Mistä pidempi pinna ja positiivisempi mieli?

otan kans neuvoja vastaan.

Mun kaveripiirissä kaikki äidit on niiiin onnellisia ja heillä on niiiiin helpot ja kiltit lapset, että tulee välillä epätoivo rintaan. Mä olen tuntenut itseni kylmäksi äidiksi, kun välillä (aika useinkin) tuntuu, että olisin voinut olla ilman lastakin. Mutta sitten (nyt heti, kun kirjoitin) tuntuu, että en ikinä vaihtaisi tätä tulisielua poiskaan.



Lomaa voisin päivän ottaa!!!



P.S. Lohduttautukaa sillä, että " vaativat" lapset/vauvat ovat älykkäämpiä kuin ne, jotka vain makaavat hiljaa paikoillaan. Lisäksi he kasvattavat meitä yhtä laila.

Tottahan se on, että lapset kasvattaa (varsinkin esikoinen) paljon vanhempiaan.



Kokeilen jatkossa tuota rennonpaa asennetta. Meillä ei kyllä tosiaankaan ole tavarat paikoillaan, joten siinä ollaan jo edistytty :). Mutta tuo muu puoli. Ihan antoi ajattelemisen aihetta, että mitä minä noilla " aikatauluilla" ja " tavoitteilla" itseäni ja koko perhettä stressaan.

Jos löytäisi sellaisen kultaisen keskitien, joku järjestys päivässä, mutta ei enää tiukkapipoista. Ja siitä tänään pitää tehdä tuota ja tuota luovutaan heti! Tehdään mitään huvittaa ja ehditään.



Ja tosiaan lohduttaa, että en ole ainoa!



ap

Jos mahdollisimman varhain koittaa ottaa leppoisammin, niin voisi kuvitella, että äiti-lapsi suhteesta tulee tasapainoisempi. Ei ole kiva saada lapsesta omaa räyhäävää, komentelevaa ja kiukkuista peilikuvaa. Se taito kyllä siirtyy pienille ihan luonnollisena perintönä, jos äiti on hermoheikko.



Jos suhde kariutuu kunnolla, niin on turha kai odottaa mitään kunnioitusta nuorelta, kun hän on teini-iässä, tai myöhemminkään. Tuntuu kaukaiselta ja kliseeltä mutta pohja suhteelle luodaan jo varhain.



Joskus kun näkee kaupungilla äitejä jotka kiukkuisina raäyhäävät polvenkorkuiselle lapselleen, jotka kenties eivät kävele tarpeeksi nopeasti, tai muuten käyttäytyvät äitinsä mielestä väärin. Silloin tuntuu tosi pahalta. Ihan pala nousee kurkkuun, kun on huono mieli pienen puolesta. Äiti nalkuttaa kuin aikuiselle ja nolaa lastaan vaikka toinen on vasta taapero tai pieni koululainen.



En meinaa, ettei kuria voisi pitää, mutta vahemman napakkuus ja päättäväisyys ovat ihan eri asioita, kun raivoaminen pienelle, jonka käsityskyky ei selityksistä huolimatta edes riitä ehkä ymmärtämään miksi äiti on niin vihainen.

Mistä sais ostaa ne lehmän hermot?

en enää ole niin säntillinen ruoka-ajoissa, nukkuma-ajoissa jne. toisaalta ne luovat helppoutta kun lapsi ei niin paljoa uhmaa vaan toimii enemmän rutiininomaisesti. toisaalta taas ei tule kamalaa hässäkkää, jos jokin asia hiukan venyy toisen kustannuksella.



kotonakin saa olla sekaista.. siivotaan kun keritään jne. kaupassa jos ei ennätä käydä niin sitten jotain pakkasesta.