Tyttöjen maailma on tosi julma.

aikuisena ja surullista on..

ja kannustankin tästä lähtien rämäpäätyttöäni kaveeraamaan enemmän poikien kanssa kuin nirppanokkaprinsessojen kanssa. Ei tarvitse pahoittaa aina mieltään kun jätetään leikeistä ulos. Ja kyse on kohta 5v tytöstä. Että aikaisin se alkaa.

ja kiltinkään tytön elämä...

Jospa me mammat kannustettaisiin lapsiamme ottamaan kaikki mukaan leikkehin ja olemaan reilu sekä hyvä kaveri. Näillä opeilla on ainakin kummallakin mun muksuista kavereita ja ovat itse reiluja kavereita.



Joskus kuulen, että yrittävät jättää muita leikkien ulkopuolelle, mutta olen siitä ollut tosi tiukkana, että kenellekään ei niin tehdä. Heidän kaverit tietävät, että ovat luotettavia ystäviä.

Olen tehnyt tuota samaa. Lapsella onkin kavereita, silti aina välillä joku kiusaa. Tyttö on hieman lapsellisen ja kiltin oloinen verrattuna joihinkin päiväkodin tyttöihin, jotka jo viisivuotiaina ovat vähän leuhkoja pikkupimuja ja koviksia. En itse tiennyt, että viisivuotiaidenkin pitäisi jo saada meikata, ihaillaan jotain Robinia jne. Varmaan olen naiivina kasvattanut tytön enemmän pikkutytöksi.

Olen tehnyt tuota samaa. Lapsella onkin kavereita, silti aina välillä joku kiusaa. Tyttö on hieman lapsellisen ja kiltin oloinen verrattuna joihinkin päiväkodin tyttöihin, jotka jo viisivuotiaina ovat vähän leuhkoja pikkupimuja ja koviksia. En itse tiennyt, että viisivuotiaidenkin pitäisi jo saada meikata, ihaillaan jotain Robinia jne. Varmaan olen naiivina kasvattanut tytön enemmän pikkutytöksi.

Ja kohta huomasin ettei minulla ketään ystäviä ollut. Eikös sen pian muutkin huomanneet, ja siitähän tuli hieno kiusaamisen aihe: "läl läl lää sulla ei oo ketään kaverii!!"

täällä päin tuonikäiset tytöt kuuntelevat Robinin levyä, pitävät "diskoja" musan tahtiin ja minusta - eikä muistakaan kaveriporukan äideistä - siinä ei ole mitään pahaa... Herttaisia ja kilttejä pikkutyttöjä ovat kaikki.

En itse tiennyt, että viisivuotiaidenkin pitäisi jo saada meikata, ihaillaan jotain Robinia jne. Varmaan olen naiivina kasvattanut tytön enemmän pikkutytöksi.

sitten pitää aikuistenkin muistaa olla ihan kaikkien kavereita eli vaikka olisi mikä outo hyyppä naapurina niin juhliin mukaan vaan! Tällä viittaan siihen että ei se aikuisten maailma ole yhtään vähemmän julma, tai poikien. Kaikkihan me valikoimme ympärillemme ihmisiä joista pidämme ja joiden kanssa on jotain yhteistä eikä sitä yksinäistä ja hiljaista mammaa varmasti kutsuta meandi-kutsuille, eikä siinä ole mitään ihmeellistä. Jos haluaa porukkaan mukaan niin on pakko sopeutua porukkaan, ei porukan sopeutua siihen erilaiseen yksilöön. Ja kylmäähän tämä on, mutta totuus kuitenkin. Kiusata ei tietenkään saa olkoon ikä mikä tahansa.

Mutta ei sitä kovaäänisintäkään!

Meidän taloyhtiössä on pari 'ei niin hiljaista, eikä niin kovaäänistäkään', jotka loppupelissä päättävät ketkä pääsevät kenenkin tupperi-, meandi- yms.kutsuille. Sellaista se on. Välillä valitaan koon mukaan, tai hiustenvärin, ihan mikä nyt sattuu miellyttämään. Ei tietenkään kiusalla...

..Kaikkihan me valikoimme ympärillemme ihmisiä joista pidämme ja joiden kanssa on jotain yhteistä eikä sitä yksinäistä ja hiljaista mammaa varmasti kutsuta meandi-kutsuille, eikä siinä ole mitään ihmeellistä. .

Jos on vähänkin erilainen - äänekkäämpi, helposti innostuva, impulsiivinen tai ylipäänsä sosiaalisten taitojen oppimisessa hieman hitaampi - niin jäät "porukoiden" ulkopuolelle. Kyse vasta 7- 9 -vuotiaista tytöistä, tosi surullista.

kohta 8 v tyttö. Innostuu helposti ja suuttuu helposti, on äänekäs varsinkin kotioloissa, julkisesti saattaa olla tosi ujokin, on monessa mielessä impulsiivinen ja itsepäinen. Sosiaaliset taidot ei aina mene ihan kohdalleen.

Mutta - niitä sosiaalisia taitoja jatkuvasti tietoisesti harjoitellaan ja tarjotaan mahdollisuuksia. Meillä ei ainakaan ole vielä näkyvissä ulkopuolelle jättämistä. Ehkä juuri siksi tai siksi, että myös aktiivisesti ottaa kontaktia.

olen kyllä sitä mieltä, että itse saa kaverinsa valita. En minä itsekkään rupea hengailemaan kenenkään kanssa, joista en pidä. Ei tarvitse meidän pojankaan. Tosin käytöstapoja tulee kuitenkin ehdottomasti noudattaa.

täällä päin tuonikäiset tytöt kuuntelevat Robinin levyä, pitävät "diskoja" musan tahtiin ja minusta - eikä muistakaan kaveriporukan äideistä - siinä ei ole mitään pahaa... Herttaisia ja kilttejä pikkutyttöjä ovat kaikki.

En itse tiennyt, että viisivuotiaidenkin pitäisi jo saada meikata, ihaillaan jotain Robinia jne. Varmaan olen naiivina kasvattanut tytön enemmän pikkutytöksi.

jä äidit ovat ylpeitä pikku pissiksistään!

täällä päin tuonikäiset tytöt kuuntelevat Robinin levyä, pitävät "diskoja" musan tahtiin ja minusta - eikä muistakaan kaveriporukan äideistä - siinä ei ole mitään pahaa... Herttaisia ja kilttejä pikkutyttöjä ovat kaikki.

En itse tiennyt, että viisivuotiaidenkin pitäisi jo saada meikata, ihaillaan jotain Robinia jne. Varmaan olen naiivina kasvattanut tytön enemmän pikkutytöksi.

jä äidit ovat ylpeitä pikku pissiksistään!

kuunnella Robinia ja Lady Gagaa, levyjä saa jopa viedä päiväkotiin ja kuunnella sielläkin - pojat saavat vastaavasti huudattaa vuorollaan Hevisaurus -levyjään.

Voin toki yrittää sujauttaa lapseni päiksyreppuun Muumi - cd:n tai Ti-Ti -nallen parhaat - levyn mutta veikkaan, että vastaanotto saattaisi olla hieman nihkeä...

sitten pitää aikuistenkin muistaa olla ihan kaikkien kavereita eli vaikka olisi mikä outo hyyppä naapurina niin juhliin mukaan vaan! Tällä viittaan siihen että ei se aikuisten maailma ole yhtään vähemmän julma, tai poikien. Kaikkihan me valikoimme ympärillemme ihmisiä joista pidämme ja joiden kanssa on jotain yhteistä eikä sitä yksinäistä ja hiljaista mammaa varmasti kutsuta meandi-kutsuille, eikä siinä ole mitään ihmeellistä. Jos haluaa porukkaan mukaan niin on pakko sopeutua porukkaan, ei porukan sopeutua siihen erilaiseen yksilöön. Ja kylmäähän tämä on, mutta totuus kuitenkin. Kiusata ei tietenkään saa olkoon ikä mikä tahansa.

Ja ymmärrän jos kutsuu YSTÄVIÄ, niin silloin aikuiset kutsuvat niitä oikeita ystäviä. Mutta toisaalta, kylmä totuus on se että vaikka suurin osa aikuisista on laiskoja ja myös pelokkaita tekemään toisin kuin on tottunut, ihan ihmisrakkaudesta ja uteliaisuudesta sen oudonkin voi pyytää mukaan ja antaa elämälle tilaisuuden yllättää. Ja aikuiset eroavat lapsista siinä, että lapsia voi ohjata, opettaa, paremmin kuin meitä aikoinaan. Kaikista lapsista pitäisi pyrkiä välittämään aikuisena, jokainen lapsi on sen arvoinen. Lapset tarvitsevat myös ehdottomasti aikuisen ohjausta. Kylmä totuus on että aikuinen joka ei vaivaudu opettamaan lapsilleen sosiaalisia taitoja suvaitsevaisuutta ei ansaitsisi vanhemmuuden arvoa.

Naisethan ne pikkutytöt itse nartuiksi kasvattaa. Ei kai niitä paskamaisia tapoja keneltäkään muulta tuon ikäisenä opita, kuin äidiltä, eli katsokaa peiliin vain.