutta ääntämys oli "tö pöt" (the bird) tasoa ja kyllä se jotenkin haittaa sitä millainen vaisto kielen ääntämisestä ja rytmistä kehittyy.

t. 56

siinä on tietty rakenne, jota ei voi (yleensä) ymmärtää jos ei ole itse opiskellut kieltä ja yliopistossa pääasia on opiskella tämä rakenne. Pedakogisissa opinnoissa sitten opiskellaan opettamista.

Itse osaan opettaa espanjaa, koska olen opiskellut kielen rakenteen yliopistossa, suomea en taas osaa opettaa vaikka se on äidinkieleni. En silti tiedä miten kieli rakentuu ja minulle on ollut aivan hepreaa se mitä S2-opiskelijat puhuvat esim. suomen verbityypeistä tai vanhoista ja uusista sanoista.

Molempia kieliä puhun ja kirjoitan sujuvasti, mutta se että olen natiivi suomenpuhuja ja opettaja ei tee minusta suomenkielen opettajaa.

Britit puhuvat huonompaa englantia kuin suomalaiset eikä opettajan tarvitse osata opettamaansa kieltä, riittää kun kielioppisäännöt muistaa...



Olen täysin eri mieltä. Itse olen oppinut yhden vieraan kielen hyvin ja oppiminen on tapahtunut pääasiassa ihmisten kanssa puhumalla ja puhetta kuuntelemalla, vielä aikuisiälläkin. Ääntämykseni on hyvä, koska se on natiiveilta opittu, ja vaikkei sitä tällä palstalla yleensä uskotakaan, olen huomannut, että ääntämys ja kulttuurintuntemus ovat viestinnässä paljon tärkeämpiä kuin sanaston laajuus tai kieliopillinen kikkailu. Jos ääntämys on uskottava, natiivi antaa paljon anteeksi muilla kielen osa-alueilla.



Ja Englannissa käydään indoor swimming poolissa eikä swimming hallissa.

Ei kai kielten opettajat sen huonompia ole kuin muutkaan ihmiset. Eiköhän melkein kuka tahansa voi oppia kielen kuin kielen sillä tasolla, että voi "todella keskustella, jutella, vitsailla ja höpöttää." Kielten opettajilla on se etu puolellaan, että he opettelevat myös kieliopin ja kirjoittamaan, joten voisin kuvitella, että jutustelu on suhteellisen virheetöntä.

Ei kai kielten opettajat sen huonompia ole kuin muutkaan ihmiset. Eiköhän melkein kuka tahansa voi oppia kielen kuin kielen sillä tasolla, että voi "todella keskustella, jutella, vitsailla ja höpöttää." Kielten opettajilla on se etu puolellaan, että he opettelevat myös kieliopin ja kirjoittamaan, joten voisin kuvitella, että jutustelu on suhteellisen virheetöntä.

Mutta tässä ketjussa hämmästeltiinkin sitä, että tietyt (esim. ranskan) opettajat eivät näistä yliopisto-opinnoistaan huolimatta hallitse sitä kieltä sen vertaa, että kykenisivät harrastamaan normaalia jutustelua natiivin kanssa ko. kielellä.

Olen itse venäjän kielen opettaja. Osasin noin viisi vuotta sitten puhua sujuvaa venäjää, ja pääsääntöisesti venäläiset luulivat minun olevan venäläinen. Puhetaitoon ei kuulu kuitenkaan pelkkä sujuva kielitaito, vaan sosiaalisten tilanteiden ymmärtäminen ja kielitaju. Viime vuosina en ole juurikaan puhunut venäjää, vaan kommunikoin päivittäin ranskaksi. Kielen käyttämättömyydestä johtuen en puhu enää venäjää yhtä sujuvasti kuin aikaisemmin ja joudun välillä etsiä ihan tavallisiakin sanoja oppitunneilla. Tiedän kuitenkin kielen rakenteen ja tunnen kulttuuria suht hyvin, jotta osaan opettaa kyseistä kieltä. Sen sijaan huolimatta siitä, että puhun sujuvaa ranskaa, tunnen kulttuuria paljon monipuolisemmin, osaan käyttää "oikeita" ilmaisuja ja lausun ranskalaisten mielestâ kauniisti, en kuitenkaan osaisi opettaa kyseistä kieltä. En tiedä kieliopillisia perusteluja valinnoilleni enkä muitakaan sääntöjä, jotka kieltä opiskellut opettaja osaa. En yksinkertaisesti osaisi ohjata oppilaita itse tekemään oikeita valintoja. En myöskään osaisi perustella heille, kuinka outo äänne äännetään suomen kielen keinoin. Siksi pidänkin erittäin tärkeänä, että opettaja osaa ohjata oppilasta innostumaan kielen maailmasta. Opettajan täytyy osata opettaa kyseistä kieltä, ei puhua sitä natiivin kaltaisesti. Kulttuurin tuntemus on loputon haaste eikä ihminen välttämättä kymmeniä vuosia maassa asuttuaan osaa vielä tunnistaa, mitkä ovat kulttuuriin kuuluvia eroja ja mitkä persoonaan. Ja vielä viimeinen kommentti. Ainakin alakoulun WSOY:n kirjasarjoissa opetetaan, että swimming hall = uimahalli.

Sen siita saa kun kielta osaamattomat opettavat muita. Kuinka mota sukupolvea nyt luulee etta uimahalli on swimming hall?

Lukioissa kuitenkin suureksi osaksi keskitytään opiskelijoiden valmentamiseen ylioppilaskirjoituksia varten, eikä niissä valitettavasti vieläkään oteta mitään käytännön kielitaitoa huomioon, joten pienetkin kulttuuritaidot omaava opettaja voi silti osata opettaa hyvin lukion oppimäärän.

Tässä mielestäni kiteytyy asian tärkein ongelma. Opetus ja kielitaidon testaaminen on vajavaista, jos siihen ei kuulu myös puheentuoton osio. Ylioppilaskirjoitukset olisivat paljon hyödyllisemmät, jos ne olisivat enemmän esimerkiksi IELTS-kokeen kaltaiset. (IELTS koostuu neljästä osiosta: listening, reading, writing, speaking.)

Omat lukion kieltenopettajat olivat erinomaisia ja he antoivat hyvät perusteet kieltenoppimiselle. Siitä huolimatta kynnys vieraiden kielien puhumiseen oli korkea, enkä näe mitä hyötyä on siitä, että osaan verbisääntöjä, jos en kuitenkaan pysty edes alkeellisempaakaan keskustelua vieraalla kielellä käymään.