Mitä sitten tehdä kun lapsi ei vaan yksinkertaisesti tottele? Apuja

Millainen ollut aiemmin?



Itselläni vielä pienet lapset ja tottelevat. Oisko antaa vinkkiä miten saa pidettyä noi tuollaisina hellantelttuina? Vai onko kyse enemmän luonteenpiirteestä? Itse olen aina ollut kiltti kuten miehenikin ja lapset vaikuttavat saaneen meidän luonteenpiirteet, mutta mistäs sitä koskaan tietää...

Itse olin saman lainen. Ei siihen auttanut minun kohdallani kuin aika, järki tuli päähäni vasta 18-vuotiaana, ajattele.



Nykyään mietin sitä, että kuinka paljon vanhempani vuokseni kärsivät ja olivat huolissaan. Minäkin sossussa aina valehtelin silmät kiiluen kaikesta, kunhan pääsin vain pois tilanteesta.



Jaksamisia ja voimia, en osaa antaa mitään neuvoa.

olen joskus lukenut jonkun kasvatuskirjan, jotka sanovat, että tiukka koirakoulu. Eli jokaisesta asiasta viedään jokin tavara pois niin, että huoneen lattialla on jäljellä pelkkä patja.



Minä en kyllä tähän usko. Ehdotan pelisääntöjen rakentamista. Yhdessä laaditte pelisäännöt, sinä sanot jonkun ja lapsi saa sanoa jonkun. Jos lapsi sanoo, että enemmän peliaikaa, niin anna puoli tuntia enemmän, mutta samalla kiristät jotain omaa ehtoa. Jotta saat win-win tilanteen aikaiseksi.



Minulla on poika, johon ei käskyttäminen auta. Neuvottelulla tulaa tulosta. Että yhdessä mietimme, miten ongelma tulisi ratkaista.

koulukoti tms.



Ei tällaisia tapauksia voi keskustella tottelemaan tai ymmärtämään. Eikä lapsella ole oikeutta kiukuttelulla huonontaa koko perheen hyvinvointia.



Joillakin vaan ei mene kaaliin kuin kovimman kautta.



Itse asiassa, kunnon selkäsauna voisi herättää kakaran. Sitten sitä koirakoulua, kunnes tahti muuttuu.

siirtyy nyt yläasteelle ja kauhulla odotan mitä nuo 3 vuotta tuovat tullessaan. Meillä 2 nuorempaakin lasta ja mallia ottavat jo nyt. Eli silkkaa taistelua ootettavissa seuraavat 15v? Huoh.