Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Minulla on jo salarakas ja nyt olen jo ihastunut toiseen.

Vierailija
01.06.2012 |

Olen naimisissa, meillä on 2 lasta. Mulla on ollut sivusuhde yli vuoden ajan varattuun mieheen. Kyse on pitkälti seksistä, mutta myös ystävyydestä ja läheisyydestä. Olen yrittänyt monet kerrat lopettaa suhdetta, mutta ei vaan ole onnistunut. Nyt olen tavannut harrastuskuvioissa uuden miehen, johon olen todella ihastunut. Tunne näyttää olevan molemminpuolista. Nyt fantasioin täysillä suutelemisesta ja seksistä tämän (myös varatun) miehen kanssa.



Olin uskollinen miehelleni yli 15 vuoden ajan. En käsitä mikä minuun on nyt mennyt. Avioliitossamme on ollut hankaluuksia, mies välittää lähinnä omasta hyvinvoinnistaan ja urastaan, koti ja lapset ovat olleet alusta asti täysin mun hoidettavina. En varsinaisesti hae sivusuhteita, mutta huomaan että annan itseni ihastua helpommin kuin ennen. Olen muutoin tasapainoinen perheenäiti. Minulla on ystäviä ja hyvä ja haastava työ. Ajattelin tuon sivusuhteeeni alussa että minun ja tämän miehen välillä on jotain todella erityistä. Mutta kun huomasin ihastuneeni tähän uuteen mieheen, en ole siitä enää niin varma.



Yhden ainakin tiedän: en ole näin onnellinen. En millään haluaisi erota, haluan antaa lapsilleni ehjän kodin. Mutta onhan se selvää että en enää rakasta miestäni. Olen toiminut siten, etten vähääkään ole piitannut hänen tunteistaan. En kuitenkaan tahdo hänelle mitään pahaa. Toivon ettei hän koskaan saisi tietää tästä. Se satuttaisi liikaa.



En oikein tiedä sitäkään, miksi tämän kirjoitan. Huorittelu ei auta. Omatuntoni ei värähdä. Haluaisin suhteen, jossa en kaipaisi ketään muuta. Semmoinen suhde minulla oli mieheni kanssa yli 15 vuotta. Silloin ei tullut pettäminen mieleenkään. Ei tämmöinen ole ihmisen elämää. Ehkä se että mieheni jätti minut yksin kodin ja lasten kanssa on syy tälle, en tiedä. Olin hyvin uupunut ja ahdistunut kun lapset olivat pieniä. Joskus puhuin tästä miehelleni, mutta hän ei halunnut kuunnella semmoista. Meillä ei asu isovanhempia lähellä tai ole juuri muita turvaverkkoja.



Voi että oikeasti suututtaa ja itkettää, ei elämän ja avioliiton näin pitänyt mennä.



Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla