Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Antaisitko lapsesi (tapaturmainen kuolema)elimet elintenluovutukseen?
Kommentit (72)
varaosavarastona meidän koko perhe tässä vaan elääkin.
Vitsi mikä ajatuskuvio!
Ihmisen käyttö varaosavarastona on vastoin eettisiä periaatteitani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni kohdalla minun piti tämä päätös tehdä ja suostuin kyllä heti kun sitä minulta kysyttiin. Ei tullut mieleenkään, että kieltäytyisin siitä. Tiesin tosin, että mieskin tahtoisi niin tehtävän.
Kuollut ei tarvitse itse elimiään, joten miksi ei antaa sellaiselle, joka tarvitsee. Näin minä ajattelen.
jota ei voisi muuttaa. "Annan elimeni sellaiselle, joka on velvollinen kuollessaan itsekin luovuttamaan elimen" Ala-ikäisiä tämä ei koskisi. En suostuisi lovuttamaan mitään elintäni sellaiselle ihmiselle joka itse ei suostuisi luovuttamaan.
elinluovuttajaksi lupautunut on etusijalla tarvitessaan itse elinsiirtoa.
http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html?opcode=show/news_id=8277/type=1
jos ottaa elimen vastaan, mutta ei omiaan luvovuta. Eikö sitä sitten pitäisi pelätä, että joltain raukalta tuntemattomalta luovuttajalta otetaan elin liian aikaisin. Suurinta itsekkyyttä ja "mulle heti kaikki" -mentaliteettia.
en tuomitse sitäkään. Henkilö voi ajatella niin, että hän ei ole omalla kohdallaan varma, onko eettisesti oikein antaa elimiään luovutettavaksi, mutta ajattelee niin, että joku muu on omatuntonsa kanssa sinut ja kokenut luovutuksen oikeaksi. Silloin hän voi hyvällä omatunnolla ottaa vastaan elimet.
Ei tuolla tavalla ajatteleva välttämättä ole itsekäs tai tarkoita pahaa. Hän voi olla vain hyvin pelokas ja mielestäni se on ymmärrettävää. Hän voi esim pelätä, että omia elimiä aletaan ottaa liian aikaisin ja elinluovutustestamenttia voitaisiin jossain ääritilanteessa käyttää väärin.
Aivokuolema on varmasti todettavissa. Eikä elämä jatku aivokuoleman jälkeen, vaikka elimiä ei irrotettaisikaan. Ei aivokuolleita roikoteta tehohoidossa, vaan heidän annetaan luonnollisesti kuolla, kuolema tulee viimeistään muutamassa päivässä. Aivokuolema on eri asia kuin syvä tajuttomuus.
http://www.neurokirurgia.fi/fi/opetusmateriaali/aivokuolema/?id=30
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuolla tavalla ajatteleva välttämättä ole itsekäs tai tarkoita pahaa. Hän voi olla vain hyvin pelokas ja mielestäni se on ymmärrettävää. Hän voi esim pelätä, että omia elimiä aletaan ottaa liian aikaisin ja elinluovutustestamenttia voitaisiin jossain ääritilanteessa käyttää väärin.
Mitä mahtaa tarkoittaa että elimet otetaan liian varhain tai että käytetään ääritilanteessa väärin?
Aivokuollut ihminen on aivokuollut, ei siitä enää voi herätä. Tällöin ihminen ei enää myöskään hengitä itse vaan on hengityskoneen varassa. Vaihtoehto silloin on joko laittaa koneet kiinni jolloin ihminen kuolee tai ottaa elimet ja sitten vasta laittaa koneet kiinni. Lopputulos on sama, ihminen kuolee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lähipiiriä siitä ettet halua elintenluvutusta. Suomessa jos ihminen ei ole elintenluovutusta eläessään vastustanut, sellainen voidaan tehdä.
Itse olen vahvasti elintenluovutuksen kannattaja, jos minussa tai läheisissäni ei henki pihise niin elimet voi käyttää joku tarvitseva. Ei niillä kuolleena mitään tee.
En myöskään omiani.
jos ottaa elimen vastaan, mutta ei omiaan luvovuta. Eikö sitä sitten pitäisi pelätä, että joltain raukalta tuntemattomalta luovuttajalta otetaan elin liian aikaisin. Suurinta itsekkyyttä ja "mulle heti kaikki" -mentaliteettia.
en tuomitse sitäkään. Henkilö voi ajatella niin, että hän ei ole omalla kohdallaan varma, onko eettisesti oikein antaa elimiään luovutettavaksi, mutta ajattelee niin, että joku muu on omatuntonsa kanssa sinut ja kokenut luovutuksen oikeaksi. Silloin hän voi hyvällä omatunnolla ottaa vastaan elimet.
Ei tuolla tavalla ajatteleva välttämättä ole itsekäs tai tarkoita pahaa. Hän voi olla vain hyvin pelokas ja mielestäni se on ymmärrettävää. Hän voi esim pelätä, että omia elimiä aletaan ottaa liian aikaisin ja elinluovutustestamenttia voitaisiin jossain ääritilanteessa käyttää väärin.
jos joku on halunnut luovuttaa elimiään niin totta kai niitä voi ottaa vastaan sellainenkin, joka ei omistaan haluaisi luopua edes kuollessaan. Ei siinä ole mitään ristiriitaa tai edes itsekkyyttä. Kyse on jokaisen omasta valinnasta, jonka saa ratkaista siten kuin oikeaksi näkee.
Helvetin putkinäköistä porukkaa täällä, mutta sekin niin tyypillistä av-palstalle...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvastaa niin hyvin tällaisen ihmisen henkistä tilaa, että EI ole yhtään huolissaan siitä, että on riistänyt joltakin toiselta elimen ehkä liian varhaisessa vaiheessa! Itselle kyllä selittää esim. juuri tällä sitä miksi ei halua luovuttaa omia elimiään.
Minä, minun ja minulle.
mutta tunteellisuutta. Tuntuu pahalta ajatella että elimiä irrotetaan. On joku kenties kovinkin verinen mielikuva asiasta. Mutta samalla ei tajuta, että vainajat täytyy usein myös laittaa avaukseen. Se on paljon ronskimpaa hommaa, eikä sitä kukaan vastusta yleensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuolema tulee joka tapauksessa väistämättä parissa päivässä. Ei tietenkään keneltäkään tajuttomalta tai koomassa olevalta ruveta elimiä irroittelemaan. Että sen pelon voitte unohtaa.
Ja itsestäni tuntuisi kauhealta että lapsestani irrotettaisiin jotain ja annettaisiin toiselle, mutta silti suostuisin, koska se on elämän lahja kamalassa tilanteessa olevalle ja voin vain kuvitella tuskan, jos omalla lapsellani jokin elin brakaisi ja joutuisin sydän kurkussa odottamaan kumpi ehtii ensin, sopiva elin vai kuolema.
antaisin, sekä omani että varsinkin lapseni - noista lasten eiimistä kun on erityisesti pulaa. Minun lapseni elin voisi antaa lisäaikaa jonkun toisen lapselle - miksi ihmeessä en siihen suostuisi?
Paitsi että.... Jos lapsi kuolee tapaturmaisesti, niin ruumiista ei liene voi "antaa" mitään elimiä ennen kuin ruumiinavaus/kuolinsyytutkimus on tehty - ja sittenhän niillä ei mitään enää tee...? Saa korjata, jos olen väärässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos ottaa elimen vastaan, mutta ei omiaan luvovuta. Eikö sitä sitten pitäisi pelätä, että joltain raukalta tuntemattomalta luovuttajalta otetaan elin liian aikaisin. Suurinta itsekkyyttä ja "mulle heti kaikki" -mentaliteettia.
en tuomitse sitäkään. Henkilö voi ajatella niin, että hän ei ole omalla kohdallaan varma, onko eettisesti oikein antaa elimiään luovutettavaksi, mutta ajattelee niin, että joku muu on omatuntonsa kanssa sinut ja kokenut luovutuksen oikeaksi. Silloin hän voi hyvällä omatunnolla ottaa vastaan elimet.
Ei tuolla tavalla ajatteleva välttämättä ole itsekäs tai tarkoita pahaa. Hän voi olla vain hyvin pelokas ja mielestäni se on ymmärrettävää. Hän voi esim pelätä, että omia elimiä aletaan ottaa liian aikaisin ja elinluovutustestamenttia voitaisiin jossain ääritilanteessa käyttää väärin.
jos joku on halunnut luovuttaa elimiään niin totta kai niitä voi ottaa vastaan sellainenkin, joka ei omistaan haluaisi luopua edes kuollessaan. Ei siinä ole mitään ristiriitaa tai edes itsekkyyttä. Kyse on jokaisen omasta valinnasta, jonka saa ratkaista siten kuin oikeaksi näkee.
Helvetin putkinäköistä porukkaa täällä, mutta sekin niin tyypillistä av-palstalle...
Yhtään järkevää perustetta ei ainakaan vielä ole tässä ketjussa esitetty sille, että itse on hädän hetkellä ottamassa vastaan elimiä, mutta ei ole valmis luopumaan omistaan. Aika kieroon pitää ihmisen katsoa, että pitää tuollaista ajattelua normaalina.
Minä en ainakaan haluaisi luovuttaa elimiäni sellaiselle, joka itse ei ole valmis samaan. Enkä usko olevani ainoa näin ajatteleva. Ja jos se on niin, että jokainen saa ratkaista tämän asian siten kuin oikeaksi näkee, eikö meillä luovutukseen suostuvaisilla pitäisi olla valinnanvapaus tämän suhteen? Varsinkin kun luovutettavista elimistä on huutava pula, olisi väärin, jos elimen sattuisi saamaan joku tällainen itsekkyyden huipentuma. Toivottavasti Suomeen saadaan samanlainen käytäntö kuin Israelissa.
tosin eikös sen periaatteessa täydy olla sitten lapsen oman tahdon mukaista? lapsen tahto ei minulla ole tiedossa, enkä ala sitä 3-vuotiaalta myöskään kyselemään.
tämä asia voi olla hankala. On ihmisiä, jotka esim kieltäytyvät vastaanottamasta verta uskonnollisista syistä.
Itse en suoraan sanottuna ymmärrä sellaista, mutta silti kunnioitan jokaisen oikeutta toimia terveyttä ja elämäänsä koskevissa asioissa omatuntonsa mukaan. Siis kun on aikuisesta ihmisestä kyse. En halua tuomita eri tavalla ajattelevia, vaikka olisinkin jyrkästi eri mieltä.
Jos mulle jotain sattuisi vaikka samassa liikenneonnettomuudessa lapsen kanssa (vaikka vain joutuisin koomaan), niin siinä lompakossa on luovutuslupa lapsistakin lasten nimet mainiten.
ja antaisin uudestaankin mikäli sellainen tilanne tulisi eteen. Onhan se kaiken surun ja järkytyksen keskellä vaikea päätös; varsinkin jos asiaa ei aikaisemmin ole juuri pohtinut ja jos päätös luovutuksesta on tehtävä pikaisesti. Ajatus siitä, että oma lapsi voi auttaa muita lapsia, tuntuu kohdulliselta. Elintenluovutustestamentti löytyy nykyään meidänkin kukkarosta; tulipahan sekin asia yhdessä pohdittua ja sovittua kaikki hautapaikkoja myöten...
Meidän tuttavapiirissä on muutamia luovutetun elimen saaneita ja he herättävät myös ristiriitaisia mietteitä... Esimerkiksi yksi alkoholilla maksansa pilannut on tehnyt saman "uudelle" maksalleen - ärsyttävää haaskausta eikä kuoleman porteilla keikkuminen kuukausikaupalla ennen sopivan maksan löytymistä näyttänyt vaikuttaneen elämäntapoihin mitenkään. Toinen taas kieltäytyy elämästä normaalia elämää - ei usko, että elämä voi olla oikeasti normaalia ja että hän saa elää ihan tavallisesti (ts. käydä töissä, nauttia elämästä).
sisukset kaivetaan jokatapauksessa ulos ja sitten taas sullotaan siälle. Esim aivot ei mahdu takaisin pään sisään, ne sullotaan mahaan :(
Mutta oma lapsi, en tiedä. Kauhea ajatellakin että häntä "silvottaisiin", toisaalta taas olisi jotenkin lohduttavaa tietää että lapsi on tavallaan "jatkanut" elämää, auttaen jotain toista ihmistä. En mä osaa vastata kuitenkaan joo tai ei, en tiedä?
Olen ollut Hus:illa töissä ja monet obduktiot olen nähnyt. Ruumiinosia ei todellakana työnnetä mihin sattuu. Ne punnitaaan ja näytteet otetaan, lopulta kaikki laitetaan paikolleen.
En tiedä mitä urbaanilegendoja olet kuullut, mutta ei pidä väittämäsi paikkaansa!
Alue: Aihe vapaa
en tuomitse sitäkään. Henkilö voi ajatella niin, että hän ei ole omalla kohdallaan varma, onko eettisesti oikein antaa elimiään luovutettavaksi, mutta ajattelee niin, että joku muu on omatuntonsa kanssa sinut ja kokenut luovutuksen oikeaksi. Silloin hän voi hyvällä omatunnolla ottaa vastaan elimet.
Ei tuolla tavalla ajatteleva välttämättä ole itsekäs tai tarkoita pahaa. Hän voi olla vain hyvin pelokas ja mielestäni se on ymmärrettävää. Hän voi esim pelätä, että omia elimiä aletaan ottaa liian aikaisin ja elinluovutustestamenttia voitaisiin jossain ääritilanteessa käyttää väärin.