Jos lapsen 7-vuotias kaveri on päivät yksin kotona (8-9h päivässä), onko se syy tehdä

syytä tehdä mitään lastensuojeluilmoitusta! Eiköhän ne vanhemmat osaa itse arvioida pärjääkö juuri heidän tuonikäinen yksinään kotona vanhempien työpäivän. Useimmat kyllä pärjäävät. Itse olin lapsi 1980-luvulla ja silloin minusta oli oikein IHANAA kun sain olla rauhassa isossa talossamme kesälomilla.

Pitäisikö tehdä lastensuojeluilmoitus kun vanhemmat ovat kadottaneet ajan- ja paikantajun, eivätkä muutenjkaan yli-ihmisyydeltään elä normaalissa maailmassa.

tuo on heitteillejättö kun se kerran on jatkuvaa

niin miten sitten hoitaisit tuon asian? Jos lapsi on ainoa lapsi ja molempien vanhempien on pakko käydä töissä, isovanhempia ei ehkä ole, niin mistä lapselle saa hoitajan? Kaikilla ei ole varaa palkata hoitajaa, todellakaan...

Eikö aikuisilla ihmisillä ole mitään todellisuuden tajua?

Esim. täällä Suomessakin on ihmisiä jotka ovat lapsensa kanssa täysin yksin. Tiedän erään äidin, jolla on kohta kouluikäinen lapsi. Lapsen isä kuollut, samoin suurin osa isovanhemmista, elossa oleva isovanhempi on sairaalan pitkäaikasiosastolla. Pakko sen äidin on töissä käydä pitäkseen pienen perheensä hengissä. Ei monikaan pojan kavereista pyydä sitä poikaa kylään tms. joten todennäisesti se pieni poika joutuu kouluikäisenä olemaan suurimman osan kesäsät yksin kotona. Ei koululaisille ole enää hoitopaikkoja.

Kesälomahan kouluissa alkoi käsittääkseni viime lauantaina?



Eli lapsi on nyt toista päivää yksin? Mistä tiedät että tämä käytäntö on pysyvä? Jos vanhemmat vaikka joutuvat tämän viikon paahtamaan täyttä päivää pystyäkseen jäämään lomalle ensi viikon alussa? Jos lapsi vaikka tykkää olla itsekseen eikä kärsi tuosta ajasta (niin, kummallista, meidän nykyinen 11-vuotias on ihan ekaluokasta asti rakastanut yksin kotona olemista - ei tosin saanut olla, mutta olisi halunnut olla)?



Jos kaikki ryntäisivät pari päivää kesäloman alettua tekemään jokaisesta avainkaulaisesta alakoululaisesta lastensuojeluilmoituksen niin eipä ne tantat muuta ehtis tekemäänkään kun ratsaamaan näitä koteja.



Ja todellakin, 70-luvulla me lapset kuljimme nimenomaan avaimet kaulassa pitkin lähimetsiä - joo, naapurissa oli aina ystävällisiä mummeleita jotka tarjosivat talon lapsille mehua ja piparkakkuja ja vaikka ap:n kaltaisia kotiäitejä jotka katsoivat perään jos tarvis vaati ja torppasivat hulluimmat ideat. Nykyäänhän mummeleiden kekseihin ei sa koskea eikä heidän kanssaan jutella ja kotiäidit taas avautuvat av-palstalla siitä, onko lasten kavereille annettava juotavaa tai onko heidän pakko antaa käydä vessassa. Ja omia mummeja ei saa lastenhoidolla vaivata, koska jokainen hoitakoon omat kakaransa ja mummot on jo omansa hoitaneet (omien vanhempiensa avulla).

lomapäivää yksin, eikä joudu lapsenikaan.



Ja syy: olen opettajien lapsi ja nyt naimisissa opettajan kanssa. Mutta jos näin ei olisi, kyllä järjestäisin alle 10v lapsilleni jotain seuraa tai tekemistä päiviksi. Ihan jo siitäkin syystä, ettei hätätilanteissa apu ole liian kaukana.

Ei ole syy tehdä ilmoitusta eikä se ole syy puuttua jos lapsi kuitenkin saa ruokaa ja juomaa, tarvittaessa yhteyden aikuiseen jne.



Suomessa ei ole laitonta jättää kouluikäistä yksin kotiin, monet vanhemmat joutuvat näin tekemään työnsä vuoksi (esim. yh jolla vain 4vko kesälomaa ja lapsella lomaa 10 viikkoa).



Joissain kaupungeissa on mm. maksuttomia srk:n kesäpäiviä tai päiväleirejä jonne voi mennä. Monilla se on kesän päivähoito lapsille. Esim. Oulussa klo 10-15 srk:n kespäiviä heinäkuun loppuun asti 7-12 vuotiaille.



Mutta tosiaan kun päivähoito-oikeus loppuu silloin kun oppivelvollisuus alkaa niin mitä sinun mielestäni pitäisi sitten tehdä tilanteessa jossa itsellä oltava töissä?

Ehkäpä asuinalue ja tulotaso vaikuttanut asiaan? Meidän pihallamme oli 3 lasta ja kaikkia katsoi päivät naapuri. Tarjosi ruuan myös.

Keskiluokkaisia perheitä, ei mitään köyhälistöä. Omat vanhempani työskentelivät yliopistolla, kaverien vanhemmat mm. lääkäreitä, insinöörejä + toki joillain oli duunarivanhemmatkin.

t. se -65 syntynyt kirjoittaja

Minkälaisilla alueilla asuitte te, jotka olitte -70 luvulla yksin kesät? Ehkäpä asuinalue ja tulotaso vaikuttanut asiaan? Meidän pihallamme oli 3 lasta ja kaikkia katsoi päivät naapuri. Tarjosi ruuan myös.

Omassa lapsuudessani 90-luvulla ekaluokkalaiset olivat järestään yksin kotona, eri asia oli tietysti laman takia työttömäksi jääneiden vanhempien lapsilla. Ja kohtuu normaaleita kai meistäkin on kuitenkin tullut?

Hyys hyys hyys ja vielä kerran hyys!

Mutta ei kai sentään 8-9 tuntia päivässä..? Itse olin yleensä pari tuntia kotona. Söin välipalan ja tein läksyt.

Mutta ilmoituksen sijaan, ap voisi kysellä, miksei lapsi ole ip:ssä.

Tuskinpa sinua tunnistetaan :-)



Tai ehkäpä en enää usko kun näytti olevan niin salaista

äiti vm. -65

Miksi et voi sanoa kaupunginosaa? Tuskinpa sinua tunnistetaan :-)

Tai ehkäpä en enää usko kun näytti olevan niin salaista

Meidän paikkakunnallamme (Helsinki) on päiväleirejä ja leikkipuisto mihin lapset voivat mennä. Lasta ei ole pakko jättää yksin. Kouluista on jaettu prosyyrit leireistä. Aamulla bussi hakee lähistöltä ja iltapäivällä palauttaa.

ja kyllä mekin ihan keskenämme saimme olla pääsäntöisesti lomalla silloin, kun vanhemmilla oli töitä.

Voisi olla että korkeammalla Suomessa on erilaiset tavat olleet. Maaseudullahan on muutenkin lapset joutuneet olemaan todella pieninä sisarusten valvonnassa kun vanhemmat lypsyllä tai muissa maatilan hommissa.



Tuosta mattilanpellosta nyt ei saa kaupunkia millään.



Maaseudulla muutenkin meno yhteisöllisempää. Jospa on ollut koko kylä kasvattaa meininki.

Mattilanpelto sijaitsee yliopistokaupungissa, pari km keskustasta.

Voisi olla että korkeammalla Suomessa on erilaiset tavat olleet. Maaseudullahan on muutenkin lapset joutuneet olemaan todella pieninä sisarusten valvonnassa kun vanhemmat lypsyllä tai muissa maatilan hommissa.

Tuosta mattilanpellosta nyt ei saa kaupunkia millään.

Maaseudulla muutenkin meno yhteisöllisempää. Jospa on ollut koko kylä kasvattaa meininki.

ja meillä oli naapurin poika ainakin kaksi kesää 'hoidossa' kun vanhemmat olivat töissä, ja meillä äiti kotona. Pojalle ei saanut sanoa, että oli hoidossa, koska nämä hoitokesät olivat kolmannen ja neljännen luokan jälkeisiä kesiä, mutta kyllä äiti ihan korvauksesta häntä hoiti. Poika tuli meille aamusta, leikki ja söi kanssamme ja se oli ihan kivaa, ja kotiäidille varmaan ihan kohtuullisella vaivalla saatu lisäraha.



Niin että ei kaikki ennenkään jättäneet lapsia heitteille, ja kyllä ap voisi ehdottaa jotain tuon kaltaista, sen ilmoittamisen sijaan.

Mistään maaseudusta ei täällä ole nyt kirjoiteltu.

Voisi olla että korkeammalla Suomessa on erilaiset tavat olleet. Maaseudullahan on muutenkin lapset joutuneet olemaan todella pieninä sisarusten valvonnassa kun vanhemmat lypsyllä tai muissa maatilan hommissa.

Tuosta mattilanpellosta nyt ei saa kaupunkia millään.

Maaseudulla muutenkin meno yhteisöllisempää. Jospa on ollut koko kylä kasvattaa meininki.

Ehkäpä asuinalue ja tulotaso vaikuttanut asiaan? Meidän pihallamme oli 3 lasta ja kaikkia katsoi päivät naapuri. Tarjosi ruuan myös.

Minun perheeni asui Lounais-Suomessa maalaiskunnassa omakotitaloasuma-alueella. Minä ja siskoni olimme yksin päivät (sisko aloitti koulun -80 ja minä -83). Ei siinä ollut mitään ihmeellistä. Kaikkien vanhemmat oli töissä. Me nukuimme pitkään, söimme aamupalaksi kaakaota ja pullaa, leikimme pihassa, piirtelimme, katsoimme telkkua sitten kun sieltä alkoi tulla ohjelmaa, lueskelimme ja söimme välipalaksi viiliä ja hedelmiä. Kun äiti tuli töistä, hän teki ruuan.

Ihan samalla tavalla piti kouluvuoden aikana tulla tyhjään kotiin ja syödä itse välipalaa ja tehdä itse läksyt. Vanhemmat tulivat sitten muutaman tunnin päästä töistä kotiin. Ihan hengissä ollaan, vaikkei ollut edes kännyköitä. Paperilappu keittiön pöydällä riitti, jos lähti kotipihasta kauemmas, ja etukäteen sovittu sääntö, että viimeistään neljältä täytyy tulla kotiin syömään. Minusta tuntuu, että silloin luotettiin toisiin ja pärjäämiseen enemmän.

ja kyllä mekin kavereiden kanssa avaimet kaulassa puistoissa ym. pyörimme kesäisin. Ihan keskivertoperheiden lapsia olimme, omista vanhemmistani toinenen akateeminen ja toinen ei.

lapset jotka on yksin yöt kotona, mös ekaluokkalaiset joiden vanhemmat yövuorossa? Tällaisiakin on paljon. jos ei kunta järkkää hoitoa niin sitten lapset on yksin, minkäs teet.