Miten nopeasti haitte avioeroa siita hetkesta kun puoliso kertoi haluavansa eroa?

Ja mitä hemmettiä se siellä enää tekee, painuis sinne missä on hyvä olla jos kerran erota haluaa. Ihme pelleilyä.

Mies väitti haluavansa enemmän omaa tilaa ja uskoi, että puolen vuoden kuluttua ollaan erottu. Sanoin, että eroa ihan keskenäsi vaan, minä en ole eroamassa. En pannut tikkua ristiin sen asian eteen, vaan päätin odottaa, että miehen keski-iän kriisi menee ohi. Ja menihän se. Hänellä oli jo oma asuntokin valmiina, mutta ei sitten kuitenkaan muuttanut. Ehkä ymmärsi, ettei se olisi ratkaissut hänen ongelmiaan.



Ensimmäisessä liitossani minä panin eron kahdesti vireille, ekalla kerralla se raukesi, kun palasimme välillä yhteen.



Kokemukseni perusteella väitän, että pysymällä rauhallisena moni nainen voi välttää avioeron. Ei miehet pane niitä oikeasti virelle eikä toteua, ne vain puhuu.

mies vaan haluaa naiskennella ja tehdä mitä tykkää. Vuoden päästä vonkuu hattu kourassa takaisin.



Kannattaa puhua asiat halki, mitä mies kokee nyt jäävänsä vaille, uskooko hän todella eron olevan se ratkaisu, joka on oikea tällä hetkellä. Kumma juttu miten se vika on muka siinä puolisossa, ei nähdä omaa osuutta asioihin. Entä jos he hankala olo onkin ihan omassa itsessä? Mikä miehen mielestä oikeuttaa rikkomaan perheen, miten itsekäs voi olla?



Ikäkriisi teettää kaikkea tyhmää ja rikkoo turhaan perheitä. Muutaman kerran mies pääsee pukille, sitten saa pakkeja ja kummasti alkaa vaimon arvo taas nousta... kovin usein silloin on jo myöhäistä.

Sinä saat sitten joskun tiedon asiasta, että mies on hakenut eroa. Ei sinun tarvitse sitä eroa hakea. Hakekoon se joka haluaa erota.

Sitten näet onko mies tosissaan eron suhteen vai ei.

anna miehen hakea eroa itse, teetä kaikki vaiva sillä. Sillä punnitaan haluaako oikeasti erota vai olisiko aika kaivaa esiin mikä riivaa oikeasti?



Miten vanha miehesi muuten on, onko 40 v lähistöllä?

Voi kunpa menisikin noin kuin tuossa ylla joku kertoi, en vaan jaksa sellaiseen enaa uskoa... Ja en todellakaan aio hakea eroa, ja sanoin miehellekin etta eiko tama asumusero nyt riittaisi alkuun, miksi kiire?



Ap

Myönnän, että se oli aivan kauhea vuosi, olo oli kuin lasinsirpaleilla olisi kävellyt. Mutta koska oli niin kamala olo, ajattelin, ettei se eroamisesta ainakaan parane. Ajattelin, etten tee nyt mitään päätöksiä, ja kun näyttää, ettei mieskään ole oma itsensä, niin en pakota sitäkään tekemään päätöksiä.



Sovittiin, että sukulaisille ja lapsille ei kerrota vielä. Tai no, kertaalleen jo sovittiin miehen aloitteesta, että MIES kertoo lapsille, mutta eipä se sitten vaan saanutkaan kerrotuksi. Silloin tiesin, ettei se koskaan oikeasti lähde. Oli liian kova paikka ottaa omien lasten edessä vastuu perheen rikkomisesta. Vähitellen perheen arvo alkoi taas kasvaa miehen silmissä. Se vei kauan enkä osaa sanoa, mistä se oli kiinni, mutta se tilanne nyt vaan meni ohi.



Mieheni on aina ollut aika järkevä. Muistan, kun kerroin sille kohta kohdalta, millä lailla se pystyy toteuttamaan kaiken haluamansa kotona asuen ja esitin myös käsitykseni siitä, miten vaikeaa niiden asioiden toteuttaminen oikeasti kodin ulkopuolella olisi. Luulen, että sillä oli vaikutusta.



Esimerkiksi sellainen pieni asia, että mies makusteli, kuinka mukavaa olisi, kun voisi jättää harrastusvälineensä ja muut tavaransa minne vain, olisi ihan omaa tilaa. Talutin hänet niihin huoneisiin kotona, joissa hänen tavaransa olivat, ja pyysin arvoimaan neliöt. Sitten pyysin miettimään sitä uutta kämppää. Montako neliötä siinä oli hänen kamoilleen, jos ei laskettu keittiötä ja makuuhuonetta? Kotona oli enemmän. Mies tajusi, että hänellä oli mittakaavavirhe. Se, että vaadin, että meillä on olohuone siisti, ei tarkoita, ettei hän voisi rypeä ihan haluamallaan tavalla muualla talossa - oven takana :)

auta kuin hyväksyä, että toinen haluaa erota, vaikkei itse haluaisikaan.



Monihan sitä eroa jossain vaiheessa katuu, mutta eiköhän asioilla ole kuitenkin tarkoituksensa. Näin ainakin itse ajattelen, miehen halusta eronneena. Ja kyllä päätöstään katui hänkin jossain vaiheessa. Mutta miesten rakkaus on kovin erilaista kuin naisten. Hyvän elämän olen itselleni rakentanut vaikka matto kerran totaalisesti alta lähtikin.

käräjäoikeuteen. Allekirjoitimme yhdessä paperin. Siinä eroon oli, että miehellä oli toinen, josta hän kertoi lauantaina. Olin ainakin viikon shokissa, hain saikkua ja sen jälkeen pääsin säännölliseen terapiaan, mutta ei tuon avioeron hakeminen silti vaikeaa ollut tuossakaan tilassa.