Miksi jotkut pyöräilevät maantiellä, eivät pyörätiellä?

Mä ajan 25000km/v ja ei kyllä pyöräilijät ole tiellä rinnakkain tulleet vastaan paitsi yhden kerran poliisisaattue eellään (kilpailuissa). Aina on pyöräilijät pysähtyneet autojen mukana valoihin ja antaneet tietä suojatiellä kulkijoille.

Onpa moni näyttänyt käsimerkkiä kääntyessäänkin. Sen sijaan näitä autoilijoitahan riittää jotka ei tajua että pyöräilijää koskee samat tieliikennesäännöt kuin autojakin. Eli kolmion takaa tuleva väistää MYÖS PYÖRÄÄ, oli se sitten pyörätiellä tai tiellä.

Jossain automerkeissä on, mulla ei ole.

Mutta paljon on kilpapyöräilijöillä parannettavaa, porukalla ajetaan rinnakkain ja tilaahan ei tehdä, vaikka on 60-80km/h tie niin jos tiellä ruuhkaa niin näillä maantie-etanoilla ois syytä väistää edes jonoon tien reunaan, mutta ehei, ryhmässä vain muiden haittana vaikka nopeus on max puolet liikennemerkin sallitusta.

Ja se bravuuri, äkkikoukkaus keulan edestä vasemmalle jotta vastaantuleva autoilija saa haukkoa henkeään. Liikaa tuulenvastusta ois näyttää käsimerkkiä.

T. jostain syystä aina niiden reitille eksyvä

valkosen viivan oikealle puolelle ei tosiaankaan riitä asvalttia kuin ehkä 10cm leveä alue. Mutta ei se oja siitä heti ala. Se vaan on sellanen sorainen piennar. Ja sillä ei voi pyörällä ajaa.

Tää on ikävää ja todellinen vaiva. En tiedä onko kyse säästöistä vai eikö asvaltin tekijät vaan ole ottaneet huomioon tätä. Surullista sikäli, että useinkin pyörätie olisi turha, jos sitä asvalttia jatkettaisiin pikkusen leveämmälle. 30-40cm olisi jo riittävä sille, että siinä voisi turvallisesti ajella.

Juuri kirjoitin ettei sitä ole, useissa paikoissa sen valkoisen viivan jälkeen on vain viettävä rinne pöpelikköön, siinä ei voi kulkea edes jalkaisin. Ja pyörällä siinä ei voi edes ajaa vaikka menisi hitaasti. No talutetaan sitten ettei ajeta vahingossa valkoisen viivan vasemmalla puolella. Arvaapa mitä tapahtuu taluttaessa? Pyörän kanssa kulkeva vie vielä enemmän tilaa kun taluttaa pyöräänsä, onhan siinä se ihminen ja pyörä rinnakkain, ei päällekkäin.

se kiva ajaa siellä pientareella, jos sellainen olisi! Melkein kaikilta tienpätkiltä kuitenkin puuttuu. Valkoisen viivan jälkeen ei ole enää asvalttia, eikä siinä ojaan laskeutuvalla muhkuraisella hiekka+kivisekoituksella voi edes kunnolla kävellä, saati sitten ajaa vaikka olisi maastopyörä alla. Kuinka vaikea se olisi asvaltoida hieman sen reunaviivan ulompaakin puolta, niin että pyöräilijöillä olisi oikeasti tilaa ajaa.

oikealla puolella, oli se sitten asfalttia tai hiekkaa. Ja siellä fillaristin tulee ajaa, jos ei pyörätie kelpaa.

enkä keksi ainuttakaan sellaista tieosuutta, jossa tie olisi rakennettu siten, että mitään piennarta ei ole vaan valkoisen viivan takana on hyrkkä rinne tai pöpelikkö. Kummallisinta tässä on se, että määräysten mukaan maantien molemmin puolin on oltava riittävästi tilaa tarvittaessa ajaa auto tien sivuun.

Jalankulkija kulkee tien vasenta laitaa, ei oikeaa, kuten pyöräilijä. Jalankulkijankin on pysyttävä pientareella samoin kuin pyöräilijän.

Ihan mielenkiintoinen ketju viime kesältä. Huomauttaisin, että kyllä pyöräteiden huono kunto ja suunnittelu koskettaa myös monia hyötypyöräilijöitä. Itse ajelen 9 kilometrin työmatkaa vuoroin autolla ja vuoroin pyörällä, ja kyllähän panostus liikenneväylien kuntoon ja suunnitteluun poikkeaa suuresti noiden liikennemuotojen välillä. Autolla toki joutuu hidastelemaan ruuhkan ja liikennevalojen vuoksi, mutta pyörällä kulkiessa kiusaavat lisäksi sellaiset perusasiat kuin tienpinnan hengenvaarallisen huono kunto (esim. renkaan mentäviä pitkittäisuria, joita ei edes merkitä mitenkään) tai sellaiset näkemäesteet mutkissa tai risteyksissä, jollaisiin autoillessa törmää huomattavasti harvemmin. Joku 30 km/h ei ole mitenkään tavaton nopeus tavalliselle työmatkapyöräilijälle, ei siihen tarvita kilpapyörää tai trikoita. Tämä jää lähes aina kirkkaasti alle nopeusrajoituksen, joka on pyörätiellä sama kuin viereisellä ajoradallakin. Hyvä uutinen on, että liikennesuunnittelussa sijoitetaan pyöräilijät enenevässä määrin ajoradan reunaan omalle pyöräkaistalleen. Se on reilua myös kävelijöiden kannalta. Toistaiseksi kuitenkin kaikkein vaikeimmilla pätkillä täytyy ajella ajoradan reunassa, joku raja on nimittäin pyöräilijän sietokyvylläkin. Kyllä, myös minä olen menossa töihin. Ja minun puolestani autoilijatkin saavat koukata pätkän pyörätien kautta, jos ajorata on jostain syystä semmoisessa kunnossa, että siitä ei pääse ajamaan ilman maasturia. Tai jos ajorata on talven jäljiltä täynnä renkaita puhkovia nauloja, jotka on levitetty liukkauden torjumiseksi (pyöräteillä sama efekti tehdään käyttäen terävää sepeliä).

Lausumaa lukkopolkimien vaikutuksesta pysähdysten välttelemiseen en täysin allekirjoita. Itsekin käytän lukkopolkimia, eikä niiden irrottaminen ole erityisen suuri vaiva, kun hommaan rutinoituu. Keskusta-ajossa rutiinia kertyy hyvin nopeasti.

Jokainen hyötypyöräilijä vähentää osaltaan autoruuhkia. Ainakin itse olen tästä autoilijana tyytyväinen.

voitte suksia vitun suuntaan sieltä autoteiltä! Tulee varmasti enemmän vahinkoa kun pelti rytisee kun jonkun kilpapyöräilijä speden hikipisarat lentää jos se törmää johonkin kävelijään. jos on pyörätie käytä sitä

Näissä maantien puolella pyöräilevissä on mielenkiintoisinta se, että heillä on täysin outo logiikka. Heidän täytyy saada ajaa täyttä nopeutta, vaikka mikä olisi - olisihan se aivan hirveää hidastaa tai jopa jarruttaa, jos siellä kevyen liikenteen väylällä olisikin yhtäkkiä joku muu. On niin kamala kiire! Ja kaikki, jotka edes ehdottavat vauhdin hidastamista jonkun esteen kohdalla, ovat työttömiä sunnuntaipyöräilijöitä, jotka eivät tajua mistään mitään.



Samaan aikaan nämä pyöräilijät vaativat autoilijoilta sitä, mihin he eivät itse suostu. Usein autoilijalla on kiire, mutta sitten edessä ajavan pyöräilijän takia joutuukin laskemaan nopeutta - samalla tavalla kuin pyöräilijä joutuisi siellä pyörätiellä. Ei sitä pyöräilijää ihan turvallisesti ohiteta, jos on keltainen viiva tai vastaantulevaa liikennettä. Autoilijoidenkin pitää valita aina sopiva tilannenopeus. Miksei sama tunnu koskevan pyöräilijöitä?

Tässä ketjussa puhutaan kahdesta eri asiasta, jotka on kyllä suhteellisen selvästi eroteltukin.



On kilpapyöräily ja kilpapyöräilijät. Eli siis ne trikoissa viiden tonnin maantiepyörillä agressiivisessa asennossa 40-60 km/h nopeuksilla ajavat tyypit, jotka ajavat harrastuksena, puoliammattimaisesti tai ammattimaisesti kilpaa. Kilpapyöräilijällä ei ole kiire mihinkään. Kilpapyöräilijä ajaa kovaa harjoitellakseen ja välttelee hidastamista tai pysähtymistä, koska se pilaa harjoituksen. Kilpapyöräilijät ajavat aina maantiellä, koska noilla nopeuksilla kevyen liikenteen väylällä ei voi ajaa syistä että a)jalankulkijat eivät noudata liikennesääntöjä, b)muut pyöräilijät eivät noudata liikennesääntöjä, c)kevyen liikenteen väylillä on lähes aina merkitsemättömiä kuoppia ja korkeuseroja. Toisaalta kenelläkään on tuskin mitään kilpapyöräilijöitä vastaan, koska heitä on liikenteessä varsin vähän, he hallitsevat kulkupelinsä, tyypillisesti tuntevat liikennesäännöt varsin hyvin ja treenaavat yleensä rauhallisilla tieosuuksilla, joiden vieressä ei yleensä edes kulja pyörätietä. Osa ajaa turvallisuussyistä oman auton peesissä, mutta tämä on aika harvinaista. Jotkut ajavat valkoisella viivalla, toiset keskemmällä. Syy keskellä ajamiseen on yleensä pelko. Jos autoilija ohittaa liian läheltä, viivalla ajava väistää kuuttakymppiä ojan pohjalle ja todennäköisesti loukkaantuu pahasti. Jos ajaa keskemmällä, liian läheltä ohittavaa autoa voi väistää ja pysyä silti pystyssä.



Sitten on se toinen porukka, eli ne, jotka ajavat pisteestä a pisteeseen b. Kulkupeli voi olla mitä vain ruosteisesta joposta a-luokan maantiepyörään. Osa ajaa kovaa, osa hiljempaa. Näillä ihmisillä saattaa olla kiire, koska he ovat matkalla johonkin. Aika moni ajaa pyörätiellä. Itse olen nähnyt näitä tyyppejä ajoradalla pelkästään kaupungissa, mikä taas on yleensä ihan perusteltua.

Kukaan ei ole missään antanut heille lupaa ajaa ajoradalla. Tieliikennelaki antaa hyvin yksiselitteisen määräyksen siitä, että fillarilla ajetaan pientareella tai aivan ajoradan oikeassa reunassa. Jos ei sitä ajokkiaan kykene kaikissa olosuhteissa hallitsemaan, ei ole tulemista muun liikenteen sekaan.



Kohtaan näin kesällä joka päivä kilpapyöräilijäjoukon kaikkea muuta kuin rauhallisella tieosuudella (aamulla 2 tunnin aikana noin 700 autoa suuntaansa) ja inhoan yli kaiken itsekkyyttään. He harjoittelevat ties mihin kisoihin, heille pitää antaa tilaa.

se kiva ajaa siellä pientareella, jos sellainen olisi! Melkein kaikilta tienpätkiltä kuitenkin puuttuu. Valkoisen viivan jälkeen ei ole enää asvalttia, eikä siinä ojaan laskeutuvalla muhkuraisella hiekka+kivisekoituksella voi edes kunnolla kävellä, saati sitten ajaa vaikka olisi maastopyörä alla. Kuinka vaikea se olisi asvaltoida hieman sen reunaviivan ulompaakin puolta, niin että pyöräilijöillä olisi oikeasti tilaa ajaa.

oikealla puolella, oli se sitten asfalttia tai hiekkaa. Ja siellä fillaristin tulee ajaa, jos ei pyörätie kelpaa.

On kuitenkin suuri joukko ihmisiä, jotka haluavat urheilla polkupyörän kanssa. Urheillessa vauhdit ovat kovia, ja kukaan pyöräilijä ei halua aiheuttaa tai kohdata tarpeettomia vaaratilanteita. Uskoisin myöskin, että urheillessa kukaan ei halua turhaan keskeyttää treeniään.

Jos haluan harrastaa moottoriurheilua, menen vaikka moottoriradalle. Jos haluan harrastaa suksiurheilua, menen hiihtoladulle tai laskettelurinteeseen.

Miksi hitossa pyöräilijöiden pitäisi saada esteettä harrastaa pyöräurheilua muun liikenteen seassa? Kuten jo aiemmin sanoin, sopeutukaa sääntöihin, niin muutkin joutuvat tekemään. Ja urheilkaa siellä velodromilla!

[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 10:38"]

Eikö teitä sitten häiritse ne mopot saatika mopoautot joita täytyy ohitella vielä kauempaa kuin pyöräilijöitä, vaikka reunassa heidänkin tulisi ajaa?

[/quote]

Mopoautoilijoilla ei ole vaihtoehtoja, sillä mopoautot kuuluvat maantieliikenteeseen. Pyöräilijöillä on vaihtoehto, nimittäin se pyörätie. Jossa heidän pitäisi ihan lainkin mukaan pyöräillä.  Vilkkaasti liikennöidyllä tiellä on aivan aidosti hankala lähteä ohittelemaan yhtään mitään, koska vastaantulevaa liikennettä on ihan koko ajan ja on ihan normaalia ärsyyntyä siitä, että joku tukkii itsensä sinne ylimääräiseksi tientukoksi vain, koska häntä huvittaa. Se ei poikkea mitenkään siitä, että joku autoilija köröttelisi neljääkymppiä kahdeksankympin alueella ihan vain koska hänellä on tällainen harrastus kuin hitaasti ajaminen. Ärsyttäisi sekin muita autoilijoita.

Olen aktiivipyöräilijä, nainen. Ajan maantiepyörällä, cyclocrossarilla ja maastopyörällä keskustassa, taajamassa ja taajaman ulkopuolella. Ajan myös maanteillä, pyöräteillä (eli kevyenliikenteenväylillä) ja metsissä. Kun ajan keskustaan, ajan aina pyörille osoitettuja reittejä. Noudatan liikennesääntöjä, näytän kädellä merkin mihin olen kääntymässä jne. Käytän aina kypärää. Soitan kelloa, ajan hitaasti ja hidastan entisestään kun edessä on jalankulkijoita. Tämä on tietoinen päätös, sillä haluaisin uskoa, että esimerkin avulla muutkin pyöräilijät ja jalankulkijat oppisivat huomioimaan muitakin liikenteessä. Mutta itse asiaan. Ns. pyöräteitä tuntuu suunnittelevan sellaiset henkilöt, jotka eivät pyörään koske. Noin yleisesti ajatellen pyörätiet ovat ihan kelpo kulkuväyliä silloin kun ajetaan hitaasti. Mutta kun haluaa ajaa kovempaa, treenata, ovat pyörätiet lähes surmanloukkuja. Pyörätiellä, eli kevyenliikenteenväylällä on muitakin käyttäjiä kuin pyöräilijöitä tai jalankulkijoita. Siellä liikkuu toisinaan skoottereita / mopoja, skeittaajia, rullaluistelijoita, pieniä, pyöräilemään opettelevia lapsia, koiranulkoiluttajia jne. Etenkin lapset ja koirat säntäilevät usein hyvin yllättäen väylän puolelta toiselle ja vaaratilanteita sattuu helposti. Mutta uskokaa pois, vaaratilanteita eivät aiheuta vain lapset ja koirat, sillä myös aikuiset kävelijät tekevät yllättäviä säntäyksiä puolelta toiselle täysin ennakoimattomasti. Kukapa ei olisi kävellessään joskus näpytellyt tekstiviestiä ja yhtäkkiä huomannut vaikka koirankakan tai lätäkön edessään. Ihan jokainen väistää epämiellyttävän esteen ja monet väistävät ottamalla reilun sivuaskeleen. Tämä on tietysti täysin ymmärrettävää, mutta aiheuttaa helposti vaaratilanteen, jos pyöräilijä tulee juuri takaa aikeenaan ohittaa jalankulkija. Vaaratilanteita ei suinkaan vähennä pyöräteiden huonosti hoidettu kasvillisuus. Usein puut ja pensaat rönsyävät väylän puolelle tai ovat niin isoja, että risteyksissä ja alikuluissa näkyvyys on olematon. Ja kevyenliikenteen alikuluissa näkyvyys on lähes poikkeuksetta surkea (usein alikulkuja kehystää jyrkät mäet parhaassa tapauksessa kolmesta suunnasta ja röyhähtänyt kasvillisuus peittää lopunkin näkyvyyden). Kevyenliikenteen väylien alle on usein vedetty myös putkia, sähkö- ja tietoliikennekaapeleita jne. Kun niille tehdään huoltotöitä, väylä revitään auki. Useinkaan korjauksien jälkiä ei paikata hyvin, vaan päälle laitetaan pikisoraa -jos laitetaan. Kun tuohon vielä lisätään kanttarit, routavauriot, kuluminen jne., voi hyvällä omallatunnolla sanoa, että keskimäärin kevyenliikenteenväylät ovat surkeassa ja pyöräilijäepäystävällisessä kunnossa. Sujuva pyöräily kevyenliikenteenväylillä edellyttää hidasta vauhtia. On kuitenkin suuri joukko ihmisiä, jotka haluavat urheilla polkupyörän kanssa. Urheillessa vauhdit ovat kovia, ja kukaan pyöräilijä ei halua aiheuttaa tai kohdata tarpeettomia vaaratilanteita. Uskoisin myöskin, että urheillessa kukaan ei halua turhaan keskeyttää treeniään. Tuskin jumpassa käyvätkään haluavat keskeyttää tuntiaan siksi, että siivoojan olisi juuri nyt kaikkein paras oman työvuoronsa puitteissa luututa salin lattia (ehkä hieman ontuva vertaus, mutta kuitenkin...). Kun urheillaan, kun vauhdit on kovia, on paljon turvallisempaa ajaa autoteillä kuin kevyenliikenteenväylillä. Pyöräilijä asettaa silloin itsensä vaaraan, ei niinkään muita (auton törmätessä pyörään, pyöräilijä loukkaantuu tai kuolee, autoon tulee ehkä naarmuja. PYöräilijän törmätessä jalankulkijaan molemmat voivat pahimmassa tapauksessa kuolla). Pyöräilijänä toivoisin autoilijoita vastaavaa huomoimoista kuin itse huomioin muita, niin itseäni hitaampia kuin nopeampiakin liikkujia.

Seli seli

Laki määrää miten toimitaan. (https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1981/19810267)

Jos vieressä kulkee kevyenliikenteen väylä (pyörätie), on pyöräilijä velvollinen käyttämään sitä. Ainoa asia mikä voi muuttaa tilannetta, on tieliikennelain 8 § - Tien eri osien käyttö kohdassa oleva "erityiset syyt" jotka "pakottavat" tekemään toisin. Mikäli pakottavia syitä ei ole, on pyöräiltävä kevyen liikenteen väylällä.

Sitten on vielä huomioitava oikea tilannenopeus. Tilannenopeus koskee myös pyöriä. Ajoradalla mennään muun liikennevirran vaatimalla tilannenopeudella ja kevyenliikenteen väylällä sen vaatimalla tilannenopeudella. "Kilpavauhtia" ajetaan siellä maantiellä, ei kaupunigssa.

[quote author="Vierailija" time="04.06.2012 klo 12:15"]

Eikös tiellä pyöräily kuitenkin ole ihan sallittua, noin niinkuin lakia ajatellen?

Tosin silloin pyöräilijän on noudatettava autoilijoiden liikennesääntöjä ryhmittymisineen jne.

Ei ole, jos vieressä on pyöräilyn salliva kevyen liikenteen väylä. Ja tästä syystä mä en enää noita lurex-kuninkaita väistä. Ajan siinä, missä mun kaista on, jos "kilpapyöräilijä" sen takia kaatuu niissa toppapöksyissään ojaan se on voi voi.
On sallittua. Se on vaan hiton ärsyttävää kun ne oikeasti häiritsee tavallista autoliikennettä.

Ajan missä haluan ja milloin haluan.

Jos autoilija on oikeasti niin kynnetön, ettei maantiellä pääse autollaan polkupyörästä ohi niin kannattaa varmaan palauttaa kortti poliisille ja siirtyä joukkoliikenteen käyttäjäksi.

Eikö teitä sitten häiritse ne mopot saatika mopoautot joita täytyy ohitella vielä kauempaa kuin pyöräilijöitä, vaikka reunassa heidänkin tulisi ajaa?

Tekosyitä noi nopeudet.

Eikö ne tiedä että pyöräteillä saa ajaa mopoillakin nykyään.

Syy miksi ajavat maantiellä on se että kilpapyöräilijät on ns. Parempaa väkeä ja ego ei mahdu sen parin tuhannen euron velon kanssa roskasakin sekaan pyörätielle.