Tämä lapsi-inho on aika uskomatonta Suomessa

Lapsia tunnutaan pitävän ihan kakkosluokan kansalaisina. Valitetaan miten kaikki muut juhlat (aikuisten kännijuhlat?) ovat kiinnostavia mutta jonkun puolitutun lapsen synttärit vaan ei kiinnosta...

Valitetaan kun lapsia istuu ravintolassa tai lentokoneissa jne.

Menkää itseenne mokomat suvaitsemattomat ruikuttajat! Lapset sentään osaavat olla aitoja toisin kuin te aikuiset teeskentelijät ja selän takana paskanjauhajat!

että aikuinen kaipaa aikuiskontakteja ilman lapsia. Elämässä pitää olla muutakin kuin lapset.

Aikuisten juhlat eivät ole aina ryyppyjuhlia, ja toisaalta ei siinäkään mitään vikaa ole minun mielestäni jos terve aikuinen ihminen haluaa silloin tällöin riipaista kännin päälle.

Kyllä minua kiinnostaa erittäin paljon enemmän lähteä juhlimaan omien tuttujen, rakkaiden ikätovereitteni kanssa, kuin mennä jonkun puolitutun lapsen synttäreille. En tajua mitä ihmeellistä tässä on.

Minun mielestäni on aitoa ja teeskentelemätöntä todeta tämä ääneen.

Pahastutko siitä että firman pikkujoulut eivät ole perhejuhlat?

en asu ulkomailla enkä tiedä, miten lapsia kasvatetaan, mutta lomamatkoilla esim. Espanjassa ja Ranskassa lapsiimme on suhtauduttu todella paljon ystävällisemmin kuin Suomessa.



Paikallisiakin lapsia näkyy ravintoloissa ja kaupungilla eikä ne sen parempikäytöksisiltä äkkiseltään vaikuta. Kukaan ei vain nipota ja mulkoile naapuripöydästä, vaan tulee vaikka juttelemaan lapselle.



Kasvatuserojakin varmaan löytyy, mutta oleellinen ero on oman kokemukseni mukaan ollut vieraiden aikuisten suhtautumisessa.

... ovat kaikin puolin ihan mukavia, mutta heidän vanhempansa eivät aina. Sellaiset vanhemmat, jotka eivät yhtään välitä mitä lapsensa tekevät, eivät opasta ja huolehdi lapsistaan esim. juhlissa tai kaupoissa yms. ja antavat lasten riehua ihan päättömästi ovat erittäin raivostuttavia. Samoin sellaiset jotka mm. työpaikalle tullessaan vauvojaan näyttämään, tunkevat pieniä vauvojaan väkisin työkaverin syliin, eivät ole oikein mukavia. Kaikki aikuiset eivät tiedä miten lasten kanssa ollaan jos heillä ei ole lapsista kokemuksia. Kyllä se sujuu sitten pikkuhiljaa kunhan lapsiin tutustuu, koska lapset itse ovat avoimia ja kivoja, mutta vanhemmat voisivat joskus lakata väkisin tuputtamasta lapsiaan kaikille. Ja vanhemmat voisivat lakata väheksymästä lapsettomia ihmisiä.

Vanhemmat itse aiheuttavat tämän ns. "lapsivihan", ei suinkaan lapset.

Mä ymmärrän, että aikuiset haluavat välillä juhlia keskenään ilman lapsia mutta sitä en ymmärrä, että häistä haluataan tehdä vain aikuisten keskinäinen juhla. Hätähän eivät ole luonteeltaan millään tavalla sellainen kaveripiirin oma juhla vaan kyseessä on sukujuhla, johon minusta on luontevaa kutsua niin mummot kuin suvun lapsiperheetkin.

Mutta kun nykynuoret aikuiset ovat jotenkin niin tavattoman itsekkäitä. Olisko syy heidän vanhemmissaan? Suurien ikäluokkien lapsiahan nämä nykyiset kolmekymppiset useimmiten ovat.

miksi ei saisi ns. elämänsä tärkeimpänä päivänä olla itsekäs ja juhlia juuri sillä tavalla kuin itsestä tuntuu hyvältä?

Samoin sellaiset jotka mm. työpaikalle tullessaan vauvojaan näyttämään, tunkevat pieniä vauvojaan väkisin työkaverin syliin, eivät ole oikein mukavia.

Uhh joo, tämän allekirjoitan. Mitä tekemistä lapsilla on työpaikalla? Ymmärrän, että äippä haluaa tulla välillä ihmisten ilmoille moikkaamaan työkavereita, mutta onko pakko AINA ottaa se pentulauma mukaan? Ja tahdittominta se on minusta silloin, kun työkaveri tulee ja tunkee syliini oman räkänokkansa, vaikka tietää minun olleen jo viisi vuotta hedelmöityshoidoissa. Pakenen aina jonnekin takakoppiin, kun havaitsen työpaikalla lähestyvän lapsivaaran.

vanhempiaan, jotka eivät osaa lapsiaan kasvattaa. Ei se lasten vika ole, jos vanhemmat ovat täysiä pässejä.

vanhempiaan, jotka eivät osaa lapsiaan kasvattaa. Ei se lasten vika ole, jos vanhemmat ovat täysiä pässejä.

ja jätät lapset pois vaikka ne osaisivat ehkä käyttäytyäkin paremmin.

en asu ulkomailla enkä tiedä, miten lapsia kasvatetaan, mutta lomamatkoilla esim. Espanjassa ja Ranskassa lapsiimme on suhtauduttu todella paljon ystävällisemmin kuin Suomessa.

Paikallisiakin lapsia näkyy ravintoloissa ja kaupungilla eikä ne sen parempikäytöksisiltä äkkiseltään vaikuta. Kukaan ei vain nipota ja mulkoile naapuripöydästä, vaan tulee vaikka juttelemaan lapselle.

Kasvatuserojakin varmaan löytyy, mutta oleellinen ero on oman kokemukseni mukaan ollut vieraiden aikuisten suhtautumisessa.

Sivistysmaissa saa edellyttää lapsilta käytöstapoja. Jos Ranskassa ja Espanjassa saa eläää kuin pellossa niin ei sitä pidä ihailla

vanhempiaan, jotka eivät osaa lapsiaan kasvattaa. Ei se lasten vika ole, jos vanhemmat ovat täysiä pässejä.

ja jätät lapset pois vaikka ne osaisivat ehkä käyttäytyäkin paremmin.

en miehiltä vaan etenkin lapsettomilta nuorilta naisilta.

Lapseni ei (onneksi) enää ole pieni, häiriötä hänestä tulee vähemmän, joten vihamielisyys on laskenut.

Mutta, mutta, kun menen hyvinkäyttäytyvän lapseni kanssa paikkaan joka ei ole juuri lapsiperheille tarkoitettu, saan vihamielisiä mulkoiluja, katseita ja asennetta osakseni, juuri näiltä nuoremmilta naishenkilöiltä.

En jaksa tällaista asenneilmapiiriä ja siksi en haluakaan enää lapsia lisää. Suomalaiset nuoret naiset- päässä vikaa.

keskiajalla lapsia saatettiin heitellä rakennuksen toisesta ikkunasta toiseen (viite: joku Utrion kirjoista) ja vammaisia ja äpäriä tapettiin (en muista viitettä). 50-luvulla sitä vitsaa antavaa isää piti teititellä ja juhlissa kakarat pistettiin syömään pullankuoria jonnekin omaan nurkkaan pois vanhempien silmistä. Tää niille, jotka ihmettelee lapsettomia häitä. Ihan sama lapset ei kelpaa juhlapöytään -meininki on ennenkin ollut.

parempaan päin mennään koko ajan. Ja lapset eivät ole sen jeesuslapsimaisempai kuin aikuisetkaan. Ikäviä ja hankalia ihmisiä on niissäkin. Joillakin väikkyy mielessä joku ihmeen Suomi-filmi, jossa kaikki elää ihanassa onnelassa, ja nyt on kaikki niin kauhetta. Sellaista ei ole koskaan ollutkaan ja pääsääntöisesti lasten asema on nykyään parempi kuin koskaan ikinä.

en miehiltä vaan etenkin lapsettomilta nuorilta naisilta.

Lapseni ei (onneksi) enää ole pieni, häiriötä hänestä tulee vähemmän, joten vihamielisyys on laskenut.

Mutta, mutta, kun menen hyvinkäyttäytyvän lapseni kanssa paikkaan joka ei ole juuri lapsiperheille tarkoitettu, saan vihamielisiä mulkoiluja, katseita ja asennetta osakseni, juuri näiltä nuoremmilta naishenkilöiltä.

En jaksa tällaista asenneilmapiiriä ja siksi en haluakaan enää lapsia lisää. Suomalaiset nuoret naiset- päässä vikaa.

Mistä sä tiedät, että ne naiset on lapsettomia? Ehkä niillä on ne omat pennut kotona ja haluaa nauttia hetken omaa aikaa ilman niitä. Ei silloin kiinnosta muidenkaan kakarat!

"muiden kakarat ei kiinnosta" sanoinko, että mun "kakarasta" pitää olla kiinnostunut? Opettele lukemaan.

Mä en muuta vaadi kuin neutraalia asennetta, en edes positiivista, vaan neutraalia.

tai siis, ymmärrän ap:n pointin. Minunkin mielestäni on ikävää, jos lapsien läsnäoloon (ja normaaliin käytökseen) suhtaudutaan kategorisen vihamielisesti. Tottakai lapsiperheilläkin on oikeus esim. matkustaa lentokoneessa, eikä pikkulasta voi vaatia olemaan aina hipihiljaa ja huomaamaton!



Tämä on kuitenkin vain osa totuutta: Samanaikaisesti on havaittavissa myös täysin painvastainen trendi, eli lasten nostaminen kaiken ja kaikkien yläpuolelle.



Varsin usein kuulee (tällä palstalla ja muuallakin) kommentteja siitä, kuinka mikään eikä kukaan, missään olosuhteissa voi tai saa mennä lapsen pienimmänkään intressin edelle. Esim.



- kaikki juhlat, illanistujaiset ym. on järjestettävä lasten rytmin mukaisesti



- kanssamatkustajien/kaupassa olijoiden tm. pitää sietää järkyttävää meteliä tai muuta häiritsevää käytöstä lapselta, jolta ikätasonsa perusteella voisi jo vaatia parempaa käyttäytymistä, koska lasta ei saa "tukahduttaa" tai alistaa



- vanhemmat eivät saa koskaan haluta yhteistä aikaa koska alle 5 vuotias ei voi mennä yöksi esim. mummille tai kummille ilman lähesisuhde-kiintymystraumaa



- äiti ei saa menna töihin ennen kuin lapsi on 3 vuotta vaikka kotonaolo ahdistaisi/köyhdyttäisi perheen



- täysimettää pitää vaikka se aiheuttaisi mitä kipuja/hankaluuksia jne.



- taaperoa ei saa "pakottaa" omaan sänkyyn vaikka vanhemmat olisivat poikkiväsyneitä ja mies nukkuisi sohvalla kolmatta vuotta



JNE.



Mielestäni molemmin puolin mennään välillä aivan liiallisuuksiin: lapset ovat tärkeitä, on hyvä että lasten näkökulma huomioidaan, ja että lasten (psyykkisistäkin) tarpeista on nykyään paljon tietoa, on erittäin tärkeää että lapsia ei kuriteta fyysisesti jne. Lasten arvostamisen ei mielestäni tarvitsisi kuitenkaan tarkoittaa sitä, että aikuiset eivät saa elää lainkaan omaa elämäänsä vaan joka sekunti on uhrattava lapsille ja järjestettävä lasten (tai ylihysteeristen vanhempien) pillin mukaan.



Kohtuus kaikessa, eikö vain? :)

tai siis, ymmärrän ap:n pointin. Minunkin mielestäni on ikävää, jos lapsien läsnäoloon (ja normaaliin käytökseen) suhtaudutaan kategorisen vihamielisesti. Tottakai lapsiperheilläkin on oikeus esim. matkustaa lentokoneessa, eikä pikkulasta voi vaatia olemaan aina hipihiljaa ja huomaamaton! Tämä on kuitenkin vain osa totuutta: Samanaikaisesti on havaittavissa myös täysin painvastainen trendi, eli lasten nostaminen kaiken ja kaikkien yläpuolelle. Varsin usein kuulee (tällä palstalla ja muuallakin) kommentteja siitä, kuinka mikään eikä kukaan, missään olosuhteissa voi tai saa mennä lapsen pienimmänkään intressin edelle. Esim. - kaikki juhlat, illanistujaiset ym. on järjestettävä lasten rytmin mukaisesti - kanssamatkustajien/kaupassa olijoiden tm. pitää sietää järkyttävää meteliä tai muuta häiritsevää käytöstä lapselta, jolta ikätasonsa perusteella voisi jo vaatia parempaa käyttäytymistä, koska lasta ei saa "tukahduttaa" tai alistaa - vanhemmat eivät saa koskaan haluta yhteistä aikaa koska alle 5 vuotias ei voi mennä yöksi esim. mummille tai kummille ilman lähesisuhde-kiintymystraumaa - äiti ei saa menna töihin ennen kuin lapsi on 3 vuotta vaikka kotonaolo ahdistaisi/köyhdyttäisi perheen - täysimettää pitää vaikka se aiheuttaisi mitä kipuja/hankaluuksia jne. - taaperoa ei saa "pakottaa" omaan sänkyyn vaikka vanhemmat olisivat poikkiväsyneitä ja mies nukkuisi sohvalla kolmatta vuotta JNE. Mielestäni molemmin puolin mennään välillä aivan liiallisuuksiin: lapset ovat tärkeitä, on hyvä että lasten näkökulma huomioidaan, ja että lasten (psyykkisistäkin) tarpeista on nykyään paljon tietoa, on erittäin tärkeää että lapsia ei kuriteta fyysisesti jne. Lasten arvostamisen ei mielestäni tarvitsisi kuitenkaan tarkoittaa sitä, että aikuiset eivät saa elää lainkaan omaa elämäänsä vaan joka sekunti on uhrattava lapsille ja järjestettävä lasten (tai ylihysteeristen vanhempien) pillin mukaan. Kohtuus kaikessa, eikö vain? :)

ulkomailla myös muut ihmiset saavat puuttua lasten huonoon käytökseen. Ihailemissanne Etelä-Euroopan maissa jopa ravintolan tarjoilijat saattavat puuttua hyvinkin lujasanaisesti lasten juoksentelemiseen ja melskaamiseen.



Olen itse pienessä italialaisravintolassa todistanut tilannetta, kuinka tarjoilija nappasi ryntäilevän noin viisivuotiaan syliinsä, istutti tämän paikalleen ja torui kovasanaisesti. Kaupanpäällisiksi tuli joltain naissukulaiselta tukkapöllyä.



Suomessa lasten annetaan olla kuin ellun kanat joka paikassa. Ei siis ihme, että muita ärsyttää, ja vaaditaan lapsivapaita ravintoloita, juhlia, hotelleja sun muita.



Vika ei ole lapsissa vaan kasvatuksessa! Katsokaa peiliin!

Vihan kohteena ovat heidän vanhempansa, jotaka antavat pikku kullannuppujen mellastaa ja mökötä paikassa kuin paikassa tilanteessa kuin tilanteessa.



Ihailemassasi Manner-Euroopassa lapset on kasvatettu hyvin, ja tällöin heistä onkin paljon iloa ympäristölleen.

Maa jossa muut ihmiset ovat rasittavia ja tekevät kaiken koko ajan väärin tai ovat vähintäänkin väärän näköisiä ja etunimikin on joku ruma tusinanimi.



Ne hirvitykset ovat LISÄÄNTYNEET. Ja tuotokset eivät osaa YHTÄÄN mitään vaikka ovat jo peräti syntyneet. Eivät tajua piilotella itseään sitäkään vähää kuin vanhempansa, jotka eivät tietenkään ole kasvattaneet niitä edes niiaamaan vastaantulijoille. Äänihuuletkin niillä on!

Hyvin käyttäytyviä lapsia siedetään ihan missä vain! Mutta jotkut lapsista ovat todella ärsyttäviä ja äitinä en siedä sellaisia lainkaan.

Tänäänkin yhdessä virastossa äiti hoiti asioitaan ja vuoroin lapsi vinkui ja marisi ja välillä lauloi. Kaikki oli todella ärsyttävää ja äiti vaan hymyili lapselleen.

Seinällä oli isot laput jossa pyydettiin työrauhaa ja muiden asiakkaiden huomioon ottamista. Jos minun lapseni olisi vinkunut ja kitissyt tai edes laullellut "herttaisesti" olisin samantien kivahtanut olemaan hiljaa sillä nyt ei oltaisi oltu päiväkodissa vaan virastossa, toisten työpaikalla.

Julkisissa odotetaan automaattisesti muilla olevan velvollisuus nostaa painavia rattaita, odotetaan automattisesti kun on lapsi, että on oikeus mennä ja kulkea ensimmäisenä. Jonottaa ei tarvitse, vessoissa saa ohittaa, ravintoloissa lapselta pudonnutta leipää ei tarvitse nostaa lattialta tai sitä muuta kasaa mikä lapsen tuolin ympäristöltä löytyy.

Lapsiperhe statuksesta ja "oikeuksista" pidetään lujasti kiinni lastenvietto paikoissa ja unohdetaan ne muut lapsiperheet, kunhan oma lapsi saa kaiken ja vähän päälle ja heti.



Jos naapurin Ö Matti pääsee naapurin trampoliinille hyppimään omistaja perheen lapsen kanssa, niin naapuri X on valittamassa miksei heidän Maija saa tulla hyppimään, että kyllä Maijankin täytyy päästä ja aloittaa hirveän mesoamisen. Kun Maijalle ei nyt anneta lupaa, puhkeaa hirvittävä ykispuolinen naapuririitä naapurin X puolelta.



Naapurin T Kalle käy lainaamassa ilman lupaa etupihalta Villen potkulautaa ja kun Villen vanhemmat menevät pyytämään Kallen vanhemmilta, että palauttaisivat potkulaudan, ilmoittavat Kallen vanhemmat, että Ville haluaa nyt leikkiä sillä ja palauttavat sen huomenna. Villen vanhemmat kehoittavat Kallen vanhempia ostamaan Kalle oman potkulaudan ja ottavat Villen potkulaudan mukaansa. Vanhemmat suivaantuvat, koska nyt Kalle itkee.



Olisko aika meidän vanhempien nyt mennä itseemme. Hoietaan itse omat asiamme ja huomioidaan muut. Jos joku haluaa auttaa, hän tekee sen vapaaehtoisesti. Jos lapsi ei käyttäydy ravintolassa hyvin, poistu paikalta. Älä ohittele lapsesi kanssa, vaan jonota niinkuin muutkin lapsiensa kanssa. Jos lapsesi huutaa koneessa, voi kyseessä ollla kipu tai turhautuminen. Anna särkylääke, jos ei auttanut kysy lentoemoilta olisiko heillä mitään mielenkiintoista, esim puuhavihkoa. Jos mikään ei auta ja kyseessä ei ole vauva.. pohdi tosissasi omia kasvatustaitojasi. Kiukku on kiukkua, mutta on huonoakäytöstä ei selitellä millään!

Jos lapsesi huutaa koneessa, voi kyseessä ollla kipu tai turhautuminen. Anna särkylääke, jos ei auttanut kysy lentoemoilta olisiko heillä mitään mielenkiintoista, esim puuhavihkoa. Jos mikään ei auta ja kyseessä ei ole vauva.. pohdi tosissasi omia kasvatustaitojasi. Kiukku on kiukkua, mutta on huonoakäytöstä ei selitellä millään!

Entä jos särkylääke ja puuhavihko on kokeiltu, kyseessä ei ole vauva, kasvatustaidoissa ei ole vikaa, kertoisitko mikä on kiukun ja huonon käytöksen ero? Onko mieleesi tullut, että jotkut lapset kiukkuavat lentokoneessa VAIKKA vanhemmat ovat jo kokeilleet ne särkylääkkeet ja puuhavihkot? Luuletko oikeasti, että esim. lentomatkalla vanhemmat ihan huvikseen ja naapuripenkkiläisten kiusaksi huudattavat lapsiaan? Luuletko, että he nauttivat siitä? Luuletko, että vanhemmat eivät yleensä tee kaikkensa että lapsi olisi tyytyväinen ja hyvin käyttäytyvä tuollaisissa tilanteissa ja SILTI lapsi saattaa käyttäytyä siten, että aiheuttaa ärtymystä lähellä istuvissa?