Onko kukaan kieltäytynyt pienryhmäpaikasta lapsen jo saatua paikan?

koulupsykologilta, neuropsykologilta tms. Aika erikoiselta kuulostaa, että opettaja, kuraattori, rehtori, erityisopettaja, terveydenhoitaja, koulupsykologi ja ehkä jokin muu asiantuntijataho olisivat kaikki väärässä pienryhmäpaikkaa suositellessaan.

lapsi sai paikan, mentiin sitä katsomaan ja se oli jotain ihan hirveää, täysin lapselle sopimatonta.



Opetajat eivät olleet ottaa kuuleviin korviinsa vaan hokivat vaan, kuinka ihania pienryhmäpaikat on ja kuinka niissä on loistavia opstusmenetelmiä ja yksilöllisiä tiloja ja ratkaisuja, ja kaikkea muuta, mikä oli jo osoittautunut paikkansapitämättömäksi ainakin tässä tapauksessa. AIkansa ähkittyään kuitenkin alistuivat, luokanope kävi yliopistosairaalan järjestämän lyhyen kurssin ja järjetetiin myös täsmätapaaminen hoitotahon kanssa lapsen keskittymisongelmien ratkaisemiseksi. HOmma alkoi sujua.



VAlitettavasti on myös niin, että joissain aineissa ne keskittymisongelmat usein ennen pitkää aiheuttavat oppimisen ongelmia. Meidänkään lapsella ei ollut sellaisia alakoulussa ja kaikkien lykkyystestien mukaan ei pitäisikään olla, mutta kuitenkin niitä yläkoulussa on ollut. Jotkut numerot on kuutosia, eikä nouse vaikka miten tekisi töitä...

ja sen perusteella asiaa pohtisin

Oppilashuoltotyöryhmä markkinoi siirtoa ennaltaehkäisenä toimenpiteenä ja varhaisena puuttumisena, ylistäen pienryhmän tarjoamaa mahdollisuutta siihen että aikuinen on kokoajan käytettävissä. Tuntuu että kieltäytymällä latistin koko "raadin" arvovallan, joka oli kuluttanut kymmeniä tunteja saadakseen paikan lapselleni.



Tiedän ratkaisun olevan oikea lapselleni, mutta jänskättää miten oppilashuoltotyöryhmä näkee "niskurointini"..



Minun tehtäväni on kuitenkin pitää lapseni etua tärkeimmällä sijalla, siksi seison ratkaisun takana. Vaikka kuulun nyt niihin "vaikeisiin vanhempiin".



ap

lapsesi parhaaksi?

yleensä pienryhmäpaikkoja on kai tosi vähän, ja niihin voi olla jonoa. Tällaiseen ratkaisuun tuskin päädytään kuin yrittämällä kaikenlaisin tukitoimin todella pitkään siellä omassa koulussa. Jos homma ei vaan mitenkään suju, niin miksi sitä pitäisi jatkaa, eihän se palvele lasta. Ihan niinkuin tuossa edellä joku kirjoitti, että lapsella olisi kykyjä hyviin suorituksiin, mutta numerot ovat huonoja. Eikös sieltä pienryhmästä ole tarkoitus siirtyä isompaan sitten kun lapsi on siihen valmis.

Lapsi viihtyy koulussa, saa ihan tarpeeksi hyviä arvosanoja (kaikki aineet väliltä 7-9), on löytänyt alkuvaikeuksien jälkeen kivan kaveripiirin, menee aina aamulla iloisin mielin kouluun. Kaikki tämä muuttuisi jos koulumatka yhtäkkiä muuttuisi 30-kertaiseksi. Ala-astetta on jäljellä vielä vuosi, en näe syytä erottaa porukasta "yläkoulua" ennakoiden. Lapsi hyötyisi tietysti siitä että aikuisilla olisi koulussa enemmän aikaa, mutta haitat olisivat mielestäni todella paljon suuremmat.



ap

vaikuttaa siltä ettei lapsen etu ollut oppilashuoltotyöryhmän ykkösprioritettinä.

niin ei sitä pienryhmääpaikkaa sitten tarvita.



Miksi oppilashuoltoryhmä edes käytti arvokasta aikaan moisen turhan asian pohtimiseen?

yleensä pienryhmäpaikkoja on kai tosi vähän, ja niihin voi olla jonoa. Tällaiseen ratkaisuun tuskin päädytään kuin yrittämällä kaikenlaisin tukitoimin todella pitkään siellä omassa koulussa. Jos homma ei vaan mitenkään suju, niin miksi sitä pitäisi jatkaa, eihän se palvele lasta. Ihan niinkuin tuossa edellä joku kirjoitti, että lapsella olisi kykyjä hyviin suorituksiin, mutta numerot ovat huonoja. Eikös sieltä pienryhmästä ole tarkoitus siirtyä isompaan sitten kun lapsi on siihen valmis.

Mutta siitä pienryhmäpaikasta me kieltäydyttiin, koska nopeasti kävi selväksi, että siellä ei olisi tullut edes tämänveroisia numeroita,eikä olisi ollut tilaisuutta oppimiseen - mitä henkilökohtaisesti pidän numeroita tärkeämpänä. ELi se pienryhmä EI aina ole sitä ihanuutta, mitä niistä markkinoidaan. Meidän kohdalla tämä oli jo toinen negatiivinen kokemus - ensimmäsiessä lapsi oli vuoden ja sitä vuotta kadun eniten koko kasvattajan urallani.

Uskon minäkin että jos olisin uskonut oppilashuoltotyöryhmän "propagandaan", se olisi ollut minun kasvattajanurani heikoimpia hetkiä.



Ja miksi lapsi haluttiin koulusta pois? No hän nyt ei sovi siihen ihanneoppilaan muottiin. Keskittymisvaikeudet vaativat opettajalta extrapanostusta, jumiutuminen saattaa joskus häiritä ryhmän siirtyessä uuteen asiaan, ja onhan tuo aika impulsiivinenkin. Ei siis opettajan toivemateriaalia.



ap