Hävettää, että ihastuin työkaveriin! Nyt kun on jalat taas maassa, niin tekisi mieli pahoitella sitä, että olin niin outo.
Minä menin vähän sekaisin siitä huomiosta mitä hän antoi ja niistä piirteistä mitä hänessä ihailen. En tehnyt varsinaisesti mitään asiatonta mutta kyllähän minusta varmasti näki, että käyttäydyn oudosti, hymyilen paljon, oli kiusaantuneisuutta ja flirttailua. Hän vielä flirttaili takaisin ja joka sitten vain lisäsi omia spekulaatioita. Kunnes sitten hän kertoi epäsuoraan mutta tarpeeksi suoraan, ettei ole kiinnostunut ja se oli oikein hyvä, sillä jalat laskeutui lähes välittömästi takaisin maan pinnalle. Sitä ennen olin aika stressaantunut ihastumisen vuoksi koska ajattelin häntä alituiseen, se oli ahdistavaa.
Nyt vain hävettää miten sekaisin pää voi mennä ja miten kiusallinen olen varmaan ollut. Tekisi melkein mieli pahoitella tilannetta. Kaikista paras on kuitenkin varmaan olla ihan normaali ja olla kuin mitään ei olisi koskaan ollutkaan.
Kommentit (7)
Vierailija kirjoitti:
Mitäs haittaa tuosta nyt kenellekkään aiheutui? Ei muuta kuin eteenpäin.
No ei varsinaisesti mitään. Paitsi, että toiset työkaverit huomasivat ihastumiseni ja naureskelivat taustalla. Minulle tietenkin kiusallista mutta harmittaa jos se oli kiusallista hänellekin. Hän kyllä itse vähän lisäsi tulta pesään mutta oli kiusallisia tilanteita välillä. Sitten hän lopetti tuon leikin, alkoi välttelemään katsettani ja on hyvin asiakeskeinen. Palasin maan pinnalle myös. Nyt kun näen häntä niin hävettää vain. Toivottavasti läsnäoloni ei ahdista. Yritän olla vain normaali ja unohtaa tämän, kai tämä joskus unohtuu kaikilta. - ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs haittaa tuosta nyt kenellekkään aiheutui? Ei muuta kuin eteenpäin.
No ei varsinaisesti mitään. Paitsi, että toiset työkaverit huomasivat ihastumiseni ja naureskelivat taustalla. Minulle tietenkin kiusallista mutta harmittaa jos se oli kiusallista hänellekin. Hän kyllä itse vähän lisäsi tulta pesään mutta oli kiusallisia tilanteita välillä. Sitten hän lopetti tuon leikin, alkoi välttelemään katsettani ja on hyvin asiakeskeinen. Palasin maan pinnalle myös. Nyt kun näen häntä niin hävettää vain. Toivottavasti läsnäoloni ei ahdista. Yritän olla vain normaali ja unohtaa tämän, kai tämä joskus unohtuu kaikilta. - ap
Et ole ainoa. Normaalia kaikille jossain vaiheessa elämää. Joskus useamminkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs haittaa tuosta nyt kenellekkään aiheutui? Ei muuta kuin eteenpäin.
No ei varsinaisesti mitään. Paitsi, että toiset työkaverit huomasivat ihastumiseni ja naureskelivat taustalla. Minulle tietenkin kiusallista mutta harmittaa jos se oli kiusallista hänellekin. Hän kyllä itse vähän lisäsi tulta pesään mutta oli kiusallisia tilanteita välillä. Sitten hän lopetti tuon leikin, alkoi välttelemään katsettani ja on hyvin asiakeskeinen. Palasin maan pinnalle myös. Nyt kun näen häntä niin hävettää vain. Toivottavasti läsnäoloni ei ahdista. Yritän olla vain normaali ja unohtaa tämän, kai tämä joskus unohtuu kaikilta. - ap
Et ole ainoa. Normaalia kaikille jossain vaiheessa elämää. Joskus useamminkin.
Niinpä. - ap
Kyllä se vielä unohtuu, tuo on normaalia elämää ja inhimillistä.
Kyllä sen toisen tässä pitää hävetä kun lähti leikkiin mukaan alunperinkään! Nyt vaan eteenpäin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Otat utareille lastit niin asia on kuitattu.
Mitäs haittaa tuosta nyt kenellekkään aiheutui? Ei muuta kuin eteenpäin.