Ihmettelen, miten joku viitsii hehkuttaa jotain 8 keskiarvoa.

Oma, ensimmäinen numerotodistukseni oli 8,1. En tajunnut silloin numeroista mitään (siihen aikaan ne sai jo toisella luokalla) ja menin ylpeänä esittelemään todistustani vanhemmille. Varsinkin äidillä oli tosi nuiva ilme, jälkeenpäin tajusin, että hän häpesi minua. Hän olisi tietysti halunnut, että minulla (tytöllä) olisi ollut käytös ja huolellisuus kymppejä, muutkin numerot ysejä ja kymppejä...



Myöhemmin todistukset olivatkin tätä luokkaa (opettaja vaihtui, ehkä kemiat seuraavien opettajien kanssa sujuivat paremmin tms - itse en ainakaan muuttunut), ja silloin kyllä vanhemmat olivat ylpeitä, hehkuttivat yli ysin keskiarvoa sukulaisille ja jopa painottivat lukuaineiden tärkeyttä (itselläni aina liikunta ja käsityö huonoja).



Näin jälkikäteen ajateltuna vanhempani tekivät todella tyhmästi.

Ihmettelen, miten joku viitsii hehkuttaa jotain 8 keskiarvoa.

vie omasta onnesta j ailosta jotakin pois. Opeta nyt niille lapsillesikin miten kateus voi pilata elämän. Et ole siis kateellinen siitä 8 keskiarvosta, mutta olet kateellinen siitä, että joku osaa siitä iloita.

Kerro vaikka näin lapsillesi: äiti on tosi onnellinen siitä, että te minun lapseni olette saaneet 9 ja 10 todistukseenne, mutta äidin iloa varjostaa nyt se, että naapurin 8 ja 7 saaneista lapsistaan niidenkin vanhemmat ovat iloisia.

Mitähän lapsesi tuumaisivat? Tuon asenteesi he oppivat ilman suoraa puhettasikin. Kyllä se välittyy.

Suomessa melkein kuka tahansa voi saada peruskoulussa kiitettävän keskiarvon.

Itse asiassa kun muistelen ystäviäni, niin nuo 8 oppilaat ovat kyllä menestyneet työelämässä ja muutenkin paremmin kuin tuntemani 9 ja 10 oppilaat. Noilla huippuoppilailla kun usein sosiaaliset taidot ovat melko kateissa.

Omat vanhempani ja kummitätini jaksoivat aina kannustaa ja kehua todistustani, vaikka keskiarvo pyörikin "vain" siinä 8-8,5 välillä. Olen kuitenkin pärjännyt elämässäni ja urallani hyvin, ja kaikkein tärkein juttu lienee loppupelissä tuo hyvä itsetunto.

Se kun tarkoittaa sitä että monta ainetta oli kiitettäviä, myös moni tärkeä aine kuten enkku, äikkä ja matikka :)

Peruskoulun todistuksille ei ole mitään gaussinkäyrää, kuten yo-kirjoituksissa.



Esimerkiksi meidän luokalla ei ala-asteella ollut yhtään yli ysin todistusta. Olin aina luokan kahden, kolmen parhaan joukossa, todistus parhaimmillaan 8,7, huonoimmillaan 8,3.

Alakoulujen numeroita ei oikeastaan voi edes vertailla, sillä ovat niin pitkälle opettajan omien kriteerien muokkaamia. Toinen antaa vaivoin sen kasin, toinen taas helpolla ysin. Sitten valitettavasti taas on näitä lempioppilas-kuvioita.

niin kyllähän 8 on jo huima parannus.



Minäkin sen ymmärrän vaikka sekä itsellä että lapsella keskiarvo ollut aina yli ysin.

muuttui moni numero tyystin erilaiseksi, kun muutimme toiselle paikkakunnalle ja koulu ja opettajat vaihtuivat. Vanhassa koulussa oli saattanut vaikuttaa pärstäkerroin, oma "imago" opettajien silmissä ja jopa vanhempieni asema kyseisellä pikkupaikkakunnalla.



Numeroni siis huononivat, kun muutimme. Aikamoinen shokki oli - olin tottunut olemaan niitä luokan priimuksia, sain kymppejä helposti, miltei tekemättä mitään... Ja yht'äkkiä putosin kasin keskiarvolle!



Tilanne kyllä muuttui taas, kun muutimme takaisin sinne pikkukaupunkiin - numerot pysyivät aika hyvinä, kunnes tulivat taas vähän huonompina takaisin ylioppilaskirjoituksissa ;)



Mutta eipä ole haitannut myöhempää elämää - ei ne ilmeisesti pikkukaupungissa saadut hyvät kuin muualla saadut keskitasoisetkaan numerot. Ei niistä ole ollut mitään hyötyäkään. Sen jälkeen, kun lähdin opiskelemaan, ei jollain peruskoulun ja lukion todistuksilla ole ollut enää mitään väliä.

muuttui moni numero tyystin erilaiseksi, kun muutimme toiselle paikkakunnalle ja koulu ja opettajat vaihtuivat. Vanhassa koulussa oli saattanut vaikuttaa pärstäkerroin, oma "imago" opettajien silmissä ja jopa vanhempieni asema kyseisellä pikkupaikkakunnalla.



Numeroni siis huononivat, kun muutimme. Aikamoinen shokki oli - olin tottunut olemaan niitä luokan priimuksia, sain kymppejä helposti, miltei tekemättä mitään... Ja yht'äkkiä putosin kasin keskiarvolle!



Tilanne kyllä muuttui taas, kun muutimme takaisin sinne pikkukaupunkiin - numerot pysyivät aika hyvinä, kunnes tulivat taas vähän huonompina takaisin ylioppilaskirjoituksissa ;)



Mutta eipä ole haitannut myöhempää elämää - ei ne ilmeisesti pikkukaupungissa saadut hyvät kuin muualla saadut keskitasoisetkaan numerot. Ei niistä ole ollut mitään hyötyäkään. Sen jälkeen, kun lähdin opiskelemaan, ei jollain peruskoulun ja lukion todistuksilla ole ollut enää mitään väliä.

Minulla oli peruskoulun päättötodistus 7.9 ja ne hehkutti sitäkin ja kehu mua :)

Olis varmaan pitänyt hävetä silmät päästä äidin ja viedä mut saunan taa lopetettavaksi. Ja mulla ei oo ees lukihäröä eikä ADHD.ta :)

Jokainen lapsi on hehkutuksen arvoinen, vaikka ei oliskaan kympin oppilas. Näin se vain ap on ja on kamalaa jos sinä et pysty hehkuttamaan lastasi jos hän ei ole joka asiassa kamalan hyvä. Se on oikeastaan aika surullista.

Itse asiassa kun muistelen ystäviäni, niin nuo 8 oppilaat ovat kyllä menestyneet työelämässä ja muutenkin paremmin kuin tuntemani 9 ja 10 oppilaat. Noilla huippuoppilailla kun usein sosiaaliset taidot ovat melko kateissa.

Omat vanhempani ja kummitätini jaksoivat aina kannustaa ja kehua todistustani, vaikka keskiarvo pyörikin "vain" siinä 8-8,5 välillä. Olen kuitenkin pärjännyt elämässäni ja urallani hyvin, ja kaikkein tärkein juttu lienee loppupelissä tuo hyvä itsetunto.

Nuo arvosanathan riippuvat ihan opettajista. Peruskoulun todistuksille ei ole mitään gaussinkäyrää, kuten yo-kirjoituksissa.

Esimerkiksi meidän luokalla ei ala-asteella ollut yhtään yli ysin todistusta. Olin aina luokan kahden, kolmen parhaan joukossa, todistus parhaimmillaan 8,7, huonoimmillaan 8,3.

että lukiossa koulun (ja paikkakunnan) vaihtuessa keskiarvo nousi ysiin; kirjoituksissa kirjoitin yhden L:n ja loput E:tä.

Gradun arvosana vahva M, ja työelämässä on sujunut kohtuullisesti (keskijohdon asemassa Keski-Euroopassa, alla kolmisen vuotta työelämää).

Koulussa arvosanoja tärkeämpää minulle oli aina asioiden oppiminen. En välittänyt panostaa kummemmin aineisiin, joista en halunnut itselleni uraa luoda (esim. kemia tai musiikki), mikä tietysti laski niiden arvosanoja kasiin tai jopa seiskaan.

Kirjoitin lopulta 6 ällää ja yo-todistuksen ka oli 9,8... Onni oli, että sain lapsuusvuodet leikkiä rauhassa ilman että vanhempani jankuttivat numeroista. Kun sitten oma motivaatio astui kehiin, niin numerotkin paranivat. Mun mielestä on aika lailla yks hailee, mitä numerot ovat alakoulussa.

Minulla oli peruskoulun päättötodistus 7.9 ja ne hehkutti sitäkin ja kehu mua :)

Olis varmaan pitänyt hävetä silmät päästä äidin ja viedä mut saunan taa lopetettavaksi. Ja mulla ei oo ees lukihäröä eikä ADHD.ta :)

Jokainen lapsi on hehkutuksen arvoinen, vaikka ei oliskaan kympin oppilas. Näin se vain ap on ja on kamalaa jos sinä et pysty hehkuttamaan lastasi jos hän ei ole joka asiassa kamalan hyvä. Se on oikeastaan aika surullista.

Itse asiassa kun muistelen ystäviäni, niin nuo 8 oppilaat ovat kyllä menestyneet työelämässä ja muutenkin paremmin kuin tuntemani 9 ja 10 oppilaat. Noilla huippuoppilailla kun usein sosiaaliset taidot ovat melko kateissa.

Omat vanhempani ja kummitätini jaksoivat aina kannustaa ja kehua todistustani, vaikka keskiarvo pyörikin "vain" siinä 8-8,5 välillä. Olen kuitenkin pärjännyt elämässäni ja urallani hyvin, ja kaikkein tärkein juttu lienee loppupelissä tuo hyvä itsetunto.

ja silti sain kehuja, vaikka tiesin, kuinka paska torkka oli. Ainoa ylpeydenaihe siinä oli äidinkielestä saatu kymppi.

Omat lapseni ovat vielä alle kouluikäisiä, esikoinen menee vuoden päästä kouluun. Tiedän, että tulen kehumaan vaikka se keskiarvo olisi sitten seiska. Lapsi tarvitsee kannustusta eikä haukkuminen tai nyrpeän naaman näyttäminen kannusta.

lukuaineet kiitettäviä sitten ku ei ollut kieli eikä matikka päätä joka laski keskiarvoa että lässytä sä vaan ettei tarvi tehdä mitään. Kyllä se on 6 jossei tee mitään ani harvat on niin hyvä muistisia että muistavat tunnilta kaiken.

Ovatko aikuiset ihmiset oikeasti noin yksinkertaisia vai pitääkö vaan esittää tyhmää. Eivät saa kaikki kiitettäviä vaikka miten lukisivat, eikä siinä tarvitse olla edes lukihäiriöta tms. vaan yksinkertaisesti huono muisti.

T: Vaikeasti lukihäiriöisen vanhempi

Eikös tuollasta nyt saa vaikkei kirjoja avaiskaan, varsinkin jos alakoulu kyseessä.. Kyllä meillä on aina ollut reippaasti päälle ysin, tänä vuonna jo melko lähellä kymppiä! Sen eteen nyt joutuu jotain jo tekemäänkin.

Lahjakas ja välkky pärjää ehkä ilman lukemista, mutta voi myös jämähtää alisuorittajaksi.

Kasin tokarilla on moni ponnahtanut pitkälle ja merkittäviin tehtäviin.

vaikeasti lukihäiriöistä. Joille pelkkä luokalta toiselle siirtyminen on työn ja tuskan takana! Tytöllä on lukuaineiden ka 5,5- siitä huolimatta että töitä on tehty, ja mm äänikirjat on käytössä. Toisaalta taideaineet on 9 ja 10 luokkaa....



As- pojalla rastit on todistuksessa hyvää ja erinomaista (niin oli meidän as- esikoisellakin aikanaan), mutta mitä niillä rasteilla ja kiitettävillä tekee, jos elämä itsessään on niin vaikeaa, ettei mikään onnistu?