Yksinhuoltajaäiti ja miessuhteet - kokemuksia, kiitos!

No mun mies löysi baarista ihanan ja ymmärtäväisen yh;n, jolle antoi kaiken vapaa-aikansa ja varmaan monet sahansakin, taisi ryhtyä osa-aika-isäksi hänen lapsilleenkin. Välillä kävi vaativien "työmatkojensa" lomassa täällä kotonakin käyttämässä näitä- hänelle lähes ilmaisia- palveluja. Oli varmaan tosi kätevää sille yh:llekin tämä järjestely ja miehelle varsinkin, ei ollut näitä tämän liiton lapsiakaan taakkana siellä kun minä hoidin heidät nimellisellä korvauksella täällä 24/7 vuodesta toiseen. 

[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 14:19"]

No mun mies löysi baarista ihanan ja ymmärtäväisen yh;n, jolle antoi kaiken vapaa-aikansa ja varmaan monet sahansakin, taisi ryhtyä osa-aika-isäksi hänen lapsilleenkin. Välillä kävi vaativien "työmatkojensa" lomassa täällä kotonakin käyttämässä näitä- hänelle lähes ilmaisia- palveluja. Oli varmaan tosi kätevää sille yh:llekin tämä järjestely ja miehelle varsinkin, ei ollut näitä tämän liiton lapsiakaan taakkana siellä kun minä hoidin heidät nimellisellä korvauksella täällä 24/7 vuodesta toiseen. 

[/quote]

siis rahansa:) Ja loppui kyllä palvelu täällä kun  asiasta tiedon sain.

[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 12:23"]

Entä ystävyyssuhde miehen kanssa, joka on ns.kulissiliitossa ilman rakkautta. Se voisi olla molemmille lämmin ja hyvä asia.

[/quote]

Paitsi sille kulissiliiton äidille ja lapsille. Valhe tekee lapsille tosi pahaa..

Ei ole helppoa muttei perusperheellisenkään elämä. Kannattaa pitää silmät auki ja netti on yksinhuoltajalle hyvä vaihtoehto, tosin joutuu rankalla kädellä turhakkeita karsimaan mutta moni on sieltä parin löytänyt. Ja jos sulla on hyvä lammin suhde lapsiisi niin se on tärkeintä, ei ne äidin poikaystävästä rikki mene. Meillä kaikilla oma elämä niin olisi kauheaa myös lapsen kannalta jos "uhrautuu" vuosikausiksi jäämällä yksin.

Entä ystävyyssuhde miehen kanssa, joka on ns.kulissiliitossa ilman rakkautta. Se voisi olla molemmille lämmin ja hyvä asia.

Mistä sellaisen kunnollisen "kulissimiehen" löytäisi kiertämättä baareja kännimiesten joukossa? Ehkä toi victoriamilanko?

Mistä sellaisen kunnollisen "kulissimiehen" löytäisi kiertämättä baareja kännimiesten joukossa? Ehkä toi victoriamilanko?

[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 12:23"]

Entä ystävyyssuhde miehen kanssa, joka on ns.kulissiliitossa ilman rakkautta. Se voisi olla molemmille lämmin ja hyvä asia.

[/quote]Mä en ikinä ottaisi sellaista edes "ystävyyssuhteeseen" jolla on jotain jonkun toisen kanssa. Olen kans yh:na ollut vuodesta 2005 eikä ole ollut ketään lapsen isää lukuunottamatta, jonka kanssa oli jotakin epäsäännöllistä viritelmää muutaman vuoden.

mä en kanssa halua mihinkään uusperhekuvioihin lähteä, olen löytänyt itselleni muutaman vuoden vanhemman miehen, joka ei halua lapsia. Hyvä asia mulle :) Eli me seurustellaan, nähdään yleensä arkena kerran tai kaksi (käydään jossain lenkillä tai kahvilla tms ) ja lapsi on sitten joka toinen viikonloppu isällään, jolloin yökyläillään miesystävän kanssa.

noin muuten sitten soitellaan tai lähetellään meilejä. Ollaan nyt puolisen vuotta tapailtu eikä miesystävä ole nähnyt mun lasta. Enkä ihan äkkiä ole häntä esittelemässäkään lapselleni. Todennäköisesti ei tulla koskaan muuttamaan kaikki saman katon alle, joten en näe mitään syytä miksi sekoittaa lapsen päätä. Olen ollut yh (tai yhteishuoltaja) nyt 3 vuotta.

Mutta sanoisin että on keskivertoa vaikeampaa löytää sellaista miestä joka hyväksyy toisen miehen lapset ja päinvastoin että lapset hyväksyvät sen uuden miehen. Verrattuna lapsettomiin, on yh:n moninkerroin vaikeampaa löytää se oikea kun sitä elettyä elämää sen verran takana ja niistä eksistähän ei oikeastaan koskaan pääse eroon kun lapsen takia ollaan yhteyksissä varmaan lopun ikämme.

Olen lapseni ainoa huoltaja, 30v ja rapiat. Kerran mokasin, aloin seurustella heti liian tiiviisti, mies kävi meillä viikonloppuisin, oli yötä ja tottakai tutustui lapseen. (mies asui toisella paikkakunnalla)  Melkein muutettiin yhteenkin ennen kuin tajusin, etten todellakaan halua ko. miestä! No se suhde ei sinänsä harmita, mutta kadun todella paljon sitä, että se vei huomiotani pois tyttärestäni.

Samaa virhettä en toiste tee. Mä en mitään uusperhekuvioita halua. Viime vuoden puolella löysin uudesta työpaikastani miehen, jolla kaksi lasta. Hän ei myöskään haikaile uutta perhettä. Yksi ihan ensimmäisistä keskusteluistamme oli sellainen, että tehtiin selväksi, ettei kumpikaan etsi äiti-/isäpuolta lapsilleen. Yhteenmuutto ei ole mahdollinen missään vaiheessa.

Käymme silloin tälloin lasten kanssa jossain (pulkkamäessä, uimassa tms.) mutta muuten tapaamme vain ilman lapsia. Tämä on todella hankalaa, koska hänellä lapset n. 50% ajasta ja mulla koko ajan. Käytännössä tapaamme siis 4-6 viikon välein viikonloppuisin jos lapseni menee mummolaan, ja ehkä 1-2 krt /2vk, 2-3 tuntia kerrallaan...

Itse toivoisin, että tapaisimme vähän useammin, ja minun puolestani mies voisi silloin tällöin käydä meillä kylässä. Mä en pidä ongelmana, että lapseni tapaa miehen, kyllä äitikin saa seurustella. :) Mutta mies ei ole missään meidän arkirutiineissa mukana, eikä jää yöksi. Tulee kylään "äidin vieraaksi", toki juttelee ja huomioi tytärtäni, mutta he eivät vietä aikaa yhdessä, eivät leiki tms.

Näin mulla. Helppoa ei ole. Suhteen ylläpitäminen vaatii sen verran säätämistä, että välillä tekisi mieli heittää hanskat tiskiin. Mutta sitten ne yhteiset hetket piristävät ja antavat voimaa, niin sitten taas jaksaa sitä arkeakin ihan eri tavalla.

Tsemppiä kaikille!

Eroni jälkeen tapailin paria miestä, joiden kanssa tapailut rajoittuivat lähinnä omaan vapaa-aikaani. Joskus "äidin kaveri" tuli syömään ja jäi illalla vielä hetkeksi lapsen nukkumaanmenon jälkeen. Tässä ongelmaksi muodostuu se, että jos haluaisi nähdä vähän useammin, pitää käytännössä sitoutua koska mukaan tulee silloin lapsi.

Nykyinen miesystäväni halusi melko alusta asti tutustua myös lapseeni ja tutustui häneen heti kun annoin mahdollisuuden. Kun muutimme yhteen, kerroin että hänen ei tarvitse jakaa lapsen hoito- ja kasvatusvastuuta kanssani, mutta hän hoitaa omasta halustaan jonkin verran lapsen asioita ja leikkii paljon.

Vaikka lapseni isä on mukana elämässämme, arkemme muuttui kertaheitolla paremmaksi kun talouteemme tuli toinen aikuinen. Sekä aikuiset että lapsi viihtyvät paremmin.

23 jatkaa vielä.

Ehkä se pointti on siinä, että suhde on mahdollinen ja "kannattavakin" jos siihen osaa asennoitua oikein. Mulla meni pitkään harmitellessa sitä, että kun nähdään niin vähän, ja että kun on niin hankalaa ja blaablaa. Meinasin pilata koko suhteen sillä. Nyt olen oppinut asennoitumaan tähän, että tämä on nyt minun elämäni ja minun pitää sovittaa sen palaset näin. Miehellä on tässä ehkä vähän enemmän vielä harjoiteltavaa. ;) Hänellä on tietty vielä lasten äiti kuviossa mukana, ja ko. naiset menot.

Eipä tässä mitään ongelmaa ole ollut. Uusi mies tuli kuvaan mukaan ihan yllättäen, lapsen ollessa vielä alle 2-vuotias. Miestä ei tämä kuitenkaan hirvittänyt, vaan hän ihan omasta halustaan hyppäsi täysillä mukaan tähän kuvioon ja auttaa kiitettävästi sekä kotihommissa että lapsen kanssa.

Lapsi ja mies tulevat hyvin toimeen, samoin miehen vanhemmat ovat ottaneet ilolla vastaan uuden "lapsenlapsen". Itsellekin on ollut ihanaa saada läheisyyttä, ja kyllä tosiaan kauppareissutkin on kivampi tehdä autolla parin aikuisen voimin kuin rattaita hangessa työntäen... Muutenkin on kiva tehdä asioita välillä kolmistaan, ikään kuin perheenä.

Tietenkin olisi ollut ihanteellista, jos ydinperhekuvio olisi silloin aikanaan onnistunut, mutta tässä yh:na seurustelussa on yksi erittäin iso plussa: joka toinen viikonloppu lapsi on isällään, jolloin saan tavallaan "ilmaisen lapsenvahdin" ja voin joko nauttia omasta seurastani tai viettää hyvällä omallatunnolla laatuaikaa kahdestaan miehen kanssa!

sellainen kysymys vielä, että miten käytännössä voi sovittaa seurustelun ja lapset? Itselläni tosi vähän ns. omaa aikaa, eli en tiedä miten seurustelu mahtuisi kalenteriin... kokemuksianne tästäkin!

lähes naapurista, alkuaika oli ihanaa vaikka tapailtiin lähes vain silloin, kun lapset olivat isällään. Lapset ja mies tulivat pitkään ihan hyvin toimeen, mutta sitten jotain tapahtui, kun mun esikoinen alkoi vältellä... Yhteenmuutot unohdettiin ja nyt ällöttää jo itteäkin koko gubbe :)



Eli mä elän ajatuksella, että niin kauan kuin lapset ovat pieniä ja kotona, olen yksin, katsotaan sitten ehkä joskus...

hullulta kuulosti sun juttus.Siis en jaksa alkaa tohon ees mitään laittamaan.Ehkä sun kannattaa olla yksin hautaan asti ettei vaan oo lapselta pois.

hullulta kuulosti sun juttus.Siis en jaksa alkaa tohon ees mitään laittamaan.Ehkä sun kannattaa olla yksin hautaan asti ettei vaan oo lapselta pois.

Minä ymmärrän ap'ta oikein hyvin tuossa. Itse huomasin jonkun miehen kanssa viestitellessäni sen että se häiritsi lapsen kanssa läsnäolemista. Kyse oli vielä ihan lähinnä kaverista. Joten jos vielä olisin ihastunut veisi se jotain lapselta.

Samat aatokset kuin ap'llä , että lapseni ollessa pieni ei ole tarvetta hankkia miestä. En halua pakottaa lastani mihinkään uusperhekuvioihin enkä myös itsekään halua sellaista.

Löysin mieheni töistä. Tunnettiin ensin joitain vuosia, sitten jotain tapahtui. Mies kävi luonani iltaisin ja vapailla, jäi välillä yöksi. Mun lapsi ei käynyt isällään, vaan oli aina kotona. Miehellä myös omat viikonloppulapset. Siitä se lähti, nyt ollaan asuttu jo viitisen vuotta yhdessä, yhteinen lapsi on tullut. Kaikki lapset tulee toimeen keskenään, oleminen on tavallista lapsiperhe elämää, tosin muuttuvalla lapsiluvulla. Asiaa ehkä helpottaa, että molemmat oli tahoillansa sinkkuja.

Meillä ei ole sun ja mun lapsia, on vaan lapsia, joilla kaikilla on samat säännöt.

Mielestääni olin onnellinen lapsen kanssa kaksinkin, mutta onhan se helpompaa kun elämää on jakamassa toinen aikuinen joka on aina siinä. Kyllä sitä kaipaa sitä fyysistäkin läheisyyttä. Arjen pienet asiat on helpompia, ei tarvii aina lähtee lapsen kassa ostoksille yms.

Koen olevani huomattavasti onnellisempi nyt.

mutta millä ajalla sitä sitten pitäis? Lapset ovat isällään joka toinen viikko neljä päivää. Haluan tavata ystäviä, harrastaa ja tehdä muutakin kuin nyhjätä miehen kanssa, vaikka se kovin ihana olisikin. Tai ehkei noi oo olleet tarpeeksi ihania.



Mutta ymmärrän myös tuon, että onko lapsilta pois. Jos kovasti ihastun/rakastun, niin onhan mun ajatukset jossain muussa kuin tässä hetkessä ja kaipuu miehen luo on koko ajan läsnä. Kyllähän se vaikuttaa lasten kanssa oloon.



Toistaiseksi jatkan sinkkuna (nyt v sinkkuna ollut). Saa olla oman itsensä ja aikansa herra. :)