Antaisitko lapsesi (tapaturmainen kuolema)elimet elintenluovutukseen?

Antaisin omani ja lapseni tai muun läheisen jos se minun päätettävissä olisi.



Mitä niillä terveillä elimillä enää tekee kun on kuollut?

Tulee hyvä mieli kun kuvittelee jonkun pelastuvan elimieni ansiosta. Ehkä elimensaajan läheiset saavat pitää rakkaansa vielä pitkään luovutukseni ansiosta. :)

Antaisin myös omani mutta eivät perussairauteni takia kelpaa. En saa edes luovuttaa verta. Kärsin tästä ihan hirveästi. Olen sanonut miehelleni,että mun elimet pitää antaa johonkin tutkimustarkoitukseen,jotta musta olis edes jotain hyötyä.

Onko nykyään sillä lailla, että jos ei erikseen kieltäydy, niin silloin on elinluovuttaja tapaturmaisen kuoleman yllättäessä automaattisesti?



Toivottavasti niin, haluan ehdottomasti olla ko.tapauksessa elinluovuttaja ja niin haluan lapsenikin olevan ( elleivät itse sitä myöhemmin jostain syystä kiellä ).



Ja mun mielestä voisi olla sellainen systeemi, että ne (aikuiset) jotka elinluovutuksesta kieltäytyvät, eivät myöskään saa siirtoelintä sitä tarvittaessa. Tai ainakin menevät kiireysjärjestyksessä aivan jonon hännille.

tämä asia voi olla hankala. On ihmisiä, jotka esim kieltäytyvät vastaanottamasta verta uskonnollisista syistä.

Itse en suoraan sanottuna ymmärrä sellaista, mutta silti kunnioitan jokaisen oikeutta toimia terveyttä ja elämäänsä koskevissa asioissa omatuntonsa mukaan. Siis kun on aikuisesta ihmisestä kyse. En halua tuomita eri tavalla ajattelevia, vaikka olisinkin jyrkästi eri mieltä.

Kaiken järjen mukaan kieltäytyvät myös vastaanottamasta elimiä. Tällöinhän mitään ristiriitaa ei ole.

luovuttajat alkaisivat valita kelle heidän elimiä saa luovuttaa.... tyyliin minun keuhkoja ei saa antaa tupakoitsijalle.

Minulla on lapsi, joka on pienen elämänsä ajan ollut sairas. Vauvana oli niin sairas, että meinasimme hänet menettääkin. Niinä hetkinä tuli mietittyä elämää aivan toiselta kantilta, enkä epäröisi hetkeäkään suostua elintenluovutukseen, lapseni tai mieheni kohdalla. Myös omat elimeni saa kuolemani jälkeen käyttää, jos se on mahdollista.



En voi edes kuvitella sellaista äitiä tai isää, joka uskonnollisen vakaumuksen vuoksi antaisi lapsen ennemmin kuolla kuin jatkaa elämää elinluovutuksella saadulla elimellä. Miten tällainen äiti tai isä voi koskaan saada rauhan lapsen kuoleman jälkeen? Käsittämätöntä!!



Voisihan asiaa ajatella niinkin, että me kaikki olemme elimmemme lahjana syntymässä saaneet, joten miksi emme antaisi niitä eteenpäin tarvitsevalle, jos se on mahdollista.

Jos minun rakas lapseni kuolisi, hän ei enää olisi siinä, mutta joku toinen voisi elää "lapseni kautta".



Se lohduttaisi. Olen aika monta kuolemaa nähnyt ja kokenut.

on tyyppiesimerkki siitä minkälaista lopputulosta uskonto tuottaa. Uskovan ajatuksissa on jostain ihme syytä tarpeen, että kaikki elimet laitetaan mätänemään multaan. Pelkääkö uskovainen, että taivaan portilla kysytään että maatuivatko kaikki elimesi? Jos eivät, hus helvettiin! Vai onko kyse siitä, että uskovainen pelkää Jeesuksen toisen tulemisen sattuvan juuri kuoleman jälkeen, ja uskovainen joutuu taivaaseen ilman kaikkia elimiään? Toisaalta, mitä ihmeen väliä sillä on. Eikö siellä taivaassa pitänyt olla henkiolentoja?



Moisesta toiminnasta aiheutuvat hyödyt tapahtuvat puhtaasti uskovan mielessä. Oikeassa maailmassa olisi ihminen, jonka piina voitaisiin katkaista ja tarjota hänelle uusi elämä. Muttakun ei. Lähimmäisenrakkaudesta puhutaan kauniisti, mutta teoissa ajatellaan vaan omaa napaa ja sen ympärillä pyöriviä keinotekoisia ajatusrakennelmia.

Mulla on elinluovutustestamentti, tosin sen olen jo vuosia sitten hukannut, läheiset kuitenkin tietää että mulla se on ok, jos joku mun elimistä kelpaa jollekin.



Mutta oma lapsi, en tiedä. Kauhea ajatellakin että häntä "silvottaisiin", toisaalta taas olisi jotenkin lohduttavaa tietää että lapsi on tavallaan "jatkanut" elämää, auttaen jotain toista ihmistä. En mä osaa vastata kuitenkaan joo tai ei, en tiedä?

he itsekin haluavat luovuttaa, jos sellainen tilanne tulee vastaan.

Itsenikin olen merkannut elintenluovuttajaksi ajokorttiin. (USA)

sisukset kaivetaan jokatapauksessa ulos ja sitten taas sullotaan siälle. Esim aivot ei mahdu takaisin pään sisään, ne sullotaan mahaan :(

Mutta oma lapsi, en tiedä. Kauhea ajatellakin että häntä "silvottaisiin", toisaalta taas olisi jotenkin lohduttavaa tietää että lapsi on tavallaan "jatkanut" elämää, auttaen jotain toista ihmistä. En mä osaa vastata kuitenkaan joo tai ei, en tiedä?

luovuttajat alkaisivat valita kelle heidän elimiä saa luovuttaa.... tyyliin minun keuhkoja ei saa antaa tupakoitsijalle.

Luovutuselimen voisivat saada vain ne, jotka ovat itsekin valmiita luovuttamaan elimensä. Edellä selostetun Israelin mallin mukaan.

Eihän kysymys olisi sen suuremmasta elimen saajan valikoinnista kuin siitä, että jaettaisiin jengi kahteen sakkiin: niihin jotka kannattavat elinten luovutusta ja niihin, jotka siitä kieltäytyvät. Mä tiedän, kumpaan porukkaan kuuluisin. Saisivat ne toiset olla uskonnollisine vakaumuksineen ja eettisine periaatteineen ihan rauhassa keskenään.