Avioliitosta eronneita paikalla? Mitkä syyt johtivat eroonne?
Olisiko täällä avioeronneita paikalla?
Mitkä olivat ne syyt, jotka lopulta johtivat eroonne?
Itse elän totaalisen epätyydyttävässä, tunnekylmässä avioliitossa. En voi luottaa mieheeni, enkä oikeastaan edes rakasta häntä. Takana on pettymyksiä ja ikäviä yllätyksiä. Tunnen häntä kohtaan nykyisin lähinnä inhoa ja jonkinlaista vastenmielisyyttä. Miehen patologinen valehtelu pikkuasioissa ja minun tunteideni & toiveideni täydellinen huomioimattomuus ovat johtaneet tähän. Meillä ei ole lisäksi ollut minkäänlaista seksuaalista toimintaa välillämme; olemme nukkuneetkin eri huoneissa jo kauan.
Avioliittomme on lähinnä kaksisuuntainen riippuvuussuhde. Minä olen miehelle kodinhoitaja ja mies taas vastaa taloutemme pääasiallisista tuloista. Olen kuin äiti, joka pitää huolta että poikansa saa varmasti jotakin syödäkseen, pukeutuu aina puhtaisiin vaatteisiin ja muistaa ottaa avaimet aamulla mukaansa.
En jaksa tätä enää. :( Tulostin juuri netistä avioeropaperit ja täytin ne. Taidan viedä huomenna käräjäoikeuteen. Onkohan miehelle suurikin yllätys kun aikanaan informoivat häntä asiasta...
Kommentit (10)
Ensimmäinen aivomies oli teinisuhteeni. Mies jäi "nuorisoasteelle". Joi ja oli väkivaltainen.
Toisen kanssa olimme 18v. yhdessä. Sanotaanko näin että kasvoimme erillemme.
Mutta pelasi tietokonepelejä liikaa, oli marttyyri, otti joka lauseen syytöksenä ja alkoi kehittyä elämänfilosofialtaan aivan eri suuntaan kuin minä. Lisäksi hän lihoi.
äärimmäisen itsekäs,käytti liikaa alkoholia, lapset kuin välttämätön paha,kasvoimme erilleen,tunsin olevani yksinhuoltaja parisuhteessa, pari väkivaltatapausta ja siitä sitten väkivallan pelko. Tunteet kuoli. Tapasin ihanan miehen johon rakastuin, ero.
Erosin 30v kriisissä,ei ollut ihan viisas valinta. Olisi pitänyt työstää omaa kasvua ja omaa oloa enemmän. Lisäksi tein ne klassiset virheet:
-liian nuorena vakiintuminen,äidin helmoista suoraan kotia perustamaan. Siinä sitten jäi riehakas opiskelijaelämä kokeilematta,vaihtarivuosi yms.
Lopuksi voin todeta että ei ole sama asia olla sinkkuna 31v kahdne lapsen äitinä kuin 20v vailla huolen häivä..
Pinnalta katsoen erosin, koska en halunnut muuttaa pysyvästi toiselle mantereelle. Keskitason selitys on, että mieheni oli uskoton. Todellinen syy oli alunperin tehty väärä valinta - menin naimisiin huonoista syistä.
Samalla tavalla ajattelen, että syitä on monentasoisia.
Minulla Pintasyy oli miehen salasuhde. Mutta todellinen syy löytyy muista seikoista: avioliitto ei koskaan toimi, jos puolison odotetaan täyttävän tyydyttämättömät lapsen tarpeet.
Lisäksi pohjalla on se, että menin naimisiin väärästä motiivista.
seksin toimimattomuus välillämme, läheisyyden puute.
12 vuotta yritin, sitten loppui jaksaminen ja tuli tunne siitä, että yrittämisestä ei ole mitään hyötyä-
Pinnalta katsoen erosin, koska en halunnut muuttaa pysyvästi toiselle mantereelle. Keskitason selitys on, että mieheni oli uskoton. Todellinen syy oli alunperin tehty väärä valinta - menin naimisiin huonoista syistä.
Pikkuasioista kasaantui vuosien aikana iso vuori. Lopulta liian iso. Oltiin aivan vääränlaiset toisillemme, vastakohdat ei meidän tapauksessa täydentäneetkään toisiaan. Mä tunsin olevani kuin kaivo, josta ex-mies kampesi kaksin käsin vettä omiin tarpeisiinsa. Itse en saanut sitä vettä koskaan takaisin. Vaikka olisin ollut kuinka janoinen tahansa.
"Kasvettiin erilleen" on käytössä kulunut fraasi, mutta myös ihan totta. Juuri niin tapahtui. Tarpeet ei kohdanneet, haluttiin kai lopulta sitten ihan eri asioita.
Teit hyvin täyttäessäsi eropaperit. Mutta. Ellette vielä ole kokeilleet pariterapiaa niin nyt olisi sen paikka.
Miksi suostut olemaan miehesi äiti?? Voit koska tahansa lopettaa toimimasta niin. Päätös on sinun.
Näytä paperit huomenna miehellesi. Se olkoon hänelle wake up -call. Terapiassa löydätte uudelleen keskusteluyhteyden tai sitten eroatte. Terapeutti ei pakota teita pysymään yhdessä - se päätös on sinulla.
Onnea matkaan!
ex mieheni oli kunnollinen aviomies ja isä, kelvollinen rakastaja mutta siinä kaikki. Me olimme Oy Perhe Ab eikä muuta. Tuota riitti 13v
Nyt olen ollut 16v uudessa suhteessa jossa olemme parhaat ystävät toisillemme, kumppanit ja rakastavaiset. Hetkeäkään en vaihtaisi pois vaan odotan vain lisää ihania yhteisiä vuosia.
Viisas päätös ap, elämä odottaa tuolla jossain!
4:n äiti