Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

7-vuotias poika pelkää isompia poikia

Vierailija
06.06.2012 |

Meillä nyt syksyllä koulunsa aloittava poika on alkanut pelätä kovasti itseään vanhempia poikia. Tuosta pelosta on juteltu nyt enenevissä määrin koko kevään ja nyt pelko on alkanut ottaa kovasti valtaa ihan joka päiväisestä elämästä.



Muuten poika on ihan normaalin sosiaalinen ja suosittukin omassa kaveripiirissään.



Onko muilla tämän ikäisillä pojilla samaa pelkoa? Millä voisimme rohkaista poikaa ja auttaa häntä ymmärtämään, ettei isompia poikia tarvitse pelätä?

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
06.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

isommat porukalla reuhaa, niin on se varmasti pelottavaa katsella sivusta. Oma poika aikanaan ekalle mennessä puhui vähän samaa, mutta kunhan vaan mainitsi, kun kyselin, että mikä mahdollisesti mietityttää/jännittää.

Mainisi juuri ne isommat pojat ja sovittiin vaan, että "pysyy erossa" ja yrittää pysyä omien porukoissa ja katsoa, että on välituntia valvova ope lähellä. Siitä sitten ehkä sitä turvallisuuden tunnetta saa.



Kun koulu sitten alkoi, aihe ei enää noussut meillä tapetille. Ongelma katosi, toivottavasti teilläkin käy näin. Yritäpä vaikka tuota neuvoa, että seuraa välkällä missä ne aikuiset ovat ja pysyy heidän lähettyvillä. Kun sitten kavereita saa, niin ehkä huoli unohtuu.

Vierailija
2/4 |
06.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

(olen töissä)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
06.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minusta tuntuu, että eskariopet on liikaa painottaneet, että ekalla pitää kaikesta selvitä yksin eikä enää ketään ole perään katsomassa.



Tavallaanhan se onkin totta, mutta ehkei sitä kuitenkaan tarvitsisi jatkuvasti toitottaa.

Vierailija
4/4 |
06.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pelkäsi isompia lapsia ja muutenkin vanhempia, esim. teinejä. Pelko hallitsi jokapäiväistä elämää. Olin silloin hoitovapaalla, joten pystyin auttamaan sen verran, että kuskasin lasta koulumatkat (1,7km/suunta) autolla. Jos oli hyvä keli, niin lapsi kulki pyörällä. Talvella vein autolla. Monina aamuina lapsi lähti itkien kouluun ja sanoi, ettei uskalla mennä sinne. Kuitenkin pienen suostuttelun jälkeen meni.



Tässä eiollut kyse kiusaamisesta, se asia selvitettiin monilta tahoilta, mutta lapsi vain yksinkertaisestikoki isommat uhkaksi. Kaupassakaan ei voitu käydä ilman, että lapsi olisi kokenut kauhun hetkiä, kun lähellä oli jotain isompia.



Tätä kesti muutaman kuukauden.



Apua saimme lopulta koulukuraattorilta. Hän keskusteluiden ja joidenkin harjoitusten avulla sai lapsen olemaan pelkäämättä isompia. Työtä se vaaiti, mutta onnistui.