Mikä nykylapsia vaivaa? Ennen käytiin koulut ilman kouluavustajia ja luokalle jäi tosi harva?
Onko lapsista tullut tyhmempi vai onko ne pilalle passattuja ettei edes oppiminen suju jos avustaja ei vieressä neuvo?
Kommentit (58)
Avustajien puute taas ratkaistiin laittamalla "laiskat" lapset nurkkaan häpeämään.
että terapia ja ammattiapu on pakollista ihan kaikessa. Katso vaikka tätä palstaa, jossa joka vitun ongelmaan terapia on ratkaisu.
Sama logiikka toimii koulumaailmassa. Se on tosi surullista, koska se ei auta mitään mutta saa ihmiset niin lapset kuin vanhemmat uskomaan että ovat täysin avuttomia elämänsä suhteen ja että kaikki ongelmat ovat sairauksia. Asiassa ei olisi ehkä mitään vikaa, jos tää asenne oikeasti auttaisi, mutta kun se ei auta. Koulussa tällainen käsite kuin kurinpito on täysin haudattu, mikä on järkyttävää ja sen seurauksia nyt nähdään joka paikassa.
Ainakin 80-luvulla oli jo kouluavustajia ja tukiopetusta. Harva jäi luokalle, mutta aina joku jäi tai sai ainakin ehdot. Jääkö nykyään muka enemmän? Vai onko tämä taas tätä ennen oli kaikki paremmin -paskaa?
Maailma kovenee ja itsekseen selviytymistä ei tarvitse edes opetella, kun avustajia palkataan kohta jo työpaikoillekin avustamaan työntekoa.
Tukiopetus oli sitä varten jos et normaalitahdissa pysynyt.
Itsekin olin kouluajan ihan laiska enkä jaksanut koulun eteen mitään tehdä mutta niin sitä vaan läpi pääsi ilman avustajia tai edes ilman vanhempien minkäänlaista puuttumista asiaan, ja sitten tuli akateeminen tutkintokin lopulta hankittua.
sen vertaa, että "ennen" oli myös karsinnat oppikouluun (neljännen kansakoululuokan jälkeen) ja kansalaiskoulu ja apukoulu, jonne surutta työnnettiin sekä lahjattomat että käytöshäiriöiset.
välttää avun saamisella. Ennen kaikki lapset oli vaan TUHMIA JA TYHMIÄ vaikka taustalla oli ties mitä.
itse ei edes yritetä pärjätä, huudetaan avustaja auttamaan.
nyt ne on laitettu normaaliopetuksen sekaan ja eivät pärjää siellä ilman avustajaa
Vääri meni.
Ennen vanhaan jätettiin luokalle jo ekaluokalta.
Ennen vanhaan, siis esim. 70-luvulla, ei ollut oppimisvaikeuksia, lukihäiriöitä, ylivilkkauksia tms. Oli huonosti kasvatettuja kakaroita, joihin tepsi kuri ja selkäsauna. Ja sitten oli vaan niitä tyhmiä lapsia.
Etenkin, jos lukihäiriö tai oppimisen vaikeus oli duunarin / kouluttamattoman /alempaan sosiaaliluokkaan kuuluvan kakaralla.
Ei ollut koulukiusaamista. Oli vaan ruma ja tyhmä kummajainen, jonka kanssa ei kukaan halunnut olla, ne seinän vierellä seisojat.
Tyhmät kakarat pääsetettin seuraavalle luokalla siten, että joulutodistuksen nelosten (4) rivistöt nostettiin armosta viitoseen (5), arvoasteikko 4-10.
Tällä tavalla lukihäiriöinen siskoni selvisi koulunsa luokalle jäämättä.
Lukihäiriö hänellä on edelleen hoitamatta, lukee mitä sattuu ja ymmärtää lukemansa miten sattuu, kohta 50 vuotias ja alhaisesti kouluttautunut.
Minä menin samalla tavalla. Toivoin koko peuskoulun ajan että jäisin luokalleni, olisin päässyt pois siitä luokasta, missä minua kiusattiin. Olisin voinut kerrata, kun en mistään mitään tajunnut, ja alkaa käydä kouluni kunnolla. Ei tähän suotu mahdollisutta. Niinpä seisoin seinän virellä, pelkäsin, jätin koulutyön tekemättä.
Myöhemmin minut testattiin; olen keskitasoa älykkäämpi. En siis mikään tyhmä.
ammattikoulunsakin, Luovit ja muut. Ennen ne meni apukoulusta ammattikoulun puu- ja palikkalinjalle ja saivat ammatin siinä missä muutkin.
Koulussa tällainen käsite kuin kurinpito on täysin haudattu, mikä on järkyttävää ja sen seurauksia nyt nähdään joka paikassa.
Puhe, käskyt ym. ei auta mitään. Lapsi löysäilee tunnilla, kiukuttelee minkä ehtii ja kiukkuamisen lomassa toteaa tylysti että "et sä voi mulle mitään". Ja se on ihan totta.
Ja siis mikä vaivaa: Auktoriteetin puute ja loputon ymmärtäminen.
Ennnen oli sitä ja tätä vissiin hirveä kateus kaikesta. Vauvatkin osattiin hoitaa paremmin eikä ollut masennusta eikä mitään. Ennen oli niin ennen.
sen vertaa, että "ennen" oli myös karsinnat oppikouluun (neljännen kansakoululuokan jälkeen) ja kansalaiskoulu ja apukoulu, jonne surutta työnnettiin sekä lahjattomat että käytöshäiriöiset.
Monet lahjakkaat joutuvat käymään kansakoulun saaden tyhmän maineen, koska oppikoulu oli maksullinen, eikä kaikilla perheillä ollut varaa siihen.
Apukoulu jopa -70 luvulla oli sama kuin se, että on täyshäirikkö ja päätyy lapiohommiin tai alkoholistiksi. Vihon viimeinen tuomio. Ei mitää mahiksia jatkaa minnekään.
sen pitäisi normaalissa koulussa edes olla? Ja lukihäiriöisestä ei tule huippuasiantuntijaa, miksei sitä voi hyväksyä?
Apukoululaisille on ollut omat amiksensa jo kymmeniä vuosia. Ja tuo höpinä maailman kovenemisesta voisi kyllä loppua. Koskaan ei ole ollut niin helppoa olla laiska, tyhmä ja saamaton kuin nyky-SUomessa.
Katsoo peiliin niin sieltä se vika löytyy.
oli paljon hanttihommia, joissa työskentelivät ne, joiden rahkeet eivät riittäneet jatkokoulutukseen ja jotka suorittivat perustason jotenkuten. Ja kuten sanottu vielä 60-luvulla oli rinnakkaiskoulujärjestelmä. Ennen oppilaita pidettiin helposti laiskoina ja tyhminä, nykyään pyritään näkemään syitä ja puuttumaan niihin. Pieni katsaus kouluhistoriaan ei tekisi pahaa monelle.
Miksi sellaiselle pitäisi uskotella että voi pärjätä, kun totuus on se, että ongelmia tulee varmasti?
Mä olen aina ollut matikassa todella huono. Mä pinnistelin ja pinnistelin koko peruskoulun sen kanssa ja takia. En mä mitään ylimääräisiä apuja saanut. Tänä päivänäkin olen ihan onneton matematiikassa.
Nykyään mä asiaan kiinnitettäisiin huomiota ja saisin sen suhteen ehkä jopa helpotusta?