Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Nyt lähtee 3kg vaikka väkisin!

Vierailija
31.05.2012 |

Karppasin viime kesänä 4kg pois (67->63kg). Sen jälkeen paino on pysynyt samassa, vaikka olen jatkanut kohtuullisilla hiilareilla ja juoksen 5km lenkin 2 kertaa viikossa. tavoite on olla 60kg, mutta mitään ei tapahtu vaikka miten vähän söisin. Nyt vedän sisulla itseni ketoosiin ja jatkan niin kauan että paino on 58kg, sitten kun höllennän siitä, tulee ne 2kg nesteenä takaisin ja olen tavoitteessani. On tää nyt kummaa, että 42-vuotiaana painonpudotus on näin hankalaa!

Kommentit (12)

Vierailija
1/12 |
31.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

sitten lasten kanssa pelattua jalkapalloa pihalla.. salaattia ja ruisleipää iltapalaksi ja kohta kuppi teetä.

ja nyt mä jo mietin et mitähän söis.... grrrrr. huomenna otan fillarin ja mukulat peräkärryyn ja ajelemaan.. ei tästä muuten tuu mitään!

Vierailija
2/12 |
31.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hei ootko miettinyt, että kun sä vähennät syömistä niin sun elimistö luulee, että on nälänhätä ja laittaa hanat kiinni. Että nyt mennään ihan minimikulutuksella, koska ravintoa ei oo saatavissa. Se voi olla se syy, miksi paino ei putoa vaikka söisit kuinka vähän. Sun elimistö on sopeutunut nälänhätiin jonkun 200 000 vuotta, kyl sillä on aika hyvin keinoja jo millä se vähentää kulutusta.



Mä ehdottaisin että pidät syömiset ennallaan tai jopa lisäät niitä vähän, mutta lisäät liikuntaa huomattavasti. Toi 5 km juoksua kahdesti viikossa kuulostaa tosi hyvältä, mutta jospa lisäisit sen neljään kertaan viikossa ja vähän lisäisit myös vaihtelua? Kokeileppa hidastaa juoksuvauhtisi vaikka noin puoleen nykyisestä (vaikka sauvakävelijätkin menis ohi) ja yrität juosta sitten vaan pidempään, vaikka 8 km? Tai 10 km? Sitten välipäivä tai kevyttä kävelyä. Sitten sun perus 5 km samalla vauhdilla kun yleensä ja sitten taas välipäivä/kävelyä. Seuraavalla kerralla yritätkin juosta paljon kovempaa kuin tavallisesti, mutta myös lyhyempää matkaa. Vaikka koitat miten kovaksi saat vauhdin kiihdytettyä kahden katupylvään välisellä välillä? Toistat 4-8 kertaa. Muistat vaan tällasessa etukäteen ja jälkikäteen lämmitellä kävelemällä tai hölkkäämällä. Sitten taas sun perus 5 km.



Jos syöt samalla, sun elimistö tajuaa että nälänhätä on loppunut ja hanat voi taas aukaista ja että nyt tarvitaan energiaa, koska lihaksien pitää tehdä töitä. Onnea laihdutukseen, oot jo yli puolivälissä kuitenkin :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/12 |
31.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

lenkille useammin. Tuo 2 kertaa viikkossakin ja kauheen taistelun takana. Juoksisin joka päivä 2h jos minusta olis kiinni.

ap.

Vierailija
4/12 |
31.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

juoksepas 4x10 km, niin et tarvitse ketoosia. kummasti se paino putoo ruokavaliolla ja liikunnalla vielä näin 50-vuotiaanankin.

Vierailija
5/12 |
31.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

mä vaan syön ja syön ja housut puristaa reisistä.

lenkille en pääse..crossarin polkemiseen keksin tuhat tekosyytä!!



Mistä motivaatio??? ja oikeesti mua ällöttää oma saamattomuus!!!

Vierailija
6/12 |
31.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

lihottaa itteäni muodottomaksi.

ruumiini on temmpelini, mitä ihailen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/12 |
31.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

en ole muodoton möhkäle, takamus ja reidet on ekana turpoomassa kun siihen asteelle pääsee. 2 v sitten olin himoliikkuja, sitten se alkoi hiipumaan.. olen kyllä hyötyliikkuja.

viime vuonna mulle sattui onnettomuus ja sen jälkeen olen tasan 2 kertaa käynyt lenkillä... edelleen olen hyötyliikkuja. Mutta tää jatkuva syöpöttely ahdistaa!

Mistä se motivaatio takas liikkumiseen???

Vierailija
8/12 |
31.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mun kokemuksen mukaan se tulee vaan siitä, että liikkuu. Ongelmana on itellä se kynnys laittaa lenkkarit jalkaan ja lähteä ovesta ulos. Siellä sitten ei oo niin isoa ongelmaa, koska "no kerta tänne tulin ni liikutaan sitten".



Käytän itseeni samoja metodeja kuin 3-vuotiaisiin. Jos mun tekee mieli lakritsaa, ostan ittelleni lakritsapatujan kaappiin ja se on palkinto, jonka saan kun tuun lenkiltä. Jos en mee lenkille, heitän sen roskiin/syötän jollekin muulle.



Meillä on 2 km:n päässä heppatalli, joten saatan lähteä lenkkarit jalassa "ihan kattoo heppoja". Kun oon heppojen kohdalla niin kynnys on jo hävinny. Tai lähden ostaa sitä lakritsaa lenkkarit jalasta kauemmasta kaupasta, ja monesti ei sit enää tee siinä vaiheessa mieli lakritsaa tai "mäpä kierrän vielä tuolta sillan kautta, jos siellä ois vaik piisami."



Tai sitten laitan napit korviin ja meen vaan kuuntelee musiikkia enkä suinkaan lenkille. Tai vähän kävelemään. Tai sitten en saa jotain kivaa, kuten kattoa Housea, ellen käy siellä lenkillä. Ja sitten harmittaa kun jää House näkemättä.



Ääritapauksissa ajattelen olevani itseni ohjastaja enkä itseni. Nyt Sanna laittaa lenkkarit jalkaan ja solmii niiden nauhat. Nyt Sanna ottaa avaimen mukaan ja avaa ulko-oven. Nyt Sanna alkaa laittaa jalkaa toisen eteen. Muistan myös aina palkita itteni jälkikäteen sanallisesti. "Hyvä Sanna, just näin! Hienosti lenkkeilty!" Kävellessä loppujäähdyttelyä ylistän itteeni ja että vaikka vielä oisin läski, mä sentään teen asialle jotain! Mulla on jana, jonka toisessa päässä on tavoite ja toisessa lähtöpiste. Mä olen jo ekan lenkin jälkeen poissa sieltä lähtöpisteestä, janalla kohti tavoitetta.



Tsemppiä motivaation ettimiseen :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/12 |
31.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

lapsen kanssa yksin, hankala päästä lenkille usein. Nyt harjoitellaankin ilman apupyöriä ajelemaan, että tulis helpommaksi lenkkeily.

Sen takia hommasin crossarin, että illalla sit aina tunnin verran poljen. just joo.

Mä tykkään käydä lenkillä, mutta.. siihen kun tilaisuus tulee niin kauheet tekosyyt on päässä.. ja hallaa teen vain itselleni. Minä en juurikaan syö makeaa... vaan leipää, rahkaa, juustoo, kaikkee kaikkee.. niin että vatsa on aina täynnä... grrrrrrrr että ottaa päähän!

Vierailija
10/12 |
31.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla on just sama, että en tee kotona kyllä yhtään mitään. Suunnittelen tosi usein, että kotona teenki tänään sit kotijumpan! Vatsalihaksia ja punnerruksia! Mulla on käsipainotkin, joita nostelen tasan silloin kun siivoan niiden alta :D



Mä tarviin sen rajatun tilan ja ajan siihen liikkumiseen. Muuten en saa tehtyä mitään ja lisäksi musta tuntuu jatkuvasti, että nytkin pitäis olla tekemässä sitä ja tunnen itteni huonoksi, kun en ole. Tälläkin hetkellä mä taidan itseasiassa roikkua vauva.fi:ssä :D



Entä jos tehtäis niin, että me kumpikin noustais nyt tästä tuolilta ja mentäis liikkumaan? Jos mä meen nostelee noita puntteja ja sä polkemaan? Tunnin päästä se ois tehty JA voitais olla tosi ylpeitä itsestämme loppuilta. Huomenna lepopäivä ja ylihuomenna sit uudestaan sama homma. En ite jaksa tsempata itteeni joka päivä, mutta joka toinen päivä se vois jo onnistuakin!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/12 |
31.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

jne.. no kone pesee pyykit.. siivota ei tod. tarvii joka päivä.. lapset pärjää keskenään tunnin verran kun crossaa, pärjäähän ne nytkin tossa vieressä pikku 2 katsoen.

Saakelin laiskimus.

Ja en mene nyt crossaamaan kun teen pari työhakemusta, kun haku päättyy tänään. Oliko pätevä selitys?

Vierailija
12/12 |
31.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oli joo, asiat tärkeysjärjestykseen tietysti. Ei liikunnasta voi ottaa itelleen pakkomiellettä, että se ylittää kaikki muut asiat. Mulla sen sijaan ei tässä ole oikeasti mitään syytä istua, niin meen nyt öö liikkumaan :D



Älä viiti mollata ittees. Sähän teet jatkuvasti jotain hyödyllistä eli kirjoitat työhakemuksia. Ne tehtyäs voit crossata jos on intoa. Itse en saa kyllä itteeni tekee mitään enää illalla myöhään, yritän siksi suosia treeneissä aamuja. + Voi tuntea ittensä pidempään huipuksi, koska ei seuraavan päivän treeni oo niin lähellä :D Eli huomisaamuna sitten jos ei tänään irtoa. Ei se yhdestä päivästä ole kiinni.



Onnea työnhakuun! Mut nyt ->



Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: neljä seitsemän yksi